Agricola: valitut palat

”Mikael Agricolan evankeliumikirjasta”, toimittaneet Kaisa Häkkinen ja Tuomo Fonsén

Mikael Agricola Torsbius tervettää[1]

Vielä Bibliast muut tulisit,

jos nämät otoliset olisit,

ostettaisiin ja pruukattaisiin,

kuin olis kyllä myös kohtoolin[2].

Sen ajan uskon pian tulevan,

että suomen kirjain jälkiin tutketaan,

vaan tuskal ne silloin käsitetään[3],

jotka nyt monilta hyljätään.

 

Mikael Agricolan ”evankeliumikirjan” julkaiseminen päättyy tähän.

 

[1] Alkupuheruno Pikkuprofeetoista 1552).

[2] ’kohtuullista’

[3] ’saadaan käsiin’

___________________________________________

 

Helluntaipäivä 15.8.2016

Psalmi

Ps. 68:5–11

Veisakaat Jumalalle. Kiitostveisatkaa hänen nimellens, tehkäät hänelle tietä, joka hiljast[1] edesmenee. Hänen nimens on Herra, ja iloitkaa hänen edesäns.

Joka ompi orvoille yksi isä ja leskein duomari, hän ompi Jumala hänen pyhässä asumisesans.

Yksi Jumala, joka yksinäisten antapi huoneen täynäns lapsia, joka ne fangit ulosviepi oikialla ajalla ja antapi ne poislangeneet kuivasa asua.

Jumala, koskas sinun kansas edeskävit, koskas vaelsit korvesa. Sela!

Niin maa vapisi ja ne taivahat tiukuit tämän Jumalan edes Siinais, sen Jumalan edes, joka Israelin Jumala on.

Mutta nyt sinä Jumala annat yhden armolisen sateen, ja sinun perimises, joka kuiva on, sinä virgotat.

Että sinun eläimes[2] siinä asuisit, Jumala, sinä virgotat ne radoliset[3] sinun hyvyydelläs.

Ensimmäinen lukukappale

Hes. 36:24–28[4]

Sillä minä tuon teidän pakanoista ja kokoon teitä kaikesta maasta ja annan teidän tulla jällens teidän maahan. Ja priiskotan puhdasta vettä teidän päällen, niin että te tuletta puhtaaksi kaikesta saastaisuudesta, ja minä puhdistan teitä kaikista teidän epäjumalistan. Ja minä annan teille uuden sydämen ja uuden hengen teihin ja otan pois teidän lihastan kivisen sydämen ja annan teille sydämen lihasta. Minä annan minun henkeni teihin ja teen teistä senkaltaisen kansan, joka vaeltaa minun käskyisäni ja pitää minun oikeudeni ja tekee sen jälkeen. Ja teidän pitää asuman sillä maalla, jonka minä olen teidän isillenne antanut, ja teidän pitää oleman minun kansan ja minä olen teidän Jumalan.

Toinen lukukappale

Ap. t. 2:1–13

Ja kuin se viideskymenes päivä täytettiin, olit he kaikki yksimielisestä ynnä[5] samas paikas. Ja äkistä tapahtui taivahast yksi humaus, niinkuin sangen jalo[6] tuulispää olis tullut, ja täytti kaiken huoneen, kussa he olit istumas, Ja heille nävyit viileskellyt kielet niinkuin tuliset, ja ne istuit itsekunkin heidän päälens. Ja he täytettiin kaikki Pyhää Henkee ja rupesit puhumaan muilla kielillä, senjälkeen kuin se Henki antoi heidän ulospuhua.

Niin oli Jerusalemis juuttaat asuvaiset, Jumalata pelkääväiset miehet kaikkinaisesta kansast, kuin taivaan alla on. Koska nyt tämä ääni tapahtui, kokoontuli kansan paljous ja hämmästyit, sillä että itsekukin kuuli niinen[7] puhuvan heidän kielilläns. Ja niin he kaikki tyhmästyit[8] ja ihmettelit keskenäns sa[no]den: Katsos, eikö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaiset? Ja kuinkasta siis me itsekuki kuulemma heidän puhuvan meidän kieliläm, jossa me syntyneet olema? Partit[9] ja meedit ja elamitit ja ne asuvaiset Mesopotamias ja Juudeas ja Kappadotsias[10], Pontos ja Aasias, Fryygias ja Pamfylias, Egyptis ja Libyan maan rajoilla liki Kyrenii, ja ne muukalaiset Roomista, juuttaat ja ne uudet juuttaat, greekit ja arabit. Me kuulemma heidän puhuvan meidän kielillä Jumalan suuria tekoja. Niin tyhmästyit kaikki ja ihmettelit keskenäns sanoden: Mitäs luulet tämän olevan? Vaan ne muut nauroit heitä ja sanoit: He ovat täynä makiat viinaa.

Evankeliumi

Joh. 14:23–29

Vastasi Jeesus ja sanoi hänelle: Joka minua rakastaa, se pitäpi minun sanani, ja minun Isäni rakastapi häntä, ja me tulema hänen tygens ja teem asumisen hänen tykenäns. Mutta joka ei rakasta minua, ei se minun sanojani kätke. Ja ne sanat, jotka te kuuletta, ei ole minun, vaan Isän, joka minun lähetti.

Näitä minä olen puhunut teille ollesani teidän tykenän. Mutta Lohduttaja, se Pyhä Henki, jonka Isä pitää lähettämän minun nimeheni, se teillen kaikki opettapi, ja se muistuttapi teillen kaikki ne, jotka minä olen teille sanonut. Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille. En minä anna teille niinkuni[11] mailma antapi. Älkään teidän sydämen vavahtuko, älkään myös peljästykö. Te kuulitta, että minä sanoin teille: Minä menen pois ja tulen taas teidän tygenne. Jos te minua rakastaisitta, niin te tosin iloitsisitta, että minä sanoin: Minä menen Isän tyge. Sillä että Isä ompi suurempi minua. Ja nyt minä sanoin teille, ennen kuin se tapahtupi, senpääle että teidän pitää uskoman, koska se tapahtanut on.

[1] ’pehmeästi, sävyisästi’

[2] ’eläjäsi, väkesi’

[3] ’kurjat’

[4] Teksti on vuoden 1642 Bibliasta, koska kyseinen kohta ei sisälly Agricolan teoksiin.

[5] ’yhdessä, koolla’

[6] ’suuri’

[7] ’niiden, heidän’

[8] ’olivat ymmällään’

[9] = partilaiset

[10] = Kappadokiassa

[11] Mahdollisesti painovirhe pro niinkuin

———————————————————————————

 

Kuudes sunnuntai pääsiäisestä 8.5.2016 (Exaudi)

Psalmi

Ps. 27:1–3, 7–9

Herra on minun valistoksen ja minun terveyden[1], ketä minä pelkään?

Herra on minun henkeni väkevyys. Kennen[2] edes minä vapisen?

Sentähden, ehkä[3] ne pahat minun vainoliseni ja viholiseni lähestyvät minun lihaani syömään,

heidän täytyy heitäns loukata ja langeta.

Ja vaikka joku sotaväki skantsaisi[4] minua vastaan, niin eipä minun sydämen senvuoksi pelkäisi.

Ja jos sota ylesnousis minua vastaan, hänehen siittäkin minä turvaan.

Herra, kuule minun äänen, koska minä huudan,

ole minulle armolinen ja kuultele minua.

Minun sydämen sinulle sanopi tämän sinun sanas.

Kysykäät minun kasvoni jälkiin.

Sentähden minä myös etsin, Herra, sinun kasvos jälkiin.

Älä poispeitä sinun kasvoas minulta ja älä poissysää vihassas sinun palvelijaas,

sillä sinä olet minun apun.

Älä minua ylenanna äläkä kättäs minusta poisvedä[5], minun terveydeni[6] Jumala.

Ensimmäinen lukukappale

Jes. 44:1–5

Niin kuule nyt, minun palvelijan Jaakob, ja Israel, jonka minä ulosvalitsin.

Näin sanopi Herra, joka sinun tehnyt ja valmistanut on, joka sinua hamast äitis kohdusta auttapi.

Älä sinuas pelkää, minun palvelijan Jaakob, ja sinä hurskas, jonka minä ulosvalitsin.

Sillä minä tahdon vedet sen janoovaisen pääle ulosvuodattaa ja virdat sen karkian[7] pääle.

Minä tahdon minun henkeni sinun siemenes pääle ulosvuodattaa ja minun siugnaukseni sinun jälkiintulevaistes pääle, että he kasvaisit niinkuin ruohot ja niinkuin pajut vesivirtain tykenä.

Tämän pitää sanoman: Herra minä olen, ja se pitää Jaakobin nimen alla kutsuttaman.

Ja tämän pitää itsens omalla kädelläns ”Herralle” kirjoittaman ja pitää nimitettämän Israelin nimelle.

Toinen lukukappale

Room. 8:12–17

Niin olema me nyt (rakkaat veljet) velkapäät, ei lihan[8], että meidän pitää lihan jälkiin elämän. Sillä jos te elätte lihan jälkeen, niin te kuoletta, mutta jos te kuoletatte lihan sisun Hengen kautta, niin teidän pitää elämän. Sillä että kaikki ne, jotka Jumalan Hengellä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset.

Sillä ette te ole saaneet orjuuden henkee, että teidän pidäis vielä pelkäämän. Mutta te oletta saaneet ulosvalittuden lasten Hengen, jonka kautta me huudama: Abba, rakas isä. Se sama Henki todistapi meidän hengellen, että me olema Jumalan lapset. Jos me olema lapset, niin me olema myös periliset, nimiten[9], Jumalan periliset ja Kristusen kanssaperiliset. Jos me muutoin ynnä[10] kärsime, senpääle että me myös hänen kanssans kunniahan tulisima.

Evankeliumi

Joh. 15:26–16:4

Mutta koska se lohduttaja tulepi, jonka minä lähetän teille Isältä, se Totuuden Henki, joka Isästä uloskäypi, sen pitää minusta todistaman. Ja te myös todistajat oletta, sillä että te oletta algusta minun kanssani olluet.

Nämät minä olen puhunut teille, ettei te missään pahenisi. He panevat teitä pannaan. Vaan aika tulepi, että joka teidät tappaa, se luulepi Jumalan[11] palveluksen tehnehens. Ja näitä he tekevät teidän, sillä ettei he tunne Isää eikä minua. Vaan näitä minä puhun teille senpääle että koska se aika tulee, niin muistakaat, että minä sen sanonut olen teille.

[1] ’pelastukseni’

[2] ’kenen’

[3] ’vaikka’

[4] ’saartaisi, piirittäisi’

[5] Agricolalla painovirhe poisveda

[6] ’pelastukseni’

[7] ’kuivan’

[8] ’lihalliselle luonnollemme’

[9] ’nimittäin’

[10] ’yhdessä [Kristuksen kanssa]’

[11] ’Jumalalle’

———————————————————————————

 

Helatorstai 5.5.2016

Psalmi

Ps. 47:6–9

Jumala ylesastui ihastuksen kanssa

ja se Herra helisevän basunan kanssa.

Kiitosveisatkaat, kiitosveisatkaat Jumalan[1],

kiitosveisatkaat, kiitosveisatkaat meidän kuninkaallen.

Sillä Jumala ompi kuningas koko maan päälä,

kiitosveisatkaat hänelle [2]viisaasta.

Jumala on kuningas pakanaiden ylitse,

Jumala istupi hänen pyhän stuolins[3] päälä.

Ensimmäinen lukukappale

Ps. 110:1–4

Sanoi Herra minun herralleni:

Istu minun oikialle kädelleni[4]

siihenasti että minä panen sinun viholises sinun jalkais astinlaudaksi.

Herra lähettäpi sinun valtakunnas valtikan Siionista,

vallitsee sinun viholistes seas.

Sinun voittos perästä pitää sinun kansas sinulle mielelisestä ufraaman pyhis kaunistoksis,

sinun lapses synnytetään sinulle niinkuin se kaste aamunruskosta.

Se Herra on vannonut, ja eipä hänen sitä katuman pidä.

Sinä olet yksi pappi ijankaikkisesta sen Melkisedekin säädyn jälkiin.

Toinen lukukappale

Ap. t. 1:1–11

Siinä tosin entises kirjas minä olen puhunut (oo rakas Teofile[5]) kaikista niistä, kuin Jeesus rupesi sekä tekemään että opettamaan hamaan siihen päivään asti, kuna hän oli ylesotettu, sitte kuin hän apostoleiten[6] (jotka hän ulosvalinut oli) Pyhän Hengen kautta oli käskyn antanut. Joille hän myös kärsimisens jälkiin oli itsens eläväksi osottanut moninaisen opettamisen kautta ja näytteli hänens heille neljäkymentä päivää ja puhui heille Jumalan valtakunnast. Ja kuin hän heitä oli koonut, kielsi hän heitä Jerusalemist poismenemäst, vaan odottamaan Isän lupausta, josta te kuulluet oletta (ma[7] hän) minulta. Sillä että Johannes tosin vedellä kastoi, mutta teidän pitää Pyhällä Hengellä kastettaman, ei nyt monen päivän peräst.

Koska he siis kokoontuneet olit, kysyi he hänelle sanoden: Herra, nytkös ylesrakennat sen Israelin valtakunnan? Niin hän sanoi heille: Ei teidän tule tietää aikaa eli hetkii, jotka Isä ompi pannut hänen voimasans. Vaan teidän pitää saaman sen Pyhän Hengen auvun[8], joka teidän päälen tulepi. Ja teidän pitää oleman minun todistajani[9], ei vaivoin[10] Jerusalemis, mutta myös kaikes Juudeas ja Samarias ja siittä hamaan maan ääreen.

Ja kuin hän nämät sanonut oli, niin hän heidän nähdens ylesotettiin, ja yksi pilvi ylesvei hänen heidän silmäins edest. Ja kuin he katselit taivaaseen hänen mennesäns, katso, niin seisoit heidän tykenäns kaksi miestä valkeis vaatteis, jotka myös sanoit: Te Galilean miehet, mitä te seisotta ja katsotta taivaaseen? Tämä Jeesus, joka teiltä ylesotettiin taivaaseen, hän ompi niin tuleva kuin te näitte hänen menevän taivaaseen.

Evankeliumi

Mark. 16:14–20

Viimein, koska ne yksitoistakymentä atrioitsit, niin hän ilmestyi ja soimasi heijän epäuskoonsa ja heidän sydämens kankiutta[11], ettei he uskonuet niitä, jotka hänen nähnyet olit ylesnosnueksi. Ja sanoi heille: Menkäät kaikkeen mailmaan ja saarnatkaa evankeliumii[12] kaikille luoduille. Joka uskopi ja tulee kastetuksi, se autuaaksi tulepi. Mutta joka ei usko, se tulee kadotetuksi. Mutta nämä ovat ne merkit, jotka noudattavat niitä, kuin uskovat. Minun nimeni kautta pittää heidän perkeleet ulosajaman, uusilla kielillä puhuman, kärmeet poisajaman. Ja jos he jotaki myrkkyy juovat, ei heille mitään vahingoita. Sairasten päälle heidän pitää kädens paneman, ja ne paranevat.

Ja se Herra, sittekuin hän oli heille puhunut, ylesotettihin taivaaseen ja istupi Jumalan oikealla kädellä. Mutta he ulosmenit ja saarnasit jokapaikas. Ja Herra teeskeli[13] heidän kanssans ja vahvisti sanan noutavaisten[14] merkkien[15] kautta.

[1] ’Jumalalle’

[2] Marginaalissa: Viisaasta) Se on: Että me häntä saarnaisim ja sanaans alati hokisim ja siinä pysysim. Ja ei toisin huudaisi ja parguisi, niinkuin ne villit ja hullut vilppurit [’vilpintekijät’] ja huikurit [’huikentelijat’] tekevät.

[3] ’istuimensa’

[4] ’puolelleni’

[5] = Teofilos, Agricolalla puhuttelusija latinan mukaan

[6] ’apostoleille’

[7] ’kuten sanoo’

[8] ’voiman’

[9] Marginaalissa: Todistajani) Ei Moosesen todistajat vaan ainoastans sen armon, joka Kristusesa kaikille tarjona on.

[10] ’vain’

[11] ’kovuutta’

[12] Agricolalla painovirhe evankeleumii.

[13] ’toimi’

[14] ’(sitä) seuraavien’

[15] ’tunnusmerkkien’

———————————————————————————

 

Viides sunnuntai pääsiäisestä 1.5.2016 (Rukoussunnuntai, Rogate)

Psalmi

Ps. 40:2–6

Minä odotin Herraa, ja hän kallisti hänens minun tyköni, ja hän kuulteli minun parguni.

Ja hän ulosveti minun siitä hirmuisesta haudasta[1] ja paskaisest logasta[2] ja asetti minun jalkani kallion pääle ja hallitsi minun käymiseni.

Ja hän annoi minun suuhuni uuden veisun kiittämään meidän Jumalatan. Sitä saavat monta nähdä ja Herraa pelkäävät ja toivovat hänen päälens[3].

Autuas on se, joka uskalluksens panepi Herran pääle ja ei käännä niinen[4] korein[5] tyge ja jotka valheen kanssa vaeltavat.

Herra, minun Jumalan, suuret ovat sinun ihmees ja sinun ajatokses, jotkas meillen osotat, ei mitään ole sinun vertaas. Minä tahdon niistä ilmoittaa ja sanoa, vaikka he ovat epälukuiset.

Ensimmäinen lukukappale

Jer. 29:11–14[6]

Sillä minä kyllä tiedän, mitkä teistä minun ajatukseni ovat, sanoo Herra, nimittäin rauhalliset ajatukset ja ei murheelliset, että minä olen antava teille sen lopun kuin te toivotte.

Ja teidän pitää minua rukoileman, käymän ja anoman minulta, ja minä kuulen teitä. Teidän pitää etsimän minua ja löytämän minun, sillä jos te etsitte minua kaikesta sydämestän, niin minä tahdon antaa itseni löytä[7] teiltä ja käännän teidän fankiuten[8] ja kokoon teidän kaikesta kansasta ja kaikista paikoista, joihin minä teidän ajanut olin, sanoo Herra, ja tahdon antaa teidän tulla jällens tähän paikkaan, josta minä olen antanut viedä teitä pois.

Toinen lukukappale

Ef. 3:14–21

Sen saman syyn edestä minä kumardan minun polveni meidän Herran Jeesusen Kristusen puoleen, joka se oikea Isä ompi kaikkein ylitse, kuin isäksi kutsutaan sekä taivahisa että maasa, että hän teille voiman annaisi hänen kunnialisuudens rikkauden peräst, että te hänen henkens kautta väkeväksi tulisitta siihen sisäliseen inhimiseen, ja Kristus mahdais asua uskon kautta teidän sydämesän, ja rakkauden läpitse kiinnijuuritetut ja perustetut olisitta. Senpääle että te mahdaisitta ymmärtää kaikkein pyhäin kanssa, mikä se [9]lavius ja se pituus ja se syväys ja se korkeus olis, ja sen kautta tuntisitta sen Kristusen rakkauden, joka kuitenki kaiken tuntemisen ylitsekäypi, senpääle että te olisitta ylestäytetyt kaikkinaisella Jumalan [10]täydelisyydellä.

Mutta hänelle, joka voipi kaikki ylenpalttisesta tehdä ylitse kaiken sen kuin me rukoolema taikka ajattelemma sen voiman perästä, joka meissä vaikuttapi, olkohon kunnia seurakunnasa, joka on Kristuses Jeesuses kaikkiin aigoin[11] ijankaikkisest ja ijankaikkisehen. Amen.

Evankeliumi

Joh. 16:23–33

Ja sinä päivän ette te minulta mitään kysy. Totisest, totisest sanon minä teille: Kaikki, mitä te anotta Isältä minun nimeeni, sen hän antapi teille. Tähänasti ette te ole mitään anoneet minun nimeeni. Rukoolkaat, niin te saatta, että teidän ilon täydelinen olis.

Näitä minä olen puhunut teille tapauksis[12]. Se aika tulee, ettei minä sille[13] puhu  tapauksis, mutta julki minun Isästäni minä ilmoitan teille. Sinä päivän pitää teidän rukooleman minun nimeeni. Ja en minä sano teille, että minun pitää Isää rukooleman teidän edestän. Sillä itse Isä rakastaa teitä, sentähden että te minua rakastit ja uskoit, että minä olen Jumalast uloslähtenyt. Minä ulosläksin Isäst ja tulin mailmaan. Taas minä jätä mailman ja menen Isän tyge.

Sanoit hänen opetuslapsens hänelle: Katso, nyt sinä puhut julki ja et sinä yhtään tapaust sano. Nyt me tiedäme, ettäs kaikki tiedät, ja ei nyt tarvita, että joku sinulle kysyy[14]. Sentähden me uskoma, että sinä olet Jumalast uloslähtenyt. Vastasi Jeesus heitä: Nyt te uskotta. Katso, se aika lähestyy ja jo tuli, että jokainen hajotetaan itsellens ja minun yksinän jätätte. En minä kuitenkaan yksinän ole, sillä että Isä ompi minun kanssani. Näitä minä olen puhunut teille, että teillä pitää oleman minus rauhan. Mailmas onopi[15] teillä tuska, vaan olkaat hyväs turvas. Minä ylitsevoitin mailman.

[1] ’kuopasta’

[2] ’loasta, liejusta’

[3] ’turvaavat häneen’

[4] ’niiden’

[5] ’koreiden, ylpeiden, ylimielisten’

[6] Teksti on vuoden 1642 Bibliasta, koska kyseinen kohta ei sisälly Agricolan suomennoksiin.

[7] ’tulla löydetyksi’

[8] ’vankeutenne’

[9] Loppuviite: Lavius) Rakkaus se osottaa, koska usko ompi oikia, joka siittä käsittää, ettei mitään niin laviaa, pitkää, syvää ja korkiaa ole, jossa Kristus ei taida eli voi auttaa, ja eipä ensinkään pelkää eikä synnin tähden, kuoleman eikä Helvetin, olkoon se lavia, pitkä, syvä etc., niinkuin psal. 139 myös sanopi: Quo ibo a spiritu tuo et quo a fatie tua fugiam?

[10] Marginaalissa: Jumalan täydelisyydellä) Että Jumala yksinäns teissä vallitsis ja vaikuttais ja te hänestä täydeliset olisitta.

[11] ’aikoihin’

[12] ’vertauksissa, vertauksilla’

[13] ’enää’

[14] Marginaalissa: Sinulle kysyy) Se on: Sinä ennätät vastauksen kanssa ennenkuin kysytään, niinkuin kaiken salauden tietäjä ja sydämen tutkija.

[15] ’ompi’

———————————————————————————

 

Neljäs sunnuntai pääsiäisestä 24.4.2016 (Cantate)

Antifoni

Ps. 98:1

Veisakaat Herralle yksi uusi veisu, sillä hän tekee ihmeitä[1]. Hän voittapi oikialla kädelläns voiton ja hänen pyhän käsivartens kanssa.

Psalmi

Ps. 98:2–9

Herra antapi tiettäväksi tehdä hänen terveydens[2], kansain eteen hän antapi ilmoittaa hänen vanhurskauttans.

Hän muistapi hänen armons ja totuudens pääle sille Israelin huoneelle, kaikki mailman ääret näkevät sen meidän Jumalan terveyttä.

Ihastukaat sille Herralle, kaikki mailma, veisakaat, ylistäkäät ja kiittäkäät.

Kiittäkäät sitä Herraa kantelilla, kanteleilla ja psalmilla.

Trumpuin ja pasunain kanssa ihastukaat sen Herran kuninkaan edes.

Meri pauhakaan ja mitäikänäns hänessä on, se maan piiri ja jotka sen päälä asuvat.

Ne vesikosket ihastukaan, ja kaikki vuoret olkaat iloiset Herran edes, sillä hän tulepi maan duomitsemaan. Hänen pitää sen maan piirin duomitseman vanhurskaudella ja kansat oikiudella.

Ensimmäinen lukukappale

Jes. 63:7–9

Minä tahdon Herran hyvyytten pääle muistella ja Herran kiitoksen pääle niissä kaikissa, kuin hän meille tehnyt on. Ja sen suuren hyvyyden pääle Israelin huoneen[3] kohtaan, kuin hän sille tehnyt ompi hänen laupiudens ja suuren hyvyydens kautta.

Sillä hän sanopi: Ja tosin minun[4] kansan he ovat, lapset, jotka evät[5] äpärät ole. Sentähden oli hän heidän vapahtajans.

Toinen lukukappale

Jaak. 1:17–21

Kaikki hyvä anto ja kaikki täydelinen lahja ylhäältä tulepi valkiuden Isältä, jonka tykönä ei ole yhtään muutosta eli vahetosta[6] valkiuden ja pimeyden. Hän ompi meitä synnyttänyt hänen tahdons jälkiin totuuden sanalla senpääle että me olisimma uutiset[7] hänen luontokappaleistans. Sentähden, rakkaat veljeni, olkohon jokainen inhiminen nopea kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan. Sillä että inhimisen viha ei tee mitään Jumalan edes kuin oikein on. Sentähden poispankaatta kaikki saastaus ja kaikki pahuus ja ruvetkaa siveyden kanssa sanaa vastaan, joka teissä istutettu ompi, joka voipi teidän sielunna autuaaksi saattaa.

Evankeliumi

Joh. 16:5–15

Mutta nyt minä menen hänen tygens, joka minun lähetti, ja ei kenkään[8] teistä kysy minulle, kuhunkas menet. Vaan että minä olen näitä puhunut teille, mureh täyttää teidän sydämen. Kuitenki totuuden minä sanon teille. Se ompi teille tarpeelinen, että minä poismenen. Sillä ellei minä poismene, niin ei se lohuttaja tule teidän tygen. Mutta jos minä poismenen, niin minä lähetän hänen teidän tygen. Ja koska se tulee, hänen pitää nuhteleman mailmaa synnin tähden ja vanhurskauden tähden ja duomion tähden. Synnin [9]tähden tosin, sillä ettei he usko minun pääleni. Mutta vanhurskauden tähden, sillä että minä menen Isäni tyge ja ette te minua sillen[10] näe. Mutta duomion tähden, sillä että tämän mailman päämies jo ompi duomittu.

Vielä nyt minulla olis teille paljo sanomist, vaan ette te nyt voi kantaa[11]. Mutta koska[12] se tulee, joka ompi Totuuden Henki, se johdattaa teitä kaikkeen totuuteen. Sillä eipä hän itsestäns puhu, vaan mitä hän kuulee, sitä hän puhuu, ja mitkä tulevat ovat, ne hän teille ilmoittaa. Se minua pitää kunnijoitseman. Sillä se ottapi minun omastani ja teille ilmoittapi. Kaikki mitä Isällä ompi, ne ovat minun. Sentähden minä sanoin, että hän minun omastani ottapi ja teille ilmoittapi.

[1] Agricolalla painovirhe ihmitä

[2] ’pelastuksensa’

[3] ’suvun’

[4] Agricolalla alkukirjain puutteellisesti näkyvissä.

[5] ’eivät’

[6] ’vaihdosta’

[7] ’ensimmäiset’

[8] Agricolalla yhdyssanana eikenkään

[9] Loppuviite: Synnin tähden) Mailma, inhimisen luonto, järki ja toimi etc. ei tiedä, että epäusko on synti ja usko ompi vanhurskaus ja että Jumalan duomio kadottaapi kaikki, mitä ne ja Perkele niinen kristittuden vastaan duomitsevat Jumalan nimen ja paisteen palveluksen alla. Sen tähden nuhtelee se Pyhä Henki evankeliumis niitä, että kaikki ovat synti jotka ei uskosta eli Jumalan sanaa myöden ole.

[10] ’enää’

[11] ’ottaa vastaan’

[12] Agricolalla painovirhe kosta

———————————————————————————

 

Kolmas sunnuntai pääsiäisestä 17.4.2016 (Jubilate)

Psalmi

Ps. 66:3–9

Sanokaat Jumalalle, kuinka ihmeliset ovat sinun työs. Sinun viholisilles pitää puuttuman[1] sinun suuren väes tähden. Kaikki maa kumartakoon sinua ja kiitostveisakaan sinun nimees. Sela!

Tulkaat ja katsokaat Jumalan tegot, joka niin ihmelinen on hänen töidens kanssa inhimisten lasten seas. Hän muuttapi meren kuivaksi, niin että jalgasin ylitse veden käydään. Siitä me hänestä iloitsemma.

Hän hallitsepi vallans kautta ijankaikkisesta, hänen silmäns katselevat kansain pääle. Ne poislankeevaiset ei pidä voiman heitäns yleskorgottaa[2]. Sela!

Kiittäkäät te pakanat meidän Jumalan[3], antakaat hänen kiitoksens äänen kaukana kajahtaa. Joka meidän sielun elämäsä pitää ja ei salli meidän jalkojanna[4] liukastella.

Tai

Ps. 126

Koska Herra päästäpi ne Siionin fangit, niin me olema niinkuin unennäkeväiset[5]. Silloin meidän suun[6] naurulla täytetään ja meidän kielen[7] täynäns riemua, silloin sanotaan pakanoissa: Se Herra on suuria heidän kohtaans tehnyt.  Se Herra on suuria tehnyt meidän kohtaan, sillä me iloiset olema.

Käännä, Herra, meidän fankiuksen, niinkuin sinä ne virdat etelään[8] päin poiskuivanut olet. Jotka kyynelillä kylvävät,  pitää ilolla ylesniittämän. He menevät ja itkevät ja uloskantavat kalliin siemenen ja tulevat riemulla ja tuovat heidän lyhtehens.

Ensimmäinen lukukappale

Jes. 40:26[9]–31

Nostakaat silmän[10] korkeuteen ja katsokaat, kuka ne kappaleet luonut on?  Ja vie edes heidän joukkons lugulla. Joka heidän kutsuu kaikki nimeltäns. Hänen varans ja väkevä voimans on niin suuri, ettei häneltä mitään puutu.

Miksi siis sinä Jaakob sanot? Ja sinä Israel puhut? Minun tieni on Herralta salattu, ja minun Jumalatani[11]?

Se Herra, ijankaikkinen Jumala, joka maan ääret luonut ompi, ei väsy eikä näänny, hänen ymmärdyksens ompi tutkimatoin. Hän antapi niille väsyville voiman ja niille väettömille[12] kyllä väkee. Ne nuorikaiset väsyvät ja nääntyvät, ja ne urhoolliset miehe lankeevat.

Mutta jotka Herraa odottavat, ne saavat yhden voiman, niin että he ylesmenevät siivillä kuin kotkat. Että heidän pitää juokseman ja ei nääntymän, heidän pitää vaeltaman ja ei väsymän.

Toinen lukukappale

Hepr. 13:12–16

Sentähden myös Jeesus, senpääle että hänen piti pyhittämän kansan hänen omalla verelläns, ompi hän kärsinyt ulkona portista[13]. Niin menkäämme siis nyt ulos hänen tygens ulkona kantseista[14] ja kantaden hänen pilkkansa. Sillä eipä meillä ole tässä pysyvätä kaupunkita, vaan tulevaista me etsimme.

Niin uhrakaam siis nyt aina Jumalalle kiitosuhri hänen kauttans, se on, huulein hedelmä, jotka hänen nimens tunnustavat. Edespäin, älkäät hyvästitekemistä ja kanssajakamista unohtako. Sillä senkaltaiset uhrit mielestyvät[15] Jumalan[16].

Evankeliumi

Joh. 16:16–23

Yrjeltä[17] ja ette te näe minua, ja taas yrjeltä, niin te näet minun, sillä minä menen Isän tyge. Sanoit siis muutomat hänen opetuslapsistans keskenäns: Mikä se on kuin hän sanoo meille: Yrjeltä, ja ette minua näe, ja taas yrjeltä, niin te näette minun ja että minä menen Isän tyge. Niin he sanoit: Mikä se on kuin hän sanoo yrjeltä? Emme me[18] tiedä, mitä hän puhuu. Niin merkitsi[19] Jeesus, että he tahdoit kysyy hänelle ja sanoi heille: Siitä te kysytte keskenän että minä sanoin, yrjeltä, ja ette te näe minua, ja taas yrjeltä, niin te näet miun. Totisest, totisest sanon minä teille: Teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta mailma vastaan iloitsepi. Te mureheliseksi tuletta, vaan teidän murehen käätään[20] iloksi.

Vaimo, koska hän synnyttää, niin hänellä ompi kipu, sillä hänen hetkens tuli. Mutta koska hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enämpi vaivaans muista, sentähden että hän iloitsepi inhimisen olevan syntyneen mailmaan[21]. Ja teillä myös ompi nyt mureh, mutta minä tahdon teitä jällens nähdä, ja teidän sydämen pitää iloitseman, ja ei kenkään[22] teidän iloon[23] pidä teiltä poisottaman. Ja sinä päivän ette te minulta mitään kysy.

[1] Marginaalissa: Puuttuman) Se on: Mitä he sinun vastaas rupeevat, se vilpistäpi.

[2]Marginaalissa: Yleskorgottaa) Se on: Eipä heidän pidä voittaman eli ylikäden saaman, es [’vaikka’] kuinka korkiasti he lentävät.

[3] ’Jumala(a)mme’

[4] ’jalkojamme’

[5] Marginaalissa: Unennäkeväiset) Se on: Ilon pitää niin suuren oleman, ette [?’ettei’]  me näpiäst [’nopeasti, herkästi’] taida sitä uskoo todeksi, ja sen pitää oleman kuin joku untanäkis ja ei olisi tosi.

[6] ’suumme’

[7] ’kielemme’; predikaatti on puuttuu.

[8] Marginaalissa, ei viitettä: Etelä) Se on lounaan puoleen, koska hän sen Punaisen meren kuivasi.

[9] Jakeet 26–27 ovat vuoden 1642 Bibliasta, koska ne eivät sisälly Agricolan käännöksiin.

[10] ’silmänne’

[11] Kohta on puutteellinen. Vuoden 1776 Bibliassa: minun oikeuteni käy minun Jumalani ohitse.

[12] ’voimattomille’

[13] ’kaupunginportin ulkopuolella’

[14] ’leireistä’

[15] ’ovat mieleen’

[16] ’Jumalalle’

[17] ’vähän aikaa’

[18] Agricolalla painovirhe em.

[19] ’pani merkille, huomasi’

[20] ’käännetään’

[21] Agricolalla painovirhe mailmaau.

[22] Agricolalla yhdyssanana eikenkään.

[23] ’iloanne’

———————————————————————————

 

Toinen sunnuntai pääsiäisestä 10.4.2016 (Misericordia Domini)

Psalmi

Ps. 23

Herra on minun paimenen, ei mitään minulta puutu.

Hän kaitsepi minua viheriäises niitys ja viepi minun virgottavan[1] veden tyge.

Minun sieluni hän virgottaa, hän viepi minun oikialle tielle hänen nimens tähden.

Ja vaikka minä vaellaisin pimiäs laksos, en minä pelkäisi mitäkään pahuutta, ettäs olet minun kanssani. Sinun kapulas ja sauvas minun tukeevat.

Sinä valmistat minua varten pöydän minun viholisteni vastaan. Sinä voitelet öljyllä minun pääni ja sinä skenkkäät[2] täyteen minun eteeni.

Hyvyys tosin ja laupius noutavat[3] minua kaiken minun eliaikani[4], ja minun pitää asuman Herran huoneesa ijankaikkisesta.

Ensimmäinen lukukappale

Hes. 34:11–16

Sillä näin sanopi Herra Jumalan[5]:  Katso, minä itse tahdon murheen pitää minun lampaistani. Ja etsiä minun lampaitani, niinkuin paimen etsipi hänen lampaitans, jotka heidän laumastans poiseksyneet ovat. Niin ikänäns minä tahdon etsiä minun lampaitani ja tahdon heitä pelastaa jokaitses paikas, siellä kuin he hajotetut ovat, sihen aikaan, koska synky ja pimiä oli. Minä tahdon heitä kaikista kansoista ulosviedä ja kaikista maakunnista heitä kogota[6] ja tahdon heitä omiin maihins viedä. Ja tahdon heitä kaita Israelin mäkein päälä ja kaikis laaksois ja kaiken maan vehmaan[7] päälä. Minä tahdon heitä vielä niihin parahiin laitumihin, ja heidän pihaittans[8] pitää niinen[9] korkein vuortein päälä Israelin seisoman. Siellä heidän pitää lustilisis[10] pihaittois makaaman ja lihavan laitumen saada Israelin mäkein päälä. Minä tahdon itse kaita minun lampaani ja annan heidän makailla, sanopi Herra Jumala. Minä tahdon sitä kadotettua ylesetsiä ja sitä eksyväistä jällenstuoda ja sitä haavoitettuu situa[11] ja sitä heikkoo vahvistaa. Ja mitä lihava ja väkevä on, tahdon minä kätkee[12] ja tahdon heitä kaita, niin kuin kuki tarvitsee.

Toinen lukukappale

1. Piet. 2:21–25

Sillä sitävarten te oletta kutsutut, senvuoksi että Kristus myös kärsi meidän edestän ja meille yhden esikuvan jätti, että teidän pitäpi noudattaman hänen askeleens. Joka ei yhtään syntii tehnyt ollut, eikä myös yhtään petosta ole hänen suustans löytty. Joka ei vastaankironut, koska hän kirottiin, ei uhgannut, koska hän kärsi. Mutta hän annoi hänelle koston, joka oikein duomitsee. Joka meidän syntinne[13] itse uhrasi omas ruumiisans puun päälä, senpääle että me synneistä poiskuoleet sillä vanhurskaudella eläisimme. Jonka haavain kautta te oletta terveeksi tullehet, sillä te olitta niinkuin eksyväiset lampaat, vaan nyt te oletta palaineet sen teidän sieluden paimenen ja pispan tyge.

Evankeliumi

Joh. 10:11–16

Minä olen se hyvä paimen. Yksi hyvä paimen antaa henkens lammasten edest. Mutta palkolinen ja joka ei ole paimen, jonka ei ole lampaat omat, näkee suden tulevan ja jättää lampaat ja pakenee ja susi raatelee ja haaskaa lampaat. Mutta se palkolinen pakenee, sillä että hän ompi palkollinen ja ei tottele[14] lampaita. Minä olen se hyvä paimen ja tunnen minun lampaani ja minä tutaan[15] minun lampailtani. Kuin Isä minun tuntee, niin minä myös tunnen Isän, ja minä panen henkeni lammasten edestä. Ja ompi myös minulla muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta. Ja ne samat pitää minun myös tänne saattaman, ja heidän pitää kuuleman minun ääneni. Ja oleman pitää yksi lammashuone ja yksi paimen.

[1] Agricolalla painovirhe virgottovan

[2] ’täytät (maljani)’

[3] ’noudattavat, seuraavat’

[4] ’elinaikani’

[5] ’Jumalamme’

[6] ’koota’

[7] ’rehevän laitumen’

[8] ’karjapihansa, pihattonsa’

[9] ’niiden’

[10] ’ihanissa’

[11] ’sitoa’

[12] ’säilyttää’

[13] ’syntimme’

[14] ’välitä [lampaista]’

[15] ’tunnetaan’ [’minun lampaani tuntevat minut’]

———————————————————————————

 

Ensimmäinen sunnuntai pääsiäisestä 3.4.2016 (Quasimodogeniti)

Psalmi

Ps. 116:1–9

Sitä minä rakastan, että Herra minun rukoukseni äänen kuultelee. Että hän korvans minun puoleeni kallisti, sentähden minä häntä auksenihuudan minun eliaikanani[1].

Ne kuoleman paulat ovat minun ympäripiirittänyet, ja ne helvetin ahdistokset ovat minun löytänyet. Minä löysin vaivan ja tuskan. Mutta minä auksenihuusin Herran nimen: Oo Herra, pelasta minun sielun.

Se Herra on armolinen ja oikia ja meidän Jumalan[2] ompi laupias. Herra hän kätkepi ne yksikerdaiset. Kuin minä allamakasin, niin hän minua autti.

Ole nyt taas rauhas, minun sielun, sillä Herra hyvästitekepi sinulle. Sillä sinä olet minun sieluni kuolemasta poisreväisnyt, minun silmäni kyynelistä, minun jalkani poisreväisnyt kompastoksest. Minä tahdon siis vaeltaa Herran edes niinen[3] eläviten maassa.

Ensimmäinen lukukappale

Jes. 43:10–12

Mutta te oletta minun todistajani, sanopi Herra, ja minun palvelijan, jonka minä ulosvalinut olen. Senpääle, että te tiedäisit ja uskoisit minua ja ymmärdäisit, että minä se olen.

Eipä yhtään Jumalaa ole minun edelläni tehty, niin eipä myös kenkään minun jälkiin tule. Minä, minä olen se Herra, ja paitsi minua ei ole yksikään vapahtaja.

Minä sen olen ilmoittanut ja olen myös auttanut ja olen sitä teille antanut sanottaa[4] ja ei ole muukalainen jumala teidän seasan. Tepä minun todistajani olet, sanopi Herra. Niin minä Jumala olen.

Toinen lukukappale

1. Joh. 5:4–12

Kukas siis ompi, joka voittapi mailman, mutta se, joka uskoo, että Jeesus Kristus ompi Jumalan Poika? Tämä se ompi, joka tuli veden ja veren kanssa, Jeesus Kristus, ei vaivon[5] veden kanssa vaan veden ja veren kanssa. Ja Henki[6] ompi se, joka todistapi, että Henki totuus ompi. Sillä että kolme on, jotka todistavat taivahasa, Isä, Sana ja se Pyhä Henki, ja ne kolmet yhtenä ovat. Ja kolme ovat, jotka todistavat maan päälä, Henki, vesi ja veri, ja ne [7]kolme yhtenä ovat. Jos me inhimisten todistoksen otama, niin on Jumalan todistos suurempi. Sillä että tämä ompi Jumalan todistos, jolla hän todisti hänen Pojastans. Joka uskopi Jumalan Pojan pääle, hänellä ompi todistos itse hänesäns. Joka ei usko Jumalalle, hän tekepi hänen valehtelijaksi, sillä ettei hän usko sen todistoksen pääle, jonka Jumala todistanut ompi hänen Pojastans. Ja tämä ompi se todistus, että Jumala ompi meille sen ijankaikkisen elämän antanut. Ja se elämä ompi hänen Poigasans. Jolla on Jumalan Poika, hänellä ompi se elämä. Jolla ei ole Jumalan Poika, hänellä ei ole se elämä.

Evankeliumi

Joh. 20:19–31

Mutta sen saman sabbattin ehtoona, koska jo ovet olit suljetut, kussa opetuslapset oli kogotut juudasten pelgon tähden, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskelläns ja sanoi heill: Rauha olkoon teille. Ja kuin hän sen sanonut oli, niin hän osotti heille kädens ja kylkens. Niin opetuslapset ihastuit, että he Herran näit. Niin Jeesus taas sanoi heille: Rauha olkoon teille. Niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidän. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päälens ja sanoi heille: Ottakaa se Pyhä Henki. Joillen te synnit anteeksiannat, niille ne anteeksiannetaan. Ja joillen te ne pidätte, niillen ovat ne pidetyt.

Mutta Thomas[8], yksi niistä kahdestatoistakymenest, joka kutsutaan Kaksoinen, ei ollut heidän kanssans, koska Jeesus tuli. Niin sanoit ne muut opetuslapset hänelle: Me näim Herran. Mutta hän sanoi heille: Ellei minä näe hänen käsisäns naulain reikii ja pistä minun sormeeni naulain sijaan ja laske minun käteeni hänen kylkeens, en minä usko.

Ja kahdeksan päivän peräst taas olit hänen opetuslapsensa siellä ja Thomas heidän kanssans. Tuli Jeesus, kuin ovet suljetut olit, ja seisoi keskellä heidän seasans ja sanoi: Rauha olkoon teille. Sitte hän sanoi Thomaselle: Pistä sinun sormes tänne ja katso minun käsiäni ja ojenna tänne sinun kätes ja pistä minun kylkeeni ja älä ole epäuskoinen vaan uskolinen. Thomas vastasi ja sanoi hänelle: Minun Herran ja minun Jumalan. Jeesus sanoi hänelle: Ettäs näit minun, Thomas, niin sinä uskoit. Autuaat ovat ne, jotka ei nähneet, ja uskoit.

Teki myös Jeesus tosin monta muuta merkkii[9] hänen opetuslastens nähden, jotka ei ole kirjoitetut tässä kirjas. Mutta nämä ovat kirjoitetut senpääle että te uskoisitta, että Jeesus ompi Kristus, se Jumalan Poika, ja että te elämän saatta uskon kautta hänen nimeens.

[1] ’elinaikanani’

[2] ’Jumalamme’

[3] ’niiden’

[4] ’tulla sanotuksi’

[5] ’vain’

[6] Marginaalissa: Henki on totuus) Kusa henki on, siellä ei yhtään ulkonkullatusta [’ulkokultaisuutta’] ole, vaan hänen kanssans on kaikki toimitus ja totuus. Jota hän puhuu, tekee, eläpi. Kusa ei Henki ole, siellä on ulkonkullasuus ja valeh.

[7] Marginaalissa: Ne kolme) Se on, kusa se yksi on, siellä on myös se toinen. Sillä että Kristusen veri, kaste ja se P[yhä] Henki todistaa, tunnustaa ja saarnaapi evankelium [’evankeliumia’] mailman edesä ja jokaitsen omastunnosa, jotka uskovat. Tällämuotoa, että hän tuntepi ja ymmärtää hänens olevan veden ja hengen läpitse Kristusen veren ansion kautta lunastetun, vanhurskautetun ja autuaan.

[8] = Tuomas

[9] ’tunnustekoa’

———————————————————————————

 

Toinen pääsiäispäivä 28.3.2016

Psalmi

Ps. 16:8–11

Minä pidän aina Herran minun kasvoni edes, sillä että hän on minun oikeal puolellani. Sentähden en minä horju.

Sentähden minun sydämen riemuitsee ja minun [1]kunnian ompi iloinen. Ja myös minun lihani pitää lepäämän toivoukses.

Sillä eipä sinä ylenanna minun sieluani helvetis, etkä sinä salli, että sinun pyhäs mätänis.

Sinä osotat minulle sen tien elämähän, sinun kasvos edes ompi täydelinen ilo ja riemulinen meno sinun oikeallas ijankaikkisesta.

Ensimmäinen lukukappale

Joona 2

Mutta Herra valmisti yhden suuren valaskalan Joonan ylesnielemään. Ja Joona oli siinä valaskalan vatsas kolme päivää ja kolme yötä.

Ja Joonas rukueli hänen Herrans Jumalans tyge sen valaskalan vatsast ja sanoi:

Minä huusin minun Herrani tyge minun ahdostoksissan, ja hän vastasi minua. Minä parguin helvetin vatsast, ja sinä kuulit minun ääneni.

Sinä nakkasit minun syvyydeen keskelle mertä, niin että aallot minun ympärinspyörytit. Kaikki sinun lainehes ja aallos lankesit minun pääleni.

Niin että minä ajattelin minun poisheitetyksiu sinun silmäis edest. Kuitenkin minä taas saan nähdä sinun pyhän templis.

Vedet minun ympäripiirsit sieluuni asti, ne syväydet minun ympärinsviipoitit. Kahilisto[2] peitti minun pääni.

Vuorten peruksehen saahka minä vajoin. Maa hänen telilläns[3] minua salpasi ijankaikkisesta. Mutta sinä ulosveit kadotuksesta minun sieluni, Herra, minun Jumalani.

Koska minun sieluni minussa epäili, niin minä Herran pääle muistin, ja minun rukouksen tuli sinun tyges sinun pyhäs templisäs.

Mutta jotka luottavat töidens pääle, jotka kuitenkin tyhjät ovat, evät[4] he armoo tottele.

Mutta minä kiitoksella tahdon ufrata, minä pidän lupauksen Herralle, että hän minua autti.

Ja Herra sanoi valaskalalle, että hän Joonan uloskakaisis maan pääle.

Toinen lukukappale

Ap. t. 10:34–43

Niin Pietari suuns avasi ja sanoi: Nyt minä todeksi sen löydän, ettei Jumala katso inhimisen muodon jälkiin vaan kaikkinaises kansas, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, se on Jumalan otolinen. Kyllä te tiedätte sen saarnan, jonka Jumala lähetti Israelin lasten[5] ja julgisti rauhan Jeesusen Kristusen kautta (joka ompi Herra kaikkein ylitse), josta saarnasta (ma[6] minä) ompi sanoma käynyt ympäri kaiken Juudean ja ensin aljettiin Galileast (sen kasteen jälkiin, jotka Johannes saarnasi), kuinka Jumala sen Jeesusen Natsaretist oli voidellut Pyhällä Hengellä ja auvulla[7]. Joka ympärivaelsi, hyvääteki ja paransi kaikki, jotka Perkeleeltä vaivattiin, sillä että Jumala oli hänen kanssans. Ja me olema kaikkein niinen[8] todistajat, jotka hän teki Juuttaan[9] maakunnalla ja Jerusalemis.

Sen he ovat tappanut ja ripustit puuhun[10]. Sen saman Jumala ylesherätti kolmanna päivänä ja ilmoitti hänen, ei kaikelle kansalle, vaan meille, jotka Jumala ennen oli todistajaksi ulosvalinnut, me kuin söimme ja joimme ynnä hänen kanssans sitte kuin hän ylesnousi kuolleista. Ja hän käski meitä kansalle saarnaamaan ja todistamaan, että hän ompi se, joka Jumalalta on säätty eläviten ja kuoluten duomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, kuin uskoo hänen päälens, pitää hänen nimens kautta synnein anteeksi antamisen saaman.

Evankeliumi

Luuk. 24:13–35

Ja katso, kaksi heistä menit samana päivän yhteen kylään, joka oli Jerusalemist kuudenkymenen vakomitan[11] takan, Emmaus nimeltä. Ja puhuit keskenäns kaikista niistä, jotka tapahtanut olit. Ja se tapahtui heidän puhuesans ja tutkistelit[12] keskenäns, lähestyi itse Jeesus heitä ja matkusti ynnä[13] heidän kanssans. Mutta heidän silmäns pidettiin, ettei he häntä tuntenuet. Niin sanoi hän heille: Mitkä puheit ne ovat, jotka te pidät keskenän käydesän[14] ja oletta mureheliset?

Niin vastasi yksi, Kleofas nimeltä, ja sanoi hänelle: Olekko sinä ainoa muukalainen Jerusalemis, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä tapahtui? Niin hän sanoi heille: Mitkä? Niin he sanoit hänelle siitä Jeesusest Natsarenusest, joka oli väkevä profeetta töissä ja sanoissa Jumalan ja kaiken kansan edes, kuinka meidän ylimäiset papit ja päämiehet hänen ylenannoit kuoleman kadotukseen ja ristiinnaulitsit hänen. Mutta me luulima hänen olevan sen, joka Israelin piti lunastaman. Ja kaikkein näinen[15] ylitse jo kolmas päivä ompi tänäpänä, kuin nämät tapahtuit. Ovat myös muutomat vaimot meistä meitä peljättäneet, jotka varhan aamul tulit haudalle, ja kuin eivät löytänyt hänen ruumistans, he tulit ja sanoit, että he myös olit enkelin nägyn nähnyet, jotka sanoit hänen elävän. Ja muutomat meistä menit haudalle ja löysit, niinkuin vaimot olit sanonut, mutta eivät he häntä löyneet[16].

Ja hän sanoi heille: Oo te tomppelit ja hitaat sydämest uskomaan niitä kaikkii, joita profeetat puhunut ovat. Eikö Kristusen näitä pitänyt kärsimän ja hänen kunniaans sisällekäymän? Ja hän rupesi Moosesist ja kaikist profeetaist ja tulkitsi heille kaikki kirjoitukset, jotka hänestä sanotut oli.

Ja he lähestyit kylää, johonka he menit, ja hän teetteli hänens edemmä käymään[17]. Ja he vaadit hänen[18] ja sanoit: Ole meidän kanssam, sillä että ehtoo joutuu ja päivä ompi laskenut. Ja hän sisälmeni olemaan heidän kanssans. Ja se tapahtui, kuin hän atrioitsi heidän kanssans, otti hän leivän, kiitti, mursi ja annoi heille. Niin heidän silmäns aukenit ja tunsit hänen. Ja hän katois heiän edestäns.

Ja he sanoit keskenäns: Eikö meidän sydän meissä palanut, koska hän tiellä meitä puhutteli ja avasi meille kirjoitukset? Ja he ylesnousit saman hetken[19] ja palasit Jerusalemiin ja löysit ne yksitoistakymentä kootut[20] ja ne, jotka niinen[21] kanssa olit, jotka sanoit: Herra on totisesta ylesnosnut[22] ja Simonalle ilmaunsi[23]. Ja he juttelit heille, mitä tiellä tapahtanut oli ja kuinka hän heiltä tuttu oli[24] siitä leivän murtamisesta.

[1] Marginaalissa: Kunnian) Se on: Minun kielen, jolla minä kunnioitan [Agricolalla painovirhe konnioitan] ja ylistän Jumalata.

[2] ’kaislikko’

[3] ’teljillänsä, salvoillansa’

[4] ’eivät’

[5] ’lapsille’

[6] ’kuten sanon’

[7] ’voimalla’

[8] ’niiden’

[9] = Juudean

[10] ’ristinpuuhun’

[11] Marginalissa: Vakomitta) Se on yksi kappale matkaa, 125 askelt pituuden. Et octo stadia constituunt miliare.

[12] Epälooginen lauserakenne, pitäisi olla ’tutkistellessansa’.

[13] ‘yhdessä’

[14] ‘käydessänne, kulkiessanne’

[15] murteellinen taivutusmuoto, ’näiden’

[16] ’löytäneet’

[17] teetteli hänens käymään ’teeskenteli käyvänsä, kulkevansa’

[18] ‘vaativat häntä’

[19] ‘samana hetkenä, siinä samassa’

[20] ‘koolla’

[21] ’niiden’

[22] ‘noussut ylös’

[23] ’ilmestyi’

[24] ‘kuinka he olivat tunteneet hänet’, vierasmallinen passiivirakenne.

———————————————————————————

 

Pääsiäispäivä 27.3.2016

Psalmi

Ps. 118:15–23 (24)

Ilolla veisataan voitosta niinen[1] vanhurskasten majoissa, se Herran oikia käsi saapi voiton.

Se Herran oikia käsi on yleskorgotettu, se Herran oikia käsi saapi voiton.

En minä kuole vaan elän ja sen Herran tegot ilmoitan.

Kyllä Herra minua kurittaa, vaan ei hän minua kuolemalle anna.

Avakaat minulle ne vanhurskauden portit, että minä siihen sisällekävisin ja sitä Herraa kiittäisin.

Se on se Herran portti, ne vanhurskaat pitää siihen sisälkäymän.

Minä kiitän sinua, ettäs minua nöyritit ja autit minua.

Se kivi, jonka ne rakentajat hyljäsit, ompi tehty kulmakiveksi.

Herralta se ompi tehty ja ompi yksi ihme meidän silmäin edes.

(Tämä ompi se päivä, jonka Herra tekepi, iloitkaam ja riemuitkaam[2] hänes.)

Ensimmäinen lukukappale

Hoos. 6:1–3[3]

Koska heille vastoin käy, niin heidän pitää minua etsimän ja sanoman: Tulkaat ja palaitkaam Herran tygö, sillä hän on meitä repinyt, hän myös meidän parantaa.

Hän on meitä lyönyt, hän myös meidän parantaa. Hän tekee meitä eläväksi kahden päivän perästä, kolmantena päivänä hän meitä virgottaa, niin että me saamme elää hänen edesäns.

Niin me otam siitä vaarin ja pyytelem, että me Herran tuntisim. Sillä hän koittaa niin kuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin vihmasade, joka maan tuoreuttaa.

Toinen lukukappale

1. Kor. 15:1–8 (9–10) 11

Mutta minä teen teille tiettäväksi, rakkaat veljet, sen evankelium[4] kuin minä teille ilmoitin, jonka te myös ottaneet oletta, jossa te myös seisotta, jonka kautta te myös autuaaksi tuletta, millä muodolla minä sen teille olen ilmoittanut, jos te sen oletta pitäneet. Ellei niin ole, että te hukkaan oletta uskoneet. Sillä että minä olen algusta sen teille antanut, jonka minä myös saanut olen, että Kristus kuollut ompi meidän syntein tähden raamatuiden jälkeen ja että hän haudattu oli ja että hän ylesnousi kolmanna päivän raamatuiden jälkiin[5].

Ja että hän nähtiin Keefaselta ja sitte niiltä kahdeltatoistakymeneltä.

Senjälkiin hän nähtiin enämältä kuin viideltäsadalta veljeltä yhdellä haavalla[6], joista monta vielä nyt elävät, mutta muutomat ovat poisnukkuneet. Siitälähin hän nähtiin Jaakobilta ja senperästä kaikilta apostoleilta. Viimeiseltä kaikkein jälkiinnä[7] ompi myös minulta nähty niin kuin yhdeltä keskensyntyneeltä[8].

(Sillä minä olen kaikkein huonoin apostolitten seassa, joka en ole kelvolinen apostoliksi kutsuttaa, sentähden että minä olen seurakuntaa vainonut. Mutta Jumalan armosta minä olen se kuin minä olen ja hänen armonsa minun kohtaani ei ole tyhjä ollut. Vaan minä olen enämän tehnyt kuin he kaikki, mutta en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka minussa ompi.)

Olis siis minä eli he, näin me saarnaame, ja näin te oletta uskoneet.

Evankeliumi

Luuk. 24:1–12

Mutta yhten sabbatin päivän sangen varhan tulit he haudan tyge ja kannoit ne hyvänhajuliset yrtit, jotka he olit valmistanut, ja muutomat heidän kanssans. Niin he löysit kiven poisvieritettyn haudalta, ja he sisällemenit ja eivät löynyt Herran Jeesusen ruumista. Ja se tapahtui, kuin he sitä epälit, katso, niin seisoit kaksi miestä heidän tykenäns kiiltäväisis vaatteis. Niin he peljästyit ja heidän kasvons maahan päin löit. Niin sanoi he heille: Miksi te etsitte sitä elävätä kuollutten sekan[9]? Ei hän ole täällä, mutta hän ylesnousi. Muistakaat, kuinka hän teille sanoi, koska hän vielä Galileas oli, sanoden, että Inhimisen Pojan piti ylenannettaman synneisten inhimisten käsiin ja ristiinnaulittaa[10] ja kolmantena päivän ylesnouseman. Ja he muistit hänen sanans pääle.

Ja he jällens palasit haudalta ja ilmoitit kaikki nämät niille yhdelletoistakymenelle ja kaikille muille. Ja ne olit Maria Magdalena ja Johanna ja Maria Jacobi ja muut heidän kanssans, jotka nämät apostolille sanoit. Ja heidän sanans[11] nävyit heille niinkuin houraus ja eivät he heitä uskoneet. Niin Pietari ylesnousi ja juoksi haudalle ja sisälkurkisti ja näki vaivoin liinavaatteet pantuna ja poismeni ja sitä itselläns[12] imehtelit, kuinka se tapahtanut oli.

[1] ’niiden’

[2] Agricolalla virheellisesti yhteen jariemuitkaam

[3] Teksti on vuoden 1642 Bibliasta, koska Agricolan teoksiin ei sisälly kyseistä kohtaa.

[4] ’evankeliumin’, sana jätetty taivuttamatta.

[5] Marginaalissa: Raamattuiden jälkiin) Sillä että toimen ja järjen perästä paitsi raamatuiden ja pyhäin kirjain toimeta ovat sekä nämät kappaleet ylesnousemisesta kuoleista että kaikki muut uskon kappaleet kuulla kuin hulluus.

[6] ’yhdellä kerralla’

[7] ’viimeisimpänä’

[8] ’keskoselta’

[9] ’seassa, seasta’

[10] ’tulla ristiinnaulituksi’

[11] Agricolalla virheellisesti yhteen heidänsanans

[12] ’itsekseen’

———————————————————————————

 

Pitkäperjantai 25.3.2016

Psalmi

Ps. 22:7–20

Mutta minä olen yksi mato ja ei inhiminen, yksi inhimisten pilkka ja kansan ylenkatse.

Kaikki jotka minua näkevät, häväisevät minua, vääristelevät huulians ja pääns pudistavat: ”Hän valittapi Herralle, hän vapahtakoon hänen, hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy hänehen.”

Sillä sinä olet minun ulosvetänyt äiteni kohdusta. Sinä olit minun turvan, koska minä vielä äiteni rinnalla olin. Sinun päälles minä heitetty olen äitini kohdusta, sinä olet minun Jumalani hamast minun äiteni kohdusta. Älä kaukana ole minun tyköäni, sillä ahdistos on lässä, sillä ettei ole yksikään auttaja.

Suuret mullit ovat minun ympäripiirittänyet, lihavat härjät minun ympärinskieritit. Heidän kitans he avasit minua vastaan, niinkuin raatelija ja kiljuva jalopeura. Niinkuin vesi minä olen uloskaattu[1], ja hajotetut ovat kaikki minun luuni. Minun sydämen on niinkuin sulattu medenvaha keskel minun ruumistani.  Minun voimani ovat poiskuivetut niinkuin kruusinmuru[2], ja minun kielen tarttui minun lakeheni[3], ja sinä panet minun kuoleman tomuhun. Sillä koirat ovat minun ympäripiirittänyet ja niinen[4] julmain parvi asetti hänens minun ympärilleni. He lävistit minun käteni ja minun jalkani. Minä lukisin kaikki minun jäseneni, mutta he katselit ja näit [5]ihastuksens minussa. He jakavat heillens minun vaatteeni ja heittävät arvan minun hameeni[6] pääle.

Mutta sinä Herra, älä kaukana ole. Minun väkevyyden, riennä minun aukseni.

Ensimmäinen lukukappale

Jes. 53

Mutta kuka uskopi meidän saaranam? Ja kellen Herran käsivarsi[7] ilmoitetaan? Sillä että hän yleskarkaapi hänen edesäns niinkuin yksi vesa ja niinkuin yksi juuri kuivasta maasta. Eipä hänellä ole yhtään muotoo eikä kauniutta. Me näime hänen, vaan ei ollut hänellä meille kelpaavata muotoo.

Hän oli se kaikkein ylenkatsottapa ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynäns. Hän oli niin ylenkatsottu, ettei kenkään malttanut hänen päälens katsoa. Senvuoksi eipä me häntä miksikään pitäneet.

Vissistä hän kantoi meidän sairauden, ja meidän kivut hän päälensä sälytti. Mutta me pidim hänen siksi, joka Jumalalta rangaistu, pieksetty ja piinattu oli.

Vaan hän ompi haavoittu meidän pahatekoin tähden ja meidän syntein tähden hosuttu[8]. Se rangastus makapi hänen pääläns, senpääle että meillä rauha olis, ja hänen haavains kautta me olema lääkityt.

Me vaelsim kaikki eksyksisä niinkuin lampaat, itsekukin omalle tiellens poikkesi.

Mutta Herra hän heitti kaikkein meidän synnit hänen päälens. Koska hän rangastiin ja piinattiin, ei hän suutansa avanut. Niinkuin karitsa, joka teurahaksi viedään, ja niinkuin lammas, joka keritsijänsä edesä vaikeni, niin ei hänenkään pidä suutans avaaman.

Mutta hän ompi ahdistoksest ja duomiosta poisotettu. Kuka hänen elämäns pituuden ulospuhupi? Sillä että hän ompi niinen[9] eläviten maalta poissivalttu[10], koska hän minun kansani pahatekoin tähden rangastiin.

Ja hän ompi haudattu niinkuin ne jumalattomat ja kuollut niinkuin joku rikas. Vaikka ei hän kellenkään vääryyttä tehnyt eikä petos hänen suusans ollut. Mutta Herra tahtoi hänen niin piestä sairaudella.

Koska hän ompi henkens rikosufriksi[11] ulosantanut, niin hän siemenen[12] saapi ja kauvan elää. Ja Herran aivotus pitää hänen kädesäns menestymän.

Sentähden että hänen sielunsa ompi työtä tehnyt, saapi hän lustins[13] nähdä ja kyllyyttä oleman. Ja hänen tuntemisens kautta minun palvelijan, se vanhurskas, pitää monta vanhurskauttaman. Sillä että hän kantapi  heidän synninsä. Sentähden minä annan hänelle monta suureksi saaliiksi, ja hänelle pitää ne väkevät raatelussa[14] oleman. Sentähden, että hän antoi henkensä kuolemahan ja oli pahantekijäin kaltaiseksi luettu. Ja monen synnit hän kantoi ja rukooli niinen ylitsekäypäin[15] edestä.

Toinen lukukappale

Hepr. 5:7–10

Ja hän ompi hänen lihansa[16] päivillä uhranut rukookset ja neyrät[17] anomiset, väkevän huhun ja kyynelitten kanssa, sen tyge, joka hänen voinut olis kuolemasta pelastaa, ja ompi myös kuuleltu[18], sentähden että hän Jumalata kunniasa piti. Ja vaikka hän Jumalan poika oli, on hän kuitenkin niistä, jotka hän kärsi, kuuliaisuuden oppenut. Ja koska hän täydeliseksi tuli, ompi hän kaikkein niinen[19], jotka hänen[20] kuuliaiset ovat, yksi tila[21] ijankaikkisehen autuuteen, nimitetty Jumalalta ylimäiseksi papiksi Melkisedekin säädyn jälkiin.

Evankeliumi

Luuk. 23:32–46

Niin vietiin myös hänen kanssans kaksi muuta pahointekijää, että heijän piti surmattaman. Ja kuin he sihen sijaan tulit, joka kutsutaan Pääkalloin paikka, siinä he hänen ristiinnaulitsit ja ne pahointekijät hänen kanssans, yksi oikialle, toinen vasemalle puolelle. Niin sanoi Jeesus: Isä, anna heille anteeksi, sillä ettei he tiedä, mitä he tekevät. Ja he jagoit hänen vaatteens ja heitit arvan heist.

Ja kansa seisoi ja katseli pääle. Ja päämiehet pilkkasit häntä heidän kanssans ja sanoit: Muut hän vapahti, nyt vapahtakaan itsens, jos hän on Kristus, se Jumalan ulosvalittu. Niin myös huovit pilkkasit häntä edesastuden ja kokotit[22] hänelle etikata sanoden: Jos sinä olet se juudasten kuningas, niin vapahda itse sinus. Niin oli myös hänen ylitsens päälekirjoitus greekin, latinan ja hebraikan pukstaaville kirjoitettu: Tämä ompi juudasten kuningas.

Niin yksi niistä pahointekijist, jotka olit ripustetut, pilkkasi häntä ja sanoi: Jos sinä olet Kristus, niin vapahda itse sinus ja meitä. Niin se toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoden: Ja et tosin sinäkään Jumalata pelkää? Ettäs olet samas kadotukses? Ja tosin me olema oikein siinä sisällä, sillä me saama meidän töiden ansion jälkeen, mutta tämä ei mitään pahaa tehnyt. Ja sanoi Jeesusen tyge: Herra, muista minun pääleni, koskas tulet valtakuntaas. Niin sanoi Jeesus hänelle: Totisesta sanon minä sinulle: Tänäpänä pitää sinun oleman minun kanssani paradiisis.

Ja se oli lähes kuudes hetki[23]. Ja pimeys tuli kaiken maan pääle hamaan yhdeksänteen hetkeen asti, ja aurinko pimisi. Ja templin esirippu repesi kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: Isä, sinun käsiis minä annan minun henken. Ja kuin hän sen oli sanonut, ylesannoi hän henkens.

[1] ’uloskaadettu’

[2] ’ruukunsirpale’

[3] ’kitalakeeni’

[4] ’niiden’

[5] Marginaalissa: He sammuttavat vihans minun pääleni.

[6] ’pukuni’

[7] ’käsivarren voima’

[8] ’ruoskittu’

[9] ’niiden’

[10] ’sivallettu pois’

[11] ’rikkomuksen sovitusuhriksi’

[12] ’jälkeläiset’

[13] ’ilonsa’

[14] ’saaliinjaossa’

[15] ’pahantekijöiden’

[16] ’ihmiselämänsä’

[17] ’nöyrät’

[18] ’kuunneltu, kuultu’

[19] ’niiden’

[20] ’hänelle’

[21] ’tilaisuus’

[22] ’ojensivat’

[23] ’tunti’

———————————————————————————

 

Palmusunnuntai 20.3.2016

Psalmi

Ps. 22:2–6

Minun Jumalan, minun Jumalan, miksis minun ylenannoit? Minä tosin pargun, vaan minun apun on kaukana.

Minun Jumalan, päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en myös yöllä vaikene.

Mutta sinä olet pyhä, sinä joka asut Israelin kiitoksen[1] seas.

Meidän isät toivoit[2] sinun pääles, ja kuin he toivoit, niin sinä vapahdit heitä.

Sinun tyges he huudit ja tulit vapahdetuksi, sinuhun he toivoit ja eivät tulleet häpiähän.

Vaihtoehtoinen psalmi

Ps. 118:26–29

Kiitetty olkoon se, joka tulepi Herran nimehen. Me siugnaama teitä, kuin Herran huoneesta oletta.

Herra ompi Jumala, joka meitä ylesvalgistapi. Kaunistakaat sitä juhlaa meinlehdillä[3] hamaan sen alttarin sarvein[4] asti.

Sinä olet minun Jumalan, ja minä kiitän sinua, minun Jumalan, sinua minä ylistän.

Kiittäkäät sitä Herraa, sillä hän on armahtaja ja hänen hyvyydens pysyy ijankaikkisesta.

Ensimmäinen lukukappale

Jes. 50:4–10

Herra Jumala annoi minulle oppinuen kielen, että minä taidan niille väsyneille ajallans puhua. Hän ylesherättää minua joka aamu, ylesherättää minulle korvan, että minä kuulen niinkuin opetuslapsi. Herra Jumala avasi minulle korvan, ja en ole tottelematoin ja en takaperin mene.

Minä annoin minun selkäni niille, kuin minua pieksit, ja minun poskeni niille, kuin minua näpistit. En minä poiskääntänyt kasvoani häväistyksist ja syljist, että Herra Jumala minua auttapi. Sentähden en minä häpiän ala[5] tule. Sitävarten minä taritsin heille minun kasvoni, niinkuin limpsiön[6], sillä minä tiedän, etten minä häpiän ala tule.

Hänpä lässä[7] ompi, joka minun vanhurskauttaa. Kuka tahtoo minun kanssani riidellä? Käykääm yhteen. Kellä ompi oikius minun vastaani? Se tulkoon tänne minun tykeni.

Katso, se Herra Jumala minua auttapi. Kuka se on, kuin tahtoo minua kadottaa? Katso, ne kaikki niinkuin vaate vanhenevat. Koit heitä ylessyövät.

Kuka on teissä, joka Herraa pelkää. Joka hänen palvelijans äänen kuultelee, joka pimeydes vaeltaa eikä valkiutta näe? Hän toivokaan[8] Herran nimen pääle ja luottakaan itsens hänen Jumalans pääle.

Vaihtoehtoinen ensimmäinen lukukappale

Sak. 9:9–10

Mutta sinä tytär Siion, iloitse väkevästi, ja sinä tytär Jerusalem, riemuitse. Katso, sinun kuninkaas tulepi sinulle, vanhurskas ja auttaja, köyhä ja ajapi yhden yhden aasin päälä ja yhden aasintamman varsan päälä.

Sillä minä tahdon rattaan[9] poisottaa Efraimist ja orhit Jerusalemist ja se sodan joutsi pitää särjettämän, sillä hänen pitää rauhan opettaman pakanain seas. Ja hänen herraudens pitää oleman merest niin hamaan mereen asti ja virdasta hamaan mailman loppuhun asti.

Toinen lukukappale

Fil. 2:5–11

Sillä se sama halu olkohon teissä, kuin myös oli Kristuses Jeesuses, joka, vaikka hän oli Jumalan kaltainen, eipä hän väkivallaksi lukenut Jumalan kaltainen olla, vaan itsensä tyhjäksi laski, otti orjan muodon päälensä ja tuli muiden inhimisten vertaiseksi ja menoista niinkuin inhiminen löyttiin[10], itsensä nöyryytti ja oli kuuliainen hamaan kuolemaan saakka ja ristin kuolemaan asti. Sentähden ompi Jumala myös hänen yleskorgottanut ja antanut hänelle yhden nimen, joka kaikkein nimein ylitse on, että Jeesusen nimehen pitää kaikki polvet kumartaman, jotka taivaasa ja maan päälä ja maan alla ovat, ja kaikki kielet pitää tunnustaman, että Jeesus Kristus ompi Herra, Isän Jumalan kunniaksi.

Evankeliumi

Joh. 12:12–24

Toisna päivän paljo kansaa, kuin juhlalle tulleet olit, kuulit, että Jeesus oli tullut Jerusalemiin, otit he palmun oksii ja menit häntä vastaan ja huusit: Hoosianna, hyvästisiugnattu se, joka tulepi Herran nimeen, Israelin kuningas.

Mutta Jeesus sai yhden aasintamman, istui sen pääle niinkuin kirjoitettu ompi: Älä pelkää, Siionin tytär, katso, sinun kuninkaas tulee istuden aasin varsan päälä. Mutta evät[11] hänen opetuslapsens näitä ensist ymmärtäneet, vaan sittekuin Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistit, että nämät olit hänest kirjoitetut ja että he näitä hänelle tehneet olit.

Se kansa, kuin oli hänen myötäns, koska hän Lasarusen kutsui haudast ja ylesheräytti hänen kuolleista, ylisti sen työn. Sentähden myös kansa meni hänen vastaans, että he kuulit hänen sen merkin[12] tehneeksi. Niin sanoit ne fariseuset keskenäns: Te näet, ettei te mitään toimita, katso, koko mailma juoksepi hänen jälkiins. Olit myös monikahdat greekit heistä, jotka olit ylesmenneet juhlana rukoolemaan. Ne siis menit Filippusen tyge, joka oli Betsaidast Galilean maalta, ja rukolit häntä sanoden: Herra, me tahdom nähdä Jeesusta. Filippus tuli ja sanoi sen Andreaselle. Taas Andreas ja Filippus sanoit sen Jeesuselle. Niin Jeesus vastasi heitä ja sanoi: Se aika on tullut, että Inhimisen Poika pitää kirkastettaman. Totisest, totisest sanon minä teille: Ellei nisun jyvä maahan heitetty kuole, niin se jääpi yksinäns. Vaan jos hän kuolee, niin hän paljo hedelmää kantaa.

[1] Marginaalissa: Kiitos) Se on: Pyhäs kansas, kussa sinä kiitetään Israelis.

[2] ’turvasivat’

[3] ’koristelehvillä’; Agricolalla painovirhe pro meijulehdillä.

[4] ’sarviin’

[5] ’alle, kohteeksi’

[6] (= yhtä kovana kuin) ’piikiven’

[7] ’läsnä’

[8] ’luottakoon’

[9] ’sotavaunut’

[10] ’toimistaan ihmisen kaltaiseksi havaittiin’

[11] ’eivät’

[12] ’tunnusteon’

———————————————————————————

 

Marian ilmestyspäivä 13.3.2016

Psalmi

Ps. 113:1–8

Halleluja! Kiittäkää, te Herran palvelijat, kiittäkää Herran nimee.

Kiitetty olkoon Herran nimi hamast nyt ja hamaan ijankaikkisehen.

Auringon koitolta hamaan hänen laskoons asti olkoon Herran nimi kiitetty.

Herra ompi korkia ylitse kaikkein pakanain, ja hänen kunnians käypi niin lavialta kuin taivas on.

Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalan[1]? Joka niin korkialla asupi?

Ja kuitenki alimaisten pääle katsopi taivahas ja maasa.

Joka sen köyhän tomusta ylentää ja sen vaivaisen logasta[2] yleskorgottaa.

Että hän istuttapi hänen päämiesten siuhun[3] ja hänen kansans päämiesten siuhun.

Ensimmäinen lukukappale

Jes. 7:10–14

Niinä päivinä puhui taas Herra Ahasin tyge sanoden: Ano sinulle merkki sinun Herrast Jumalasta. Niin sanoi Ahas: En ano, ja en tahdo Herraa kiusata. Niin hän sanoi: Kuulkaat siis, te Daavidin huone[4]. Vähäkö se teille on, että te inhimiset vaivaatte, teidän pitää myös minun Jumalaani vaivaaman. Sentähden antapi teille itse Herra yhden merkin. Katsos, yksi neitsyt sigittäpi ja synnyttäpi pojan, ja sen nimi pitää kutsuttaman Immanuel.

Toinen lukukappale

Room. 9:2–8

Minulla ompi suuri mureh ja alinomainen kipu sydämesäni. Sillä minä olen itse pyynyt[5]  minuani kirotuksi tulla Kristuselta minun veljeini tähden, jotka ovat minun lankoni[6] lihan kautta, jotka ovat israelitit, joinenka[7] ompi lapsuus ja kunnia ja liitot ja lain säädyt ja se jumalanpalvelus ja ne lupaukset, joinenka myös ne isät ovat, joista Kristus ompi syntynyt lihan puolesta, joka ompi Jumala kaikkein ylitse, ylistetty ijankaikkisesta. Amen.

Mutta en minä näitä puhu, että Jumalan sana sentähden on hukkunut. Sillä ei ne ole kaikki israelitit, jotka Israelista ovat, eikä myös ne kaikki pojat ole, kuin ovat Abrahamin siemen[8]. Vaan Isaakisa pitää kutsuttaman sinulle siemen. Se on: ei ne Jumalan lapset ole, jotka lihan kautta lapset ovat, mutta ne, jotka lupauksen puolesta lapset ovat, ne siemeneksi luetaan.

Evankeliumi

Luuk. 1:26–38

Mutta kuudenna kuukaunna lähetettiin Jumalast enkeli Gabriel yhteen Galilean kaupunkiin, jonka nimi oli Natsaret, yhden neitseen tyge, joka oli kihilattu miehelle, jonka nimi oli Joosef, Daavidin huoneesta[9], ja neitseen nimi oli Maria. Ja enkeli tuli sisälle hänen tygens ja sanoi: Terve armoitettu. Herra on sinun kanssas. [10]Hyvästisiugnattu olet sinä vaimoden seas.

Mutta kuin hän näki hänen, hämmästyi hän hänen puheestans ja ajatteli, millinen[11] olis se tervetys. Ja sanoi enkeli hänelle: Älä pelkää, Maria, sillä sinä [12]löydit armon Jumalan tykenä. Katso, sinä siität kohdusas ja synnytät pojan, ja sinun pitää kutsuman hänen nimens Jeesum[13]. Sen pitää oleman suuren ja pitää kutsuttaman Ylimäisen Pojaksi. Ja Herra Jumala antapi hänelle Daavidin, hänen isäns istumen, ja hän hallitsepi ylitse Jaakobin huoneen ijankaikkisesta ja hänen valtakunnallans ei pidä oleman loppuu.

Niin sanoi Maria enkelille: Kuinka tämä tulepi, sillä etten[14] minä miehestä mitään tiedä? Ja enkeli vastasi ja sanoi hänelle: Pyhä Henki tulepi sinun pääles ja sen ylimäisen auvu[15] pitää sinun ylitsevarjottaman[16]. Sentähden myös se pyhä, kuin sinusta syntypi, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. Ja katso, Elisabet, sinun lankos[17], myös siitti pojan hänen vanhalla ijälläns, ja tämä on nyt kuudes kuukausi hänellä, joka sanottiin hedelmättömäksi, sillä että Jumalan edes ei ole yhtään asijaa mahdotointa. Niin sanoi Maria: Katso Herran piikaa. Olkoon minulle sinun sanas jälkiin. Ja enkeli poisläksi hänen tykeens.

[1] ’Jumalamme’

[2] ’loasta’

[3] ’sivulle, viereen’

[4] ’suku’

[5] ’pyytänyt’

[6] ’sukulaiseni’

[7] ’joiden’

[8] ’jälkeläiset’

[9] ’suvusta’

[10] Marginaalissa: Se on korkiasti kunnioitettu.

[11] ’millainen’

[12] Marginaalissa: Se on: Sinulla on yksi armolinen ja suosiollinen Jumala.

[13] ’Jeesus’, Agricolalla taivutus latinan mukaan.

[14] Agricolalla painovirhe ette.

[15] ’voima’

[16] ’peittämän varjollaan’

[17] ’sukulaisesi’

———————————————————————————

 

Neljäs paastonajan sunnuntai 6.3.2016 (Laetare)

Psalmi

Ps. 84:6–10, 13

Autuaat ovat ne inhimiset, jotka sinun pitävät heidän väkenäns[1] ja sydämestäns sinun jälkees vaeltavat. Jotka sen itkunlakson[2] läpitsekäyvät ja tekevät siellä kaivoja, ja ne opettajat tulevat monen siugnausten kanssa kaunistetuksi. He saavat yhden voiton sen toisen jälkeen, että huomattaisiin sen oikian Jumalan Siionis olevan.

Herra Jumala Sebaot, kuultele minun rukouksen, ota tätä korviis, Jaakobin Jumala. Sela! Katsele siis, Jumala, meidän kilpen, katso sinun Kristuses valtakunnan pääle.Herra Sebaot, autuas on se inhiminen, joka sinun pääles uskaltaa.

Ensimmäinen lukukappale

5. Moos. 8:2–3[3]

Ja muista kaikkee sitä matkaa, jonka kautta Herra, sinun Jumalas, johdatti sinun näinä neljänäkymmenenä vuonna korves[4] nöyryyttääksens ja koetellaksens sinua, tietääksens, mitä sinun sydämesäs oli, jos sinä pidäisit hänen käskyns taikka et. Hän nöyryytti sinun ja antoi sinun isota[5] ja ravitsi sinun mannalla, jota sinä ja sinun isäs ei tunteneet, että hän annais sinun tietää, ettei inhiminen elä ainoastans leiväst vaan kaikista, kuin Herran suusta lähtee.

Toinen lukukappale

1. Kor. 10:1–6

En minä tahdo, rakkaat veljet, sitä teiltä salata, että meidän isät ovat kaikki pilven alla olluet. Kaikki ovat meren läpitse vaeltaneet ja kaikki ovat Mooseselta kastetut pilvessä ja meressä. Ja ovat kaikki yhtäläistä hengelistä ruokaa syöneet ja ovat myös kaikki yhtäläistä hengelistä juomaa juoneet. Sillä että he joit siitä hengelisestä kalliosta, joka heitä seurasi, joka kallio oli Kristus. Mutta monta heistä eivät olluet Jumalan[6] otoliset, sillä että he maahanlyötiin korvesa[7]. Mutta tämä ompi meille esikuvaksi tapahtanut, ettei me himoitsisi sitä pahaa, niinkuin he myös himoitsit.

Evankeliumi

Joh. 6:1–15

Sen jälkeen meni Jeesus ylitse sen Galilean meren kuin on Tiberiaan kaupungin tykenä. Ja seurasi häntä paljo kansaa, sentähden että he näit hänen merkkins[8], jotka hän teki sairasten pääle. Niin Jeesus ylesmeni yhden vuoren pääle ja istui siellä hänen opetuslastens kanssa.

Niin lähestyi juudasten pääsiäisjuhlapäivä. Koska siis Jeesus ylesnosti silmäns ja näki paljo kansaa tulevan hänen tygens, sanoi hän Filippuselle: Kusta me ostamme leipiä, että nämä saisit syödä? Mutta sen hän sanoi kiusaten[9] häntä, sillä hän kyllä tiesi, mitä hänen tekemän piti. Vastasi Filippus häntä: Kahden sadan penningin leivät ei täydyisi[10] heidän[11], että itse kukin vähänki saisi. Sanoi yksi hänen opetuslapsistans hänelle, Andreas Simon Pietarin veli: Tässä on yksi piltti, jolla on viisi ohraista leipää ja kaksi kalaa, vaan mitä nämä ovat näinen[12] paljon keskenä?

Mutta Jeesus sanoi: Asettakaa kansa atrioitsemaan. Ja siinä paikas oli paljo ruohoo. Niin siis atrioitsit lähes viisi tuhat miestä. Niin Jeesus otti leivät, kiitti ja annoi opetuslapsille, mutta opetuslapset jagoit niille atrioitseville. Samallamuotoo myös kaloista niin paljo kuin hän tahtoi. Koska he nyt ravitut olit, sanoi hän opetuslapsillens: Kootkaat ne murut, kuin jäit, ettei ne hukkuisi. Niin he kokosit ja täytit kaksitoistakymentä korii muruilla viidesta ohraisest leiväst, jotka liiaksi olit niiltä, kuin atrioitsit. Koska siis ne inhimiset sen merkin näit, jonka Jeesus teki, sanoit he: Tämä ompi vissist se profeetta, joka tuleva oli mailmaan. Koska siis Jeesus tunsi, että he tahdoit tulla ja ottaa hänen ja tehdä hänen kuninkaaksi, lymyi hän taas vuorelle yksinäns.

[1] ’voimanaan’

[2] Marginaalissa, ei viitettä: Itkunlakso) Se on: Matkustaa sinne ja tänne ja kansaa opettaden, vaan kaivot, ne ovat sijat, jossa Jumalan sana pruukataan.

[3] Teksti on vuoden 1642 Bibliasta, koska Agricolan teoksiin ei sisälly kyseistä kohtaa.

[4] ’autiomaassa’

[5] ’nähdä nälkää’

[6] ’Jumalalle’

[7] ’autiomaassa’

[8] ’tunnustekonsa’

[9] ’koetellen’

[10] ’riittäisi’

[11] ’heille’

[12] ’näiden’

———————————————————————————

 

Kolmas paastonajan sunnuntai 28.2.2016 (Oculi)

Psalmi

Ps. 25:11–20

Sinun nimes tähden, Herra, ole armolinen minun pahatekoni pääle, joka suuri on.

Kuka on se, joka Herraa pelkää? Sillen hän opettapi sen parahan tien. Hänen sieluns pitää hyvyydes asuman ja hänen sikiäns[1] pitää maan omistaman. Herran salaisuus on niinen[2] seas, jotka häntä pelkäävät, ja hänen liittonsa hän heille ilmoittaa.

Minun silmäni Herraan päin alati katsovat, sillä hän kirvottaa verkosta minun jalkani. Käännä sinuas minun puoleeni ja ole minulle armolinen, sillä minä olen yksinäinen ja radolinen[3].  Minun sydämeni murheet ovat moninaiset, vie siis minua pois minun tuskistani.

Katsos minun vaivasuudeni ja radolisuudeni puoleen ja anteeksianna kaikki minun syntini. Katsos kuin monta viholista minulla on, ja sulast kateudesta he minua vihaavat. Varjele minun sielun ja vapahda minua, älä laske minua häpiähän, sillä sinuhun minä turvaan.

Ensimmäinen lukukappale

Sak. 3:1–5

Ja minulle osotettiin se ylimäinen pappi Joosua, seisoden sen Herran enkelin edes. Ja Saatan seisoi hänen oikealla kädelläns[4], että hän häntä vastaanseisois.

Ja Herra sanoi Saatan[5] tyge: Herra se rankaiskoon sinua, Saatan. Jaa, se Herra sinua rankaiskoon, joka Jerusalemin ulosvalitsi. Eikö tämä ole yksi kekäle, joka tulesta temmattu on?

Ja Joosua oli puetettu saastaisis vaatteis ja seisoi sen enkelin edes, joka vastaten sanoi niille, jotka hänen tykenäns seisoit: Poisottakaat hänestä ne saastaiset vaatteet. Ja hän sanoi hänelle: Katso, minä olen sinun synnis sinusta poisottanut ja puettanut sinun juhlavaatteilla.

Ja sanoi: Pankaat puhdas lakki hänen pääns pääle. Ja he panit puhtaan lakin hänen pääns pääle, ja he puetit vaatteet hänen päälens. Ja Herran enkeli seisoi siellä.

Toinen lukukappale

Ef. 5:1–11

Niin olkaat nyt Jumalan tavoittajat, niinkuin rakkaat lapset, ja vaeltakaat rakkaudesa samalmuotoo kuin Kristus meitä rakasti ja itsehänens ulosantoi meidän edestän lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle makiaksi hajuksi. Mutta huoruutta ja kaikkii riettautta eli ahneutta älkäät antako ensinkään teidän seasan mainittaa[6] niinkuin pyhäin tulepi, ja häpiäliset sanat ja hullut puheet[7] eli jaaritukset, jotka eivät mihinkään kelpaa, vaan paramin kiitossana. Sillä se te tietkää, ettei yksikään värtämies[8] taikka saastainen eli ahne (joka ompi epäjumalan palvelija) ole perilinen Kristusen ja Jumalan valtakunnasa. Älkäät yhdenkään antako teitän pettää turhilla puheilla, sillä sen syyn tähden Jumalan viha tulee epäuskoisten lasten ylitse.

Sentähden älkäät olko heidän osaveljens, sillä että muinen te olitta pimeys, mutta nyt te oletta valkius Herrasa. Vaeltakaa niinkuin valkiuden lapset. Sillä Hengen hedelmä ompi kaikisa hyvyydesä ja vanhurskaudesa ja totuudesa, ja koetelkaat, mitä Herralle otolinen olis. Ja älkäät osaliset olgo niinen hedelmättömäin pimeyden töiden kanssa, vaan paramin nuhdelkaat heitä.

Evankeliumi

Luuk. 11:14–23 (24–26)

Ja hän ulosajoi yhden perkeleen, ja se oli mykkä. Ja koska perkele oli ulosajettu, niin se mykkä puhui. Ja kansa imehtelit. Mutta monikahdat heistä sanoit: Hän ulosajaa perkeleet sen Beelsebubin[9], perkeletten päämiehen kautta. Mutta muutomat kiusaten[10] anoit tunnustähtii[11] taivahast häneltä. Mutta että hän tiesi heidän ajatoksens, sanoi hän heille: Jokainen valtakunta, joka itseens vastaan erkanee, se tulee kylmille, ja huone lankeepi huoneen pääle. Jos nyt Saatanas ompi itseens vastaan erinyt, kuinka siis hänen valtakuntans seisopi? Että te sanotta minun perkeleet ulosajavan Beelsebubin kautta. Mutta jos minä perkeleet Beelsebubin voimalla ulosajan, kenenkä kautta siis teidän pojat niitä ulosajavat? Sentähden heidän pitää oleman teidän duomarin, vaan jos minä Jumalan sormella perkeleet ulosajan, niin tosin on Jumalan valtakunta teidän tygen tullut.

Koska väkevä haarniskoitu hänen kotoons varjelee, niin hänen omans ovat rauhas. Mutta koska väkevämpi häntä tulee ja ylitsevoittaa hänen, niin hän poisottaa kaikki hänen aseens, joihinka hän turvasi, ja hänen saaliins jakapi. Joka ei ole minun kanssani, se ompi minua vastaan, ja joka ei minun kanssan kokoa, hän hajottaa.

***

Koska se riettainen henki inhimisest uloslähtee, niin hän läpitsevaeltaa karkeit[12] paikkoja, etsipi lepoo ja ei löydä. Niin hän sanopi: Minä palajan jällens minun huoneeseeni, jostan[13] ulosläksin. Ja kuin hän tulepi, niin hän löytäpi sen luudilla lakastun ja kaunistetun. Silloin hän menepi ja kanssansottapi seitsemän muuta häntä pahempata henkee, ja kuin he sisältulevat, asuvat he siellä, ja sen inhimisen viimeiset[14] tulevat pahemaksi kuin ensimäiset.

[1] ’lapsensa’

[2] ’niiden’

[3] ’surkea, avuton’

[4] ’puolellansa’

[5] ’Saatanan’, erisnimi jätetty taivuttamatta.

[6] ’tulla mainituksi’

[7] Agricolalla yhdyssanana hullutpuheet

[8] ’huorintekijä’

[9] = Belsebulin

[10] ’koetellen’

[11] ’voimatekoja’

[12] ’autioita, hedelmättömiä’

[13] ’josta minä’

[14] ’viimeiset vaiheet’

———————————————————————————

 

Toinen paastonajan sunnuntai 21.2.2016 (Reminiscere)

Psalmi

Ps. 25:1–10

Sinun jälkiis, Herra, minä ikävöitsen. Minun Jumalan, sinun pääles minä turvaan. Älä salli minua häväistä, ettei minun viholiseni iloitsisi minun ylitseni. Sillä ettei yksikään häpiän ala tule, joka sinua odottapi, mutta ne irdaliset[1] pilkkaajat häpiän saavat.

Herra, osota minulle sinun ties ja opeta minulle sinun polgus. Johdata minua sinun totuudees ja opeta minua, sillä sinä olet se Jumala, joka minua auttaa; ylipäivää minä sinua odotan.

Muista, Herra, sinun laupiudes pääle ja sinun hyvyydes pääle, joka mailman algusta on ollut. Älä muista minun nuoruudeni syntejä ja minun ylitsekäymisitäni[2]. Mutta muista minun pääleni sinun laupiudes jälkiin, sinun hyvyydes tähden, Herra.

Herra on hyvä ja karski[3], sentähden hän saattaa synniset tien pääle. Hän johdattaa oikiasta sen radolisen[4] ja opettaa niitä siveitä hänen tiehensä.

Kaikki Herran tiet ovat sula hyvyys ja totuus niillen, jotka hänen liittonsa ja todistuksens pitävät.

Ensimmäinen lukukappale

2. Aik. 20:1–9[5]

Siittä tulit Moabin lapset, Ammonin lapset ja heidän kanssans ne Amunimist[6] sotimaan Josafatia vastaan.

Niin tultiin ja ilmoitettiin Josafatille sanoden: Sinua vastaan tulee sangen suuri sotajoukko Syyriast tuolta puolen meren, ja katso, he ovat Haseson-Tamaris, se on En-Geddi.

Mutta Josafat pelkäis ja asetti kasvons etsimään Herraa ja antoi kuuluttaa paaston koko Juudas. Ja Juuda tuli kokoon etsimään[7] Herraa. Tulit myös kaikist Juudan kaupungeist etsimään Herraa.

Seisoi Josafat Juudan ja Jerusalemin seurakunnan keskellä Herran huoneesa sen uuden kartanoin[8] edes ja sanoi:

Herra, meidän isäden Jumala, etkö sinä ole Jumala taivaasa? Ja haltija ylitse kaikkein pakanain valtakuntaa?

Ja sinun käsisäs ompi väkevyys ja voima ja ei kenkään[9] voi sinua vastaanseisoo.

Etkö sinä meidän Jumalan[10] tämän maan asuvaiset hukuttanut sinun kansas Israelin edestä?

Ja olet sen antanut Abrahamin, sen sinun ystäväs siemenille ijankaikkisesta?

Niin että he ovat siinä asunuet ja hänessä rakentanuet sinun nimelles yhden pyhyyden ja sanonuet.

Jos joku onnettomuus, miekka, rangastus, ruttotauti eli nälkä meidän ylitsen tulisit, niin pidäis meidän seisoman tämän huoneen edessä sinun kasvoisas (sillä sinun nimes ompi tässä huoneessa) ja huutaman sinun tyges meidän tuskassan, niin sinä kuultelisit ja meitä auttaisit?

Toinen lukukappale

1. Tess. 4:1–8

Edespäin, rakkaat veljet, rukoolema me teitä ja manaama Herrasa Jeesuses, niinkuin te oletta meiltä saaneet, kuinka teidän pitää vaeltaman ja kelpaaman Jumalalle, että te enämin täydeliseksi tulisitta, sillä että te tiedätte, mitkä käskyt me annoima teille Herran Jeesusen kautta. Sillä se ompi Jumalan tahto, teidän pyhäys[11], että te vältätte huoruutta ja jokainen teistä tiedäis hänen astians[12] pitää pyhyydes ja kunnias, ei himoin halaukses, niinkuin ne pakanat, jotka Jumalasta ei mitään tiedä. Ja ettei yksikään sordaisi eli pettäisi hänen veljeens jossakusa asias. Sillä että itse Herra ompi kostaja ylitse kaikkein näinen[13], kuin me teille ennen sanonut ja todistanut olema. Sillä eipä Jumala meitä ole kutsunut saastautehen, vaan pyhäytehen. Joka nyt ylenkatsopi, se ylenkatsoo ei inhimistä vaan Jumalan, joka hänen Pyhän Henkens antanut on teihin.

Evankeliumi

Matt. 15:21–28

Ja Jeesus sieltä poiskävi ja tuli Tyyrin[14] ja Sidonin maan ääreen. Ja katso, yksi Kananean vaimo, joka niistä maan ääristä oli tullut, huuti hänen tygens sanoden: Oo Herra, Daavidin Poika, armahda minun pääleni. Minun tyttären hirmuisest riivataan perkeleeltä. Mutta ei sanaakaan häntä vastanut. Niin hänen opetuslapsens edeskävit ja rukoolit häntä sanoden: Eroita häntä sinustas, sillä hän huutaa meidän jälkiin. Niin hän vastaten sanoi: En ole minä lähetetty vaan[15] niinen[16] kadotettuin lammasten tyge Israelin huoneesta. Mutta se tuli ja kumarsi häntä sanoden: Herra, auta minua. Niin hän vastaten sanoi: Ei ole se sovelias ottaa lastein leipää ja heittää penikoille. Niin se vastasi: Totta, Herra. Syövät kuitenkin penikat niistä muruista, jotka heidän herrains pöydältä putuuvat. Silloin Jeesus vastaten sanoi hänelle: Oo vaimo, suuri ompi sinun uskos, olkoon sinulle niinkuins sinä tahdot. Ja hänen tyttärens tuli terveeksi samalla hetkellä.

[1] ’julkeat’; marginaalissa: Irdaliset) ovat ne, joilla on suuret ja turhat tilat [’tilaisuudet’] ylenkatsoo, kuin on valta, konsti, viisaus, rikkaus etc.

[2] ’rikkomuksiani’

[3] ’oikeamielinen’

[4] ’syntisen, kurjan’

[5] Jakeet 1–4 ovat vuoden 1642 Bibliasta, koska ne eivät sisälly Agricolan suomennoksiin.

[6] Nykysuomennoksessa maonilaiset.

[7] Tässä ’rukoilemaan’.

[8] ’esipihan’

[9] Agricolalla yhdyssanana eikenkään

[10] ’Jumalamme’

[11] = ’että te pyhitytte’

[12] Tässä ’ruumiinsa’.

[13] ’näiden’

[14] = Tyroksen

[15] ’kuin ainoastaan’; Agricolalla painovirhe vaa

[16] ’niiden’

———————————————————————————

 

Ensimmäinen paastonajan sunnuntai 14.2.2016 (Invocavit)

Psalmi

Ps. 91:1–4, 11–12

Joka sen korkeiman varjelukses istupi ja sen kaikkivaltiaan varjon alla viipypi, hän sanopi Herralle: Minun toivon ja minun linnan, minun Jumalan, jonka pääle minä uskallan[1].

Sillä hän pelastapi minun siitä väijyvän paulast ja siitä vahingolisesta ruttotaudista.

Hänen pitää kynilläns[2] sinua varjooman, ja sinun turvas pitää oleman hänen siipeins alla. Hänen totuudens[3] ompi keihäs ja kilpi.

Sillä hän on käskyn antanut[4] hänen enkelillens sinusta, että he sinua kätkevät kaikissa sinun teissäs.

Että heidän pitää käsisäns sinun kantaman, ettei sinä jalkaas jonkun[5] kiveen loukkaisi.

Ensimmäinen lukukappale

1. Moos. 3:1–7, (8–19)

Mutta kärme oli kavalin kaikkia eläimitä maan päälä, jotka Herra Jumala tehnyt oli, ja sanoi vaimolle: Jaa, jos Jumala[6] olis sanonut ”Ei teidän pidä syömän jokaitsesta puusta lustitarhas[7]?” Niin sanoi vaimo kärmeelle: Lustitarhan puun hedelmästä, joka keskel lustitarhaa on, sanoi Jumala: Älkäät siitä suinkaan syökö, älkäät myös siihen ruvetko, ettei te kuolisi. Niin sanoi kärme vaimolle: Eisuinkaan te kuolemalla kuole. Vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tuletta Jumalan kaltaiseksi ja tiedätte hyvän ja pahan. Ja niin vaimo näki, että se puu oli hyvä syödä ja suloisa nähdä ja että se oli yksi lustilinen puu, että se viisahaksi saatti, otti hän sen hedelmästä ja söi ja annoi myös siitä miehellens ja hän myös söi. Niin heidän molempain silmät aukenit ja he äkkäsit alasti olevansa. Niin he sidoit fiikunalehtiä yhteen ja teit heillensä vihtat[8].

Ja he kuulit Herran Jumalan äänen käyvän lustitarhasa, koska päivä vilpeni, ja Aadam poislymyi ja hänen emäntäns Herran Jumalan kasvon edestä puiden sekaan lustitarhas. Ja Herra Jumala kutsui sitä Aadamii ja sanoi hänelle: Kussa sinä olet? Joka sanoi: Sinun äänes minä kuulin lustitarhasa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti ja sentähden minä lymysin. Ja hän sanoi: Kuka sinulle ilmoitti, ettäs alasti olet? Etkös siitä puusta, josta minä haastoin[9] sinun syömästä, ole syönyt? Niin sanoi Aadam: Se vaimo, jonkas minulle annoit kanssani olemaan, antoi minulle siitä puusta ja minä söin. Ja sanoi Herra Jumala vaimolle: Miksi sinä sen teit? Niin sanoi vaimo: Se kärme minun petti ja minä söin.

Niin Herra Jumala sanoi kärmeelle: Ettäs tämän teit, sinä olet forbannattu[10] ylitse kaikkia elävitä ja ylitse kaikkia maan eläimitä. Vatsallas sinun pitää käymän ja multaa syömän kaiken sinun elinajas ja minä panen vainon sinun välilles ja sen vaimon välille ja sinun siemenes[11] välille ja hänen siemenens välille. Se sama pitää sinun pääs rikkipolkeman ja sinun pitää hänen kantapääns[12] pistämän.

Mutta vaimolle hän sanoi: Minä tahdon antaa sinulle paljo vaivaa, koskas sigittänyt olet,[13] sinun pitää synnyttämän sinun lapses kivun kanssa ja sinun halus pitää oleman sinun miehes ala-annettu ja hänen pitää sinun herras oleman.

Mutta Aadamille hän sanoi: Että sinä kuulit sinun emäntäs äänen ja söit siitä puusta, josta minä haastoin sinua sanoden ”Ei sinun pidä siitä syömän”, forbannattu ompi maa sinun tähtes, tuskan kanssa sinun pitää elättämän itses hänestä kaikkena sinun elinaikanas ja orjentappurat[14] ja ohdakkeet hänen pitää kasvaman sinulle ja sinun pitää syömän maan ruohoja. Sinun kasvos hijestä sinun pitää syömän sinun leipäs siihenasti ettäs maaksi jällenstulet[15], jostas ulosotettu olet. Sillä että sinä olet multa ja mullaksi sinun pitää tuleman.

Toinen lukukappale

Hepr. 4:14–16

Että meillä nyt yksi suuri ylimäinen pappi ompi, Jeesus, se Jumalan Poika, joka taivaisiin mennyt on. Niin pitäkääm se tunnustos, sillä ei meillä ole ylimäinen pappi, joka ei taida hänens armahtaa meidän heikkouden pääle, vaan joka kiusattu ompi kaikitein[16], niinkuin mekin, kuitenkin ilman synnitä. Edeskäykääm sentähden uskalluksen kanssa sen armoinstuolin[17] tyge, senpääle että me laupiuden saisimma ja armon löydäsime siihen aikaan, koska me apua tarvitsemme.

Evankeliumi

Matt. 4:1–11

Silloin Jeesus vietiin hengelt[18] korpehen, senpääle että hän kiusattaisiin perkeleeltä. Ja koska hän paastonut oli neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, sitte hän isosi. Ja kiusaaja edeskävi ja sanoi: Jos sinä olet Jumalan poika, sanos, että nämät kivet leiviksi tulisit. Mutta hän vastaden sanoi: [19]Kirjoitettu ompi: Ei ainoas leiväs inhiminen elä, mutta jokaitsest sanast, kuin Jumalan suust uloskäypi.

Silloin otti hänen Perkele kanssans siihen pyhään kaupunkiin ja asetti hänen templin harjan pääle ja sanoi hänelle: Jos sinä olet Jumalan poika, niin syökse sinus alaspäin, sillä kirjoitettu ompi, hänen pitää enkeleins[20] käskyn antaman sinusta, ja he käsisäns kantavat sinun, ettei sinä joskus jalkaas kiveen loukkaa. Niin Jeesus sanoi hänelle: Taas kirjotettu on, ei pidä sinun [21]kiusaaman sinun Herraas Jumalatas. Taas otti hänen Perkele kanssans sangen korkialle vuorelle ja osotti hänele kaikki mailman valtakunnat ja heidän kunnians ja sanoi hänelle: Nämät kaikki minä annan sinun[22], jos sinä maahanlankeet ja kumardat minua. Niin sanoi Jeesus hänelle: Mene pois, Saatan. Sillä kirjotettu on, sinun Herraas Jumalaas pitää sinun kumartaman ja häntä [23]ainoaa palveleman. Silloin jätti hänen Perkele. Ja katso, enkelit edeskävit ja palvelit häntä.

[1] ’luotan, turvaan’

[2] ’siipisulillaan’

[3] Marginaalissa: Totuudens) Se on se armon sana ja lupaus.

[4] Agricolalla yhdyssanana käskynantanut.

[5] ’johonkuhun’

[6] ’onko Jumala tosiaankin’

[7] ’paratiisissa’

[8] ’vihdat, oksakimput (joilla verhosivat itsensä)’

[9] ‘kielsin’

[10] ‘kirottu’

[11] ’jälkeläistesi’

[12] ‘kantapäähänsä’

[13] ’kun olet tullut raskaaksi’

[14] ’orjantappurat’ (jokin piikkinen rikkakasvi, ei mikään tarkasti määriteltävä laji)

[15] Agricolalla painovirhe illenstulet

[16] ’kaikessa’

[17] ’armon valtaistuimen’

[18] ’Henki vei Jeesuksen’

[19]Loppuviite a: Inhiminen elä) Ei vaan tästä ruumiillisest ruogast inhiminen taida elää, mutta siitä, että hän luottaa itsensä Jumalan pääle, joka ompi luvannut kaikkein niiden eden [’edun’] katsoo, kuin hänen päälens uskovat, josta edeskatsomisesta myös se ruumiillinen elatos tapahtuu.

[20] ’enkeleilleen’

[21] Loppuviite b: Kiusaaman) Se olis tapahtunut, jos hän olis itsens ilman pakota alaspudottanut ja luottanut itsensä sen pääle, että Jumalan piti häntä auttaman, koska hänellä olit traput edesäns, joita myöden hän taisi muutoin alasmennä.

[22] ’sinulle’

[23]Loppuviite c: Ainoa) Kussa kirjoitukset löytään, että meidän pitää jotakuta luontokappaletta palveleman, ei se tätä vastoin ole, sillä että sittenki vielä me ainoata Jumalata palvelemma, joka sen käskenyt on, että meidän pitää niin tekemän.

———————————————————————————

 

Laskiaissunnuntai 7.2.2016

Psalmi

Ps. 31:2–6

Herra, sinun pääles minä uskalsin[1], älä minua ikänäns häpiähän laske. Päästä minua sinun vanhurskaudes kautta.

Kumarda sinun korvas minun puoleheni, auta minua äkistä. Ole minulle vahva kallio ja yksi linna, ettäs minua auttaisit. Sillä sinä olet minun kallion ja minun linnan, ettäs siis sinun nimes tähden minua taluttaisit ja veisit. Ettäs minun kirvottaisit verkosta, jonka he minun eteeni viritit, sillä sinä olet minun väkevyyden.

Sinun käsiis minä annan minun henkeni. Sinä olet minun päästänyt, Herra, sinä vissi Jumala.

Ensimmäinen lukukappale

Jes. 58:1–9

Huuda rohkiasti, älä säästä. Korgota sinun äänes niin kuin basuuna ja ilmoita minun kansalleni heidän ylitsekäymisens[2] ja Jaakobin huoneelle heidän syntiäns.

Minua tosin he jokapäivä etsivät ja tahtovat minun teitäni tietää, niinkuin se kansa, joka jo vanhurskauden tehnyt ompi ja heidän Jumalans oikiutta ei ole ylenantanut. He pyytävät minua oikiuden eteen, ja ne tahtovat heidän Jumalans kanssa oikiuden eteen käydä.

Minkätähden me paastooma ja eipäs[3] sitä katso? Miksi me meidän ruumiin vaivaama ja et sinä tahdo sitä tietää? Katsos, koska te paastootta, niin te pruukaat teidän tahton[4] ja vaaditta kaikkia teidän velgolisian.

Katsos, te paastootta toraksi ja riidaksi ja rusikalla[5] pieksette jumalattomast. Älkäätte paastotko, niinkuin te nyt teet, että yksi parku teistä korkiutehen kuulupi.

Pidäiskö se senkaltainen paasto oleman, jonka minä ulosvalitsen, että inhiminen ruumistans päivällä vaivaapi. Eli pääns kallistapi, niinkuin kaisila[6] eli säkisä ja tuhgas makaapi. Senkö te paastoksi kutsutta? Ja Herran otoliseksi päiväksi?

Mutta tämä ompi se paasto, jonka minä ulosvalitsen. Laske ne vallalens, jotkas vääryydellä sitonut olet. Päästä ne irdale, jotkas raskautat. Laske ne vapahaksi, jotkas ahdistat. Poisota kaikkinainen kuorma.

Taita niille isooville sinun leipäs. Ja ne radoliset[7] vie huoneesees. Jos sinä jonkun alastoman näet, niin vaatitse häntä ja älä sinun lihaas[8] ylenkatso.

Silloin sinun valkius niin ulospuhkeepi kuin aamurusko ja sinun paranokses[9] pitää nopiasti kasvaman ja sinun vanhurskautes sinun edelläs vaeltapi. Ja se Herran kunnia pitää sinun hänellens korjaaman[10].

Silloin sinä aukseshuuda, niin Herra vastaapi sinua. Koskas huudat, niin hän sanopi: Katsos, tässä minä olen.

Toinen lukukappale

1. Kor. 13

Jos minä inhimisten ja enkelein kielillä puhuisin ja ei olisi minulla rakkautta, niin minä olisin kuin helisepä vaski taikka yksi kilisepä kulkoinen. Ja jos minä profeteerata taidaisin ja kaikki salaukset tiedäisin ja kaiken tiedon ja minulla olis kaikki [11]usko, niin että minä vuoret siirdäisin, ja ei olis minulla rakkautta, niin en minä mitäkään olis. Ja jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinoksi ja jos minä annaisin minun ruumiini poltettaa[12] ja ei olis minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle yhtään tarpeelinen.

Rakkaus on kärsiväinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole ylpiä, ei hän ylespaisuta, ei hän ole sikkuri[13], ei hän omaans etsi, ei hän anna itseens vihaan kihoittaa, ei hän vahingon jälkeen seiso, ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta. Kaikki hän vedättää[14], kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii. Ja rakkaus ei koskaan [15]väsy. Vaikka profetiat lakkaavat ja kielet vaikenisit ja tieto myös poiskadois.

Sillä että puolittain me ymmärdäme ja [16]puolittain me profeteeraama. Mutta koska se tulee, kuin täydelinen on, sitte se lakkaapi kuin vajaa on. Koska minä lapsi olin, niin minä puhuin kuin lapsi ja pidin lapseliset menot ja ajattelin kuin lapsi. Mutta sitte kuin minä mieheksi tulin, niin minä poispanin ne lapseliset. Sillä että nyt me näeme tapauksisa[17] niinkuin speilin läpitse, mutta silloin kasvosta kasvoon. Nyt minä tunnen puolittain, vaan silloin minä tunnen, niinkuin minä jo tuttu olen. Mutta nyt jäävät usko, toivo, rakkaus, nämät kolmet, vaan rakkaus se ompi [18]suurin niistä.

Evankeliumi

Luuk. 18:31–43

Niin otti Jeesus tygens ne kaksitoistakymentä ja sanoi heille: Katso, me ylesmenem Jerusalemiin ja kaikki pitää täytettämän, jotka kirjoitetut ovat profeettain kautta Inhimisen Pojast. Sillä että hän ylenannetaan pakanoille ja hän pilkataan ja häväistään ja syljetään, ja kuin he ovat hänen ruoskineet, tappavat he hänen ja kolmanna päivänä pitää hänen ylesnouseman. Ja eivät he yhtään näitä ymmärtäneet. Ja oli tämä puhe heiltä peitetty, eikä he ymmärtäneet, mitä sanottiin.

Niin tapahtui, koska hän lähestyi Jerikota, että yksi sokia istui tien vieres kerjäten. Ja kuin hän kuuli kansan ohitsekäyvän, niin hän kysyi, mitä se olis. Niin sanoit he hänelle, että Jeesus Natsarenus tässä edeskävi. Ja hän huusi ja sanoi: Jeesu Daavidin poika, armahda minua. Niin ne, jotka edelkävit, nuhtelit häntä, että hänen piti vaikeneman. Mutta hän sitä enämin huusi: Daavidin poika, armahda minun päälen. Niin Jeesus seisatti ja käski sen talutettaa[19] hänen tygens. Ja kuin hän lähestyi, kysyi hän hänelle ja sanoi: Mitäs tahdot, että minun pitää sinun[20] tekemän? Niin hän sanoi: Herra, että minä näkyn[21] jällens saisin. Ja Jeesus sanoi hänelle: Ole näkevä! Sinun uskos autti sinun. Ja kohta silläns sai hän nägyns ja seurasi häntä ja kunnioitsi Jumalata. Ja kaikki kansa, kuin sen näit, kiitit Jumalata.

[1] ’turvasin’

[2] ’rikoksensa’

[3] Tässä ’etpäs’.

[4] ’teette mitä itse tahdotte’

[5] ’nyrkillä’

[6] ’kaisla, ruoko’

[7] ’mierolaiset, kodittomat’

[8] ’vertaistasi ihmistä’

[9] ’(haavoista) parantumisesi’

[10] ’ottaa sinut suojaansa’

[11] Loppuviite: Usko) Vaik ainoa usko inhimisen vanhurskauttaa, niin kuin P[yhä] Paavali usein sanoo, kuitenkin kussa ei rakkaus ole, ei siinä ole oikea usko, ehkä hän vielä tunnustähtiä [’tunnustekoja, ihmetekoja’] tekis.

[12] ’tulla poltetuksi’

[13] ’kiimainen eläin’, = ei käyttäydy sopimattomasti. Agricolalla marginaalissa, ei viitettä: Sikkuri) Niin kuin ne vihaiset, kärsimättömät. julmat, kankiat ja niskurit inhimiset tekevät.

[14] ’kestää’

[15] Marginaalissa: Väsy) se on: ei hän lakkaa hyvää tekemäst, ehkä hänen vastaans tehdään pahasti eli hyvästi, aina hän kuitenki hyvästi tekee.

[16] Loppuviite: Puolittain) Ehkä me uskon kautta tiedäm ja ymmärdämä, mikä Jumala on ja mitä hän meille antaapi, niin eikuitenka senmuotoinen meidän ymmärdöksen ole täydeliseksi luettu, vaan puolittain ja vaja(a) sen tulevaisen kunnian ehtoon.

[17] ’vertauksissa’

[18] Loppuviite: Suurin) Eipä rakkaus inhimisii vanhurskauta vaan usko, Ro. 1. Mutta kuitenki, että uskolla ja toivoolla ompi paljo Jumalan tykenä tekemistä ja häneltä ainoostans kaikki hyvät saavat, siittä heidän pitää viimein lakkaaman, koska he kaikki uskotut ja toivotut kappaleet ovat päänäns taivaasa käsittäenyet. Mutta rakkaus hän käyttää hänens meidän lähimäisen kohtaan ja alati hyvää tekee ja siittäkin vielä ijankaikkisesta pysyy Jumalan tykenä. Sentähden hän kutsutaan tässä suurimaksi, se on, leviämäksi, väkevämäksi, jalomaksi ja ijankaikkiseksi.

[19] ’tulla talutetuksi’

[20] ’sinulle’

[21] ’näköni’

———————————————————————————

 

Kynttilänpäivä 31.1.2016

Psalmi

Ps. 48:11–15

Jumala, kuin sinun nimes on, niin myös on sinun kiitokses hama mailman loppuin asti. Sinun oikia kätes on täynäns vanhurskautta.

Riemuitkaan se Siionin vuori, ja ne Juudan tyttäret olkoon iloiset sinun oikiudes tähden.

Menkäät Siionin ympäri ja syletkää häntä, lukekaat hänen tornins.

Vaariottakaat hänen muuristans ja yleskorgottakoot[1] hänen salinsa, että te sen mainitsette sille noutavaisel[2] sukukunnalle.

Sillä tämä Jumala ompi meidän Jumalan[3] aina ja ijankaikkisesta, hän viepi meitä niinkuin nuoruuden[4].

Ensimmäinen lukukappale

Jes. 52:8–10

Sinun vartijas korkiast huutavat äänelläns ja ynnä[5] iloitsevat, sillä että se nähdään silmällä, koska Herra Siioniin kääntää[6].

Iloitkaat ynnä ja riemutkaatte, Jerusalemin autiat[7], sillä että Herra ompi hänen kansans vahvistanut ja Jerusalemin päästänyt.

Herra ompi ilmoittanut hänen pyhän käsivartens kaikkein pakanain silmäin edessä, niin, että kaikki mailman ääret pitää meidän Jumalan terveyden[8] näkemän.

Toinen lukukappale

2. Kor. 3:18–4:6

Mutta nyt Herran kirkkaus osottaa hänens meissä kaikissa niinkuin speilissä[9], avatulla kasvolla, ja me kirkastetaan siinä samassa kuvassa, kirkkaudesta niin kirkkautehen, niinkuin Herran Hengestä.

Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, senperästä kuin armo meidän kohtaan tullut on, niin eipä me väsy, vaan vältäm myös ne [10]salaiset häpiät, ja eipä me vaella kavaluuksen kanssa eikä myös petoksella Jumalan sanaa pitele, vaan me ilmoitam totuuden ja hyvästi osotam meitän kaikkein inhimisten omantunnon  kohtaan Jumalan edes.

Jos nyt meidän evankelium on peitetty, niin se on heissä peitetty, jotka kadotetaan, joissa tämän mailman jumala[11] ompi niinen uskomattoden[12] taidot[13] sogaisnut, ettei evankeliumin paiste heille pidäis valgistaman Kristusen kirkkaudesta, joka ompi Jumalan kuva. Sillä eipä me itse meitän[14] saarnaa, vaan Kristust Jeesust, että hän on Herra, mutta me teidän palvelijat[15] Jeesusen tähden. Sillä että Jumala, joka käski valkiuden ulos pimeydestä paistaa, se ompi yhden kirkkaan valkiuden meidän sydämihin antanut, että meidän kauttan[16] [17]paistais se valkeus, kuin Jumalan kirkkauden tuntemisesta tulee Jeesusen Kristusen kasvoisa[18].

Evankeliumi

Luuk. 2:22–33

Ja sittekuin heidän puhdistuspäivät olit täytetyt Moosesen lain jälkeen, veit he hänen Jerusalemiin, että he seisottaisit hänen Herran eteen, niinkuin kirjoitettu on Herran lais: Kaikki miehenpuoli[19], joka ensin avaapi äitins kohdun, pitää kutsuttaman Herralle pyhäksi. Ja että heidän pidäis antaman uhrin sen jälkeen kuin sanottu ompi Herran lais, pari mettisii[20] eli kaksi kyyhkyläsen poikaa.

Ja katso, yksi mies oli Jerusalemis, jonka nimi oli Simeon, ja tämä mies oli hurskas ja jumalalinen odottaden Israelin lohdutosta. Ja Pyhä Henki oli hänes. Ja hänelle oli vastaus annettu Pyhältä Hengeltä, ettei hänen pitänyt kuolemata näkemän, ennen kuin hän näkis Herran Kristusen. Ja hän tuli Hengen kautta templiin.

Ja kuin ne vanhemat piltin Jeesusen templiin sisälletoit, että heidän piti tekemän hänen edestäns lain tavan jälkeen, niin se otti myös hänen syliins ja kiitti Jumalata ja sanoi:

Laske nyt Herra sinun palvelijas [21]rauhaan menemään, sinun sanas jälkeen.

Sillä minun silmäni ovat nähneet sinun terveydes[22], jonka sinä valmistit kaikkein kansain kasvon eteen yhdeksi valkeuksi valgistamaan[23] pakanita ja sinun kansas Israelin kunniaksi.

Ja hänen isäns ja äitins olit imehteleväiset niistä, kuin hänestä sanottiin.

[1] ’korottakaa arvossa’

[2] ’seuraavalle, tulevalle’

[3] ’Jumalamme’

[4] Marginaalissa: Nuoruden) Se on: Armolisest ja hiljast [’sävyisästi’] sen armon sanan kautta. Niinkuin isä ja äiti lapsens yleskasvattavat siviäst. Ja ei kuin byöveli kankian lains ja vaatimisens kanssa aja ja tapa.

[5] ’yhdessä’

[6] ’kääntyy, palaa takaisin’

[7] ’autiot, hylätyt paikat’

[8] ’pelastuksen’

[9] Marginaalissa: Speilissä) Niin kuin speili yhden kuvan tygens ottapi, niin myös meidän sydän ottapi sisällens Kristusen tuntemisen.

[10] Loppuviite: Salaiset) Tässä hän niitä väärii opettajita ja apostolit kylkeen lykkää, jotka ulkonaisesta kauniit kiiltävät. Mutta sisältä he ovat täynäns ilkeyttä.

[11] Marginaalissa: Jumala) Perkele ompi mailman päämies, isäntä ja jumala. Sillä että mailma häntä palvelee ja ompi hänen allansa.

[12] ’epäuskoisten’

[13] ’mielet’

[14] ’meitämme, itseämme’

[15] Agricolalla painovirhe pavelijat

[16] ’kauttamme’

[17] Loppuviite: Paistais) Se on: Meidän pitää paistaman ja saarnaaman, kuinka Jumalan armo tutaan, Kristusesa meille osoitettu. Muut mahtavat töitä ja lakia itsestäns paistaa.

[18] Marginaalissa: Kasvoisa) Se on Kristusen tuntemus ja ei Moosesen kasvo, joka on lain tuntemus, sillä Kristusen kautta me Jumalan tunnema. Johan 6.

[19] = jokainen poikalapsi

[20] ’(metsä)kyyhkyjä’

[21] Marginaalissa: Se on: Nyt minä tahdon iloisast kuolla, sillä että minä olen sen nähnyt, jonkas minulle lupasit.

[22] ’pelastuksesi’

[23] ’valkeudeksi valistamaan’

———————————————————————————

 

Kolmas sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesima) 24.1.2016

Psalmi

Ps. 18:2–7

Minä rakastan sydämestäni sinua Herra, minun voiman. Herra ompi minun kallion, minun linnan ja minun vapahtajan, minun Jumalan, minun uskalluksen, jonka pääle minä turvaan.

Minun kilpen ja minun terveydeni sarvi[1] ja minun varjeluksen.

Minä tahdon Herraa kiittää ja auksenihuutaa, niin minä vapaaksi tulen minun viholisistani.

Sillä kuoleman siteet ovat minun ympärikäärineet, ja ne Belialin[2] ojat minun hämmästytit.

Ne helvetin siteet kiedoit minun ja ne kuoleman paulat minun ylitsevoitit.

Koska minä ahdistokses olen, niin minä Herraa auksenihuudan ja pargun minun Jumalani tyge, niin hän kuulee minun ääneni hänen pyhästä templistäns ja minun huutoni hänen eteens tulee hänen korviins.

Ensimmäinen lukukappale

Jer. 9:22–23

Näin Herra sanopi: Älkään viisas kerskatko hänen viisaudestans. Älkään väkevä kerskatko hänen väkevyydestäns. Älkään rikas kerskatko hänen rikkaudestans.

Vaan joka hänens kerskata tahtoo, se kerskakaan siitä, että hän minun tietää ja tuntee, että minä se Herra olen, joka laupiuden, oikiuden ja vanhurskauden harjoitan maan päälä, sillä nämät minulle kelpaavat, sanopi Herra.

Toinen lukukappale

1. Kor. 9:24–27

Eikö te tiedä, että ne, jotka kiistassa[3] juoksevat, kaikki tosin he juoksevat, vaan yksi palkan ennättää[4]? Juoskata nyt niin että te käsittäisitte[5]. Mutta jokainen kuin kamppalee, kaikista hän itsens välttää[6]. Ne tosin sitävarten, että he katoovaisen kruunun saisit. Mutta me sentähden, että me saisima sen ijankaikkisen. Mutta en minä niin juokse, kuin [7]vissittömän[8] puoleen, ja en minä niin kilvoittele kuin tuulta pieksäisin, vaan minä rangaitsen minun ruumihini ja alaspainan sen, senpääle ettei, koska minä muille saarnaan, mahdaisi itse nuhteelinen olla.

Evankeliumi

Matt. 20:1–16

Sillä taivaan valtakunta ompi pereenisänän vertainen, joka varhan huomenelta[9] ulgosläksi palkkaamaan työväkii hänen viinatarhaans. Ja kuin hän oli määrän[10] tehnyt työmiestens kanssa vissist päiväpenningist, lähetti hän heijän viinatarhaans. Niin hän ulgosmeni liki kolmanel hetkel[11], näki hän muita seisovan turulla[12] joutilassa[13] ja sanoi heille: Menkäät myös työ[14] minun viinatarhaan, ja mitä kohtuulinen on, minä annan teille. Niin he menit sinne.

Ja taas hän ulgosmeni liki kuudenel ja yhdeksänel hetkel ja teki samallamuotoo. Mutta yhdellätoistakymenellä[15] hetkellä hän ulgosläksi ja löysi muita joutilassa seisomast ja sanoi heille: Miksi te tässä kaiken päivän joutilassa seisotta? He vastasit: Sillä ettei kenkään ole meitä palkannut. Hän sanoi heille: Menkäät te myös minun viinatarhaani, ja mitä kohtuus on, sen pitää teidän saaman.

Koska nyt ehtoo tuli, sanoi viinatarhan herra hänen pereenhaltijallens[16]: Kutsu työväki ja maksa heidän palkkans, ruveten viimeisist hamaan ensimäisiin asti. Ja kuin he tulit, jotka liki yhtätoistakymentä hetkee tulleet olit, ja sait kukin päiväpalkan.

Koska nyt ne ensimäiset tulit, luulit he enämän saavans. Ja he myös kukin sait päiväpalkkans, ja kuin he sait, napitsit he pereenisäntät vastaan ja sanoit: Nämät viimeiset olit yhden hetken työsä, ja sinä tegit heidän meidän verdaksem[17], jotka olema kantanuvat päivän kuorman ja helteen. Niin hän vastasi yhdelle heistä ja sanoi: Ystävän, en tege minä sinun[18] vääryyt. Etkö sinä määränyt[19] minun kanssani vissist päiväpenningist? Ota se, kuin sinun tulee, ja mene matkaas. Minä tahdon myös tämän viimeisen[20] antaa niinkuin sinunkin. Vai enkö minä mahda tehdä minun kalustani[21] mitä minä tahdon? Taikka katsokkos sentähden karsaast, että minä hyvä olen? Niin viimeset tulevat ensimäisiks ja ensimäiset viimesiks.

[1] ’pelastukseni voima’ (vertauskuvallisesti)

[2] ’turmion’

[3] ’kilpaa’

[4] ’tavoittaa palkinnon’

[5] ’tavoittaisitte sen’

[6] ’pidättäytyy’

[7] Loppuviite: Vissittömän) Niinkuin yksi kilvan juokseva, se joka ohitse juoksee, ei hän maalii ennätä [’saavuta’], ja yksi kamppalija, joka hukkaan tuulehen hakkaapi. Niin myös käypi kaikkein niinen [’niiden’]  kanssa, jotka ilman uskota hyvii töitä tekevät. Sillä he ovat vissittömät, kuinka he niinen kautta pysyvät ja seisovat Jumalan edessä. Sentähden on kaikki ne turhajuoksu, turhakamppaus ja turhateko.

[8] ’epävarman’

[9] ’aamulla’

[10] ’sopimuksen’

[11] ’tunnilla’; päivän tuntien laskeminen aloitettiin aamulla kello 6.

[12] ’torilla’

[13] ’joutilaana’

[14] ’te’

[15] ’yhdennellätoista’

[16] ’tilanhoitajalleen’

[17] ’verraksemme, veroiseksemme’

[18] ’sinulle’

[19] ’sopinut’

[20] ’tälle viimeiselle’

[21] ’omaisuudestani’

———————————————————————————

 

Toinen sunnuntai loppiaisesta 17.1.2016

Psalmi

Ps. 105:2–5, 39–42

Veisakaat hänestä ja kiittäkäät häntä, puhukaat kaikista hänen ihmeistäns. Riemuitkaat hänen pyhästä nimestäns, iloitkaan niinen[1] sydämet, jotka häntä etsivät. Kysykäät Herran jälkiin ja hänen voimans jälkiin, etsikäät hänen kasvoons alati. Muistakaat hänen ihmeelisten töidens pääle, jotka hän tehnyt ompi, hänen ihmeitens ja hänen sanans pääle.

Hän uloslevitti pilven verhoksi ja tulen yöllä heitä valgistamaan. He anoit, niin hän annoi metsäkanat tulla, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä. Hän avasi kallion, niin vesi sieltä ulosvuoti, että ojat juoksit siihen karkijaan erimaan[2]. Sillä hän muisteli hänen pyhän sanans pääle, kuin hän Abrahamille, palvelijallens puhunut oli.

Ensimmäinen lukukappale

2. Kun. 4:1–7[3]

Ja yksi vaimo niistä profeettain poikain emännistä huusi Elisan tygö ja sanoi: Sinun palvelijas, minun mieheni kuoli. Niin sinä tiedät sen, että sinun palvelijas pelkäis Herraa. Nyt tuli velkamies ja tahtoo ottaa molemmat minun lapseni orjaksens.

Elisa sanoi hänelle: Mitä minun pitää tekemän sinulle? Sano minulle, mitä sinun huoneesas on? Hän sanoi: Sinun palkkapiikallas ei ole muuta mitään kuin yksi öljyastia.

Hän sanoi: Mene ja ano koko sinun kyläkunnaltas tyhjiä astioita niin monta kuins saat. Ja mene sisälle ja sulje ovi sinun ja sinun poikais perään ja kaada jokaitseen niihin astioin[4], ja koskas olet täyttänyt heidän[5], niin anna ne ottaa pois.

Hän meni pois hänen tykööns, sulki oven jälkeens ynnä[6] poikains kanssa, ja kannoit[7] astiat äitins eteen, ja hän kaasi niihin.

Ja kuins astiat olit täytetyt, sanoi hän pojallens: Tuo minulle vielä yksi astia. Hän sanoi: Ei ole täällä enää astiata. Niin öljy seisatti[8].

Ja hän tuli ja ilmoitti sille Jumalan miehelle. Hän sanoi: Mene ja myy öljy ja maksa velkamiehelles, mutta sinä ja sinun poikas eläkäät siitä jääneest.

Vaihtoehtoinen ensimmäinen lukukappale

Jes. 12:1–6

Sillä samalla ajalla pitää sinun sanoman: Minä kiitän sinua, Herra, ettäs vihainen olet ollut minun pääleni, ja sinun vihas on palainut[9], ja sinä lohutat minua.

Katso, Jumala on minun terveyden[10]. Minä olen turvas ja en mitään pelkää, sillä Herra Jumala ompi minun väkevyyden[11] ja minun psalmin ja minun terveyten.

Ammultaman[12] teidän pitää vettä ilon kanssa niistä terveyden lähteistä. Ja silloin te sanotta: Kiittäkää Herraa ja saarnakaat hänen nimeens. Julgistakaat kansoissa hänen tekojansa. Muistakaat, kuinka korkia hänen nimens on.

Kiitostveisakaat Herralle, sillä hän on voimalisesta itsens osottanut. Se olkoon tiettävä jokaitses maas.

Ihastu ja iloitse, sinä Siionin asuvainen, sillä se Israelin Pyhä ompi suuri sinun tykenäs.

Toinen lukukappale

Room. 12:6–16

Meillä ovat moninaiset lahjat sen armon jälkeen, joka meille ompi annettu. Jos jolla ompi profetia, niin olkoon se uskon kanssa [13]yhteinen. Jos jollain joku virka ompi, niin ottakaan virgastans vaarin. Jos joku [14]opettaa, niin pitäkään opetuksestans vaarin. Jos joku manaapi, niin ottakaan manauksestans vaarin. Jos joku antapi, niin antakaan yksikerdaisuudesa. Jos joku hallitsepi, niin hän siitä murehen pitäkään. Jos joku laupiuden harjoittaa, niin tehkään sitä ilon kanssa.

Rakkaus olkoon ilman vilpitä. Vihatkaat sitä pahaa, kiinirippukaata siinä hyvässä. Se veljelinen rakkaus olkoon sydämelinen teidän keskenän. Ennättäkään[15] toinen toisensa kunniata tekemään. Älkäätte hitaat olgo teidän tegoisanna. Olkaa palavat hengesä. Sovittakaa teitän[16] ajan jälkeen. Olkaa toivosa iloiset, kärsiväiset murehesa. Olkaa alati rukouksisa. Jakakaat teidän oman[17] pyhäin tarpeheksi. Kernaasta[18] huoneeseen ottakaat. Hyvästi puhukaat teidän vainolisista. Siugnatkaat (ma[19] minä) ja älkäätte sadatelko. Iloitkaa ilolisten kanssa ja itkekää niinen[20] itkeväisten kanssa. Olkaatta keskenän yksimieliset. Älkäätte seisoko korkian menon jälkeen[21] vaan pitäkäät teidän niinen alimaisten kaltaisna. Älkäät teitä itseenne ylenviisassa[22] pitäkö.

Evankeliumi

Joh. 2:1–11

Ja kolmanten päivän oli häät Kaanas Galileas, ja oli Jeesusen äiti siellä. Niin myös Jeesus ja hänen opetuslapsens kutsuttiin häehin. Ja koska viinaa[23] puuttui, sanoi Jeesusen äiti hänelle: Ei ole heillä viinaa. Sanoi Jeesus hänelle: Vaimo, mitä minulle ompi sinun kanssas?[24] Ei ole minun hetken vielä tullut. Sanoi hänen äitins palvelijoille: Mitä hän teille sanopi, se tehkäät.

Niin olit siellä kuusi kivistä vesiastiat pantuna juudasten puhdistamisen tavan jälkeen, ja kuki veti kaksi eli kolme mittaa[25]. Niin sanoi Jeesus heille: Täyttäkäät vesiastiat vedellä. Ja he täytit ne ylen täyteen. Ja hän sanoi heille: Pankaat nyt sisälle ja viekäät edeskäyvälle[26]. Ja he veit. Mutta kuin se edeskäypä maisti sitä viinaa, joka oli vesi ollut, eikä tienyt, kusta se tuli, mutta ne palvelijat tiesit, jotka sen veden ammulsit[27], kutsui se edeskäypä yljän ja sanoi hänelle: Jokainen antapi ensin hyvää viinaa, ja kuin he juopuvat, sitte sitä huonompata. Sinä sen hyvän viinan kätkit tähänasti. Tämä ompi se ensimäinen tunnustähti[28], jonka Jeesus teki Kaanas Galileas ja ilmoitti hänen kunnians. Ja hänen opetuslapsens uskoit hänen päälens.

[1] ’niiden’

[2] ’kuivaan autiomaahan’

[3] Teksti on vuoden 1642 Bibliasta, koska Agricolan teoksiin ei sisälly kyseistä kohtaa.

[4] ’astioihin’

[5] ’ne’

[6] ’yhdessä’

[7] ’[pojat] kantoivat’

[8] ’lakkasi tulemasta’

[9] ’kääntynyt pois’

[10] ’pelastukseni’

[11] ’voimani’

[12] ’ammentaman’

[13] Loppuviite: Yhteinen) Kaikki profetia ja ilmoitus, jotka töiden ja ei Kristusen pääle vievät, niinkuin ainoan turvan pääle, ehkä [’vaikka’] kuinka kallis se on, niin ei hän kuitenkaan ole yhteinen uskon kanssa. Niinkuin ovat menninkäisten ilmoitukset [’ilmestymiset’], sielumessut, anetiet [’pyhiinvaellusmatkat’], paastot, jakeet [’jakoaika; pakanallinen juhla-aika syksyllä], kekrit, ukonvakat, pyhäin ja muiden luotuden pääle turvaus.

[14] Loppuviite: Opettaa) Niitä opetetaan, jotka ei taida, mutta niitä manataan, jotka jo ennen tiesit.

[15] ’kiirehtiköön’

[16] ’itseänne’

[17] ’omanne; mitä teillä on’

[18] ’kernaasti’

[19] ’kuten sanon’

[20] ’niiden’

[21] ’älkää tavoitelko korkea-arvoista käyttäytymistä’

[22] ’ylen viisaana’

[23] ’viiniä’

[24] Marginaalissa: Taikka: Mitä tulee minun eli sinun siihen.

[25] Marginaalissa: Mitta) Metreta greekiksi, kaksi metretat tekevät meille lähes yhden ämpärin viinaa.

[26] ’(pää)tarjoilijalle’

[27] ’ammensivat’

[28] ’tunnusteko’

———————————————————————————

 

Ensimmäinen sunnuntai loppiaisesta 10.1.2016

Psalmi

Ps. 89:19–22, 27–30

Sillä Herra ompi meidän kilpen[1], ja se pyhä Israelis ompi meidän kuninkaan.

Silloin sinä puhut nävysä sinun pyhilles ja sanoit: Minä olen yhden kempin[2] ylesherättänyt, jonka auttaman pitää. Minä olen yleskorgottanut yhden ulosvalitun kansasta.

Minä olen löytänyt minun palvelijani Daavidin. Minä olen hänen voidellut minun pyhän öljyni kanssa.

Minun käteni pitää hänen ylespitämän ja minun käsivarteni häntä vahvistaman.

Näin hänen pitää minua kutsuman: Sinä olet minun Isäni, minun Jumalani ja turvani, joka minua auttaa.

Ja minä tahdon asettaa hänen esikoiseksi, kaikkeinkorkeimaksi kuningasten seas maan päälä.

Ijankaikkisesta minä tahdon hänelle minun armoni tähdeläpitää[3], ja minun liittoni pitää hänelle vahvan oleman.

Minä tahdon hänelle ijankaikkisen siemenen[4] antaa ja hänen stuolins[5] ylöspitää, niinkauvan kuin taivaat pysyvät.

Ensimmäinen lukukappale

Jes. 42:1–4

Katso, tai[6] on minun palvelijan – minä häntä ylespidän – ja minun ulosvalittun, jossa minun sielun hyvästi mielistyy. Minä olen hänelle minun henkeni antanut. Hänen pitää oikiuden saattaman pakanain seas.

Eipä hänen pidä huutaman eli parkuman, ja hänen äänens ei kaduilla kuulla.

Sitä särjettyä ruokoa ei hänen pidä rikkimurentaman, ja suitsevaist[7] pellavaist[8] ei pidä hänen sammuttaman. Hänen pitää opettaman oikiutta pidettää[9] totuudes.

Eipä hänen pidä nurisevan oleman eikä hirmulisen, että hänen pitää oikiuden maan pääle säätämän. Ja luodot[10] pitää hänen lakians odottaman.

Toinen lukukappale

Tit. 3:4–7

Mutta sittekuin Jumalan, meidän Vapahtajan, hyvyys ja rakkaus inhimisten tyge ilmestyi, ei sen vanhurskauden töiden kautta, jotka me tehneet olema, vaan hänen laupiudens kautta teki hän meitä autuaaksi, sen uudensyntymisen löylyn[11] ja sen Pyhän Hengen uudistoksen kautta, jonka hän ulosvuodattanut on runsaasti meidän päälen Jeesusen Kristusen meidän Vapauttajan kautta, senpääle että meidän pitää vanhurskaaksi tuleman hänen armonsa kautta ja periliseksi tulla siihen ijankaikkiseen elämähän toivon jälkiin.

Evankeliumi

Matt. 3:13–17

Silloin tuli Jeesus Galileast Jordaniin Johannesen tyge, että hän kastettaisiin häneltä. Mutta Johannes vältti häntä sanoden: Minä tarvitsen sinulta kastettaa[12], ja sinä tulet minun tygeni?

Niin vastasi Jeesus ja sanoi hänelle: Salli nyt, sillä näin sopii meidän kaikkii[13] vanhurskautta täyttää. Niin hän salli hänen.

Ja koska Jeesus kastettu oli, ylesastui hän kohta vedestä. Ja katso, niin taivaat aukenit hänel, ja hän näki Jumalan Hengen alasastuvan niinkuin mettisen[14] ja tulevan hänen päälens.

Ja katso, ääni taivahast sanoi[15]: Tämä on minun rakas Poikan, jossa minul on hyvä suosio.

[1] ’kilpemme’

[2] ’sankarin’

[3] ’säilyttää’

[4] ’suvun’

[5] ’valtaistuimensa’

[6] ’tämä’

[7] ’savuavaa’

[8] ’[pellavasta punottua] lampunsydäntä’

[9] ’tulla pidetyksi’

[10] ’[kaukaiset] saaret’

[11] ’kylvyn, pesun’

[12] ”tulla sinulta kastetuksi”

[13] Loppuviite c [Agricolalla painovirhe b]: Vanhurskautta) kaikki vanhurskaus täytetään, koska me kaikista meidän [Agricolalla painovirhe medän]  vanhurskaudesta ja kunniasta vältäme, että ainoa Jumala vanhurskaana pidettäisiin ja että hän ne uskoliset vanhurskauttapi. Sen Johannes teki, kuin hän pyysi niinkuin [Agricolalla painovirhe niinkui] yksi syntinen kastetta Kristuselta ja häneltä vanhurskautta.

Sen myös Kristus teki, ettei hän kunniaans [Agricolalla painovirhe kunniaas] ja vanhurskauttans omistanut vaan annoi itsens kastettaa ja kuoletettaa, niinkuin joku muu syntinen.

[14] ’(metsä)kyyhkyn’

[15] Agricolalla painovirhe sonoi

———————————————————————————

 

Loppiainen 6.1.2016

Psalmi

Ps. 72:1–3, 8–12

Jumala, anna sinun duomios sille kuninkaalle ja sinun vanhurskaudes kuninkaan pojalle. Että hän veis sinun kansas vanhurskautehen ja sinun radolises[1] auttaisi. Edestuokaan ne vuoret sen rauhan kansalle ja ne kukkulat sen vanhurskauden.

Ja hänen pitää hallitseman merestä hamaan merehen ja siitä virdasta[2] hamaan mailman ääriin saaden. Hänen edessäns heidän notkistaman pitää, jotka korvessa[3] ovat, ja hänen viholisens pitää tomun nuoleman.

Ne kuninkaat meren tykönä ja luotoin[4] päälä pitää lahjoja edeskantaman. Ne kuninkaat siitä rikkaast Arabiast ja Sebast pitää annot tygetuoman.  Kaikki kuninkaat pitää häntä kumartaman, ja kaikki pakanat pitää häntä palveleman.Sillä hänen pitää vapahtaman sen huutavaisen [5]köyhän ja sen radolisen, jolla ei ole yhtään auttajaa.

Ensimmäinen lukukappale

Jes. 60:1–6

Nouse yles, ole kirkas, sillä että sinun valkiudes tulepi ja Herran kunnia sinun ylitses koittapi. Sillä katsos, pimeys peittäpi maan ja synkeys kansaa, mutta sinun pääles Herra yleskoittapi ja hänen kunnians pitää sinun ylitses nähtämän.

Ja pakanat pitää vaeltaman sinun valkiudesas ja kuninkaat sinun paisteesas, kuin sinun ylitses koittapi.

Ylesnosta sinun silmäs, katsos ympärilles: Kaikki nämä kootut tulevat sinulle. Sinun pojas[6] tulevat kaukaa, ja sinun tyttäres kylkien vieressä yleskasvatetaan.

Silloin sinä saat ilos nähdä ja ulospakahdat[7] ja sinun sydämes imehtelee ja uloslevittää hänensä, koska se suuri paljous meren tykenä kääntäpi hänens sinun tyges ja se pakanaiden voima sinulle ja kamelienvarsat Midiast ja Efast. He kaikki Sabast tulevat, kultaa ja pyhääsavuu he tuovat ja Herran kiitoksen he ilmoittavat.

Toinen lukukappale

Ef. 3:2–9

Jos te muutoin kuulleet oletta sen Jumalan armon virgasta, joka minulle teidän puoleen annettu on, että minulle ompi tiettäväksi tehty tämä salaus ilmoituksen kautta, niinkuin minä ennen lyhykäisest kirjoitin, joista te lukein mahdatta tuta minun ymmärdyksen Kristusen salaudesta, joka ei ole tiettäväksi tehty entisiin aikoin[8] inhimisten lapsille, niinkuin se nyt on ilmoitettu hänen pyhille apostolille ja profeetille Hengen kautta. Nimitten[9], että ne pakanat pitää kanssaperiliset oleman ja samas ruumiis ja osaliset hänen lupauksestans Kristusesa sen evankeliumin kautta, jonka palvelijaksi minä tullut olen sen Jumalan armon lahjan puolesta, joka minulle annettu on hänen voimalisen vaikutoksens jälkiin. Minulle (joka vähin olen kaikkein pyhäin kesken) ompi tämä armo annettu, että minun pitää pakanain seassa julgistaman ne tutkimattomat Kristusen rikkaudet ja valkeisa[10] ne edeskantaman jokahitsen edes. Minkämuodoinen osaliseus ompi siinä salaudesa, joka tähänasti mailman algusta ompi salattu ollut Jumalasa, joka kaikki kappaleet luonut on Jeesusen Kristusen kautta.

Evankeliumi

Matt. 2:1–12

Koska siis Jeesus syntynyt oli Bethlehemis Juudean maalla, kuninkaan Herodesen aikaan[11], katso, silloin tulit tietäjät [12] idästä Jerusalemiin ja sanoit: Kussa ompi se äsken syntynyt juudain[13] kuningas? Sillä me näimme hänen tähdens idäsä ja tulimma häntä kumartamaan. Mutta koska kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja kaikki Jerusalem[14] kaupunki hänen kanssans. Ja annoi hän koota kaikki ne ylimäiset papit ja kirjanoppenuvat[15] kansan segas ja kyseli heiltä, kussa Kristusen syntymän piti. Ja he sanoit hänelle: Bethlehemis Juudean maalla. Sillä niin kirjoitettu ompi profeettain kautta. Ja sinä Bethlehem Juudean maas, et ole sinä suinkaan[16] vähin Juudan pääruhtinasten segas, sillä sinusta pitää minulle tuleman se valtamies, joka ylitse minun kansan Israelin Herran pitää oleman.

Silloin kutsui Herodes salaa ne tietäjät ja visusti tutkisteli heiltä, millä ajala tähti ilmestyi, ja lähetti heidän Bethlehemiin ja sanoi: Menkäät sinne ja kysykäätte visusti lapsesta, mutta koska te löydät[17], niin sanasaattakaat minulle, että minäkin tulisin ja kumardaisin häntä.

Koska he olit kuninkaan kuulluet, menit he matkaans. Ja katsos, tähti, jonka he olit nähnyvät[18] idäs, kävi heidän edeläns, niinkauvan kuin edeskäyden seisatti sen paikan pääle, jossa lapsi oli. Koska he nyt tähden näit, ihastuit he sangen suurella ilolla. Ja sisällemenit huoneeseen, löysit lapsen sen äitens Marian kanssa, ja maahanlankesit ja kumarsit häntä. Ja avasit tavarans, lahjoit[19] hänelle kultaa, pyhääsavuu ja mirrham[20]. Ja Jumala käski heitä unesa, ettei heidän pitänyt Herodesen tyge palajaman. Ja menit toista tietä omalle maallens.

[1] ’kurjasi’

[2] Marginaalissa: Virdasta) Se on: Jordanista.

[3] ’autiomassa’

[4] ’saarten’

[5] Marginaalissa: Kristus on niinen [’niiden’] köyhäin parkuvaisten kuningas.

[6] ’poikasi’

[7] ’olet pakahtumaisillasi, puhkeat [riemuun]’

[8] ’aikoihin’

[9] ’nimittäin’

[10] ’valossa, valaistuna’

[11] Voidaan lukea myös aikan[a]

[12] Loppuviite: Viisaat) Jotka Matteus magos kutsuupi, ne ovat luonnon tuntijat ja viisaat papit Persias olluat.

[13] ’juutalaisten’

[14] ’Jerusalemin’; erisnimi jätetty taivuttamatta

[15] ’kirjanoppineet’

[16] Loppuviite: Suinkaan) Ehkä Bethlehem itsestäns halpa oli, kuitenkin, että Kristus hänessä syntyi, sen tähden hän yleskorgotti häntä.

[17] ’löydätte’

[18] ’nähneet’

[19] ’lahjoittivat’

[20] ’mirhaa’; Agricolalla taivutus latinan mukaan. Taivutusmuoto on lainattu suomeen muodossa mirhami.

———————————————————————————

 

Toinen sunnuntai joulusta 3.1.2016

Psalmi

Ps. 84:2–5, 11–12

Kuinka rakkahat ovat sinun asumises[1], Herra Sebaot.

Minun sieluni ikävöitsee ja halaapi Herran esikartanoihin[2], minun ruumiin ja sielun iloitsee siinä eläväises Jumalas.

Sillä että lintu on yhden huoneen löytänyt ja se pääskynen hänen pesäns, kunka[3] he poikans laskevat, nimiten, sinun alttaris, Herra Sebaot, minun kuninkaan ja minun Jumalan.

Autuaat ovat ne, jotka sinun huoneesas asuvat, he kiittävät sinua ijankaikkisesta. Sela!

Sillä yksi päivä sinun esikartanosas ompi parampi kuin tuhat muall. Ennen minä olisin ovenvartija minun Jumalani huoneessa kuin kauvan asuisin niinen[4] jumalattomiden majoissa.

Sillä se Herra Jumala ompi [5]aurinkoinen ja kilpi, Herra antaapi armon[6] ja kunnian, niille hurskaille ei pidä mitään puuttuman.

Ensimmäinen lukukappale

1. Kun. 8:20[7], 27–30

[Salomo sanoi:]

Ja Herra on vahvistanut hänen sanans, jonka hän puhunut on. Sillä minä olen nosnut minun isäni Daavidin sijaan ja istun Israelin istuimella, niin kuin Herra puhunut on, ja olen rakentanut Herran, Israelin Jumalan nimelle huoneen.

Onko siis luultava, että Jumala maan päällä asupi? Katso, taivas ja kaikki taivasten taivaat evät[8] voi sinua käsittää. Kuinkasta siis tämä huone, jonka minä rakensin, sen tekis?

Niin käännä sinus siis sinun palvelijas rukuuksen tyge ja hänen halonsa[9] tyge, oo Herra, minun Jumalan, ettäs kuulisit minun huuδon ja rukuuksen, jonka sinun palvelijas tänpäivän sinun eδesäs rukoelee.

Senpäälle, että sinun silmäs avoi seisois ylitse tämän huoneen yölä ja päiväll ja ylitse sen paikan, josta sinä sanonut olet: Minun nimeni pitää siellä oleman, ettäs kuulla tahtoisit minun rukuuksen, jonka sinun palvelijas tekee tässä paikasa.

Ja tahtoisit kuulla sinun palvelijas äänen ja sinun kansas Israelin, jonka he tässä sijassa tekeväiset ovat, ja kuulla sen siellä, kusas asut taivahasa, ja koskas sen kuulet, olisit armolinen.

Toinen lukukappale

Hepr. 3:1–6

Sentähden, te pyhät veljet, jotka siinä taivaalises kutsumises osaliset oletta, ottakaa vaari siitä apostolisesta ja ylimäisestä pispasta, jonka me tunnustamme, Kristusesta Jeesusesta, joka uskolinen ompi sillen, joka hänen tehnyt oli (niin kuin myös Mooses) hänen koko huoneesans.  Mutta tämä ompi sitä suuremman kunnian väärti kuin Mooses, senpuolesta että suurempi kunnia hänelle ompi huoneesta, joka sen rakensi, kuin itse huoneella. Sillä että jokainen huone ompi joltakin rakettu, mutta joka kaikki rakensi, se on Jumala. Ja Mooses tosin oli uskolinen kaikesa hänen huoneesansa, niinkuin yksi palvelija, niinen kappalein todistokseksi, jotka jäljest sanottavaiset olit. Mutta Kristus niinkuin Poika hallitsi hänen huoneensa, jonka huone me olema, jos me muutoin sen uskalluksen ja toivon kerskaamisen loppuun asti vahvana pidäsimme.

Vaihtoehtoinen toinen lukukappale

Ilm. 4:2–11

Ja kohta minä olin hengesä[10]. Ja katso, yksi stuoli oli pantu taivaaseen ja stuolin pääle yksi istuva. Ja joka istui, hän oli näkyäns[11] sen kiven jaspidi[12] ja sardion[13] kaltainen. Ja taivaankaari oli ympärins hänen stuolians, näkyäns smaragdin kaltainen. Ja sen stuolin ympärillä oli neljäkolmatkymmentä stuolia ja niinen[14] stuolein päällä oli neljäkolmatkymmentä vanhinta istuvaiset, puetetut valkeilla vaatteilla, ja oli heidän pääsäns kullaiset kruunut.

Ja stuolista uloskävit leimaukset ja pitkäiset[15] ja äänet ja seitsemän tulista lamppua palavaista stuolin edes, jotka olit ne seitsemän Jumalan henkiä. Ja stuolin edes oli niinkuin klasinen meri kristallin muodolla ja keskellä stuolia ja ympäri stuolia neljä eläintä täynä silmiä edes ja takan. Ja se ensimäinen eläjän[16] oli jalopeuran muodoinen ja toinen eläjän vasikan muodoinen ja sillä kolmannella eläimellä oli niinkuin inhimisen kasvot, ja se neljäs eläjän oli lentävän kotkan muodoinen. Ja niillä neljällä eläimellä oli kullaki kuusi siipiä ympärilläns, ja he olit ulkoa ja sisältä täynä silmiä. Ja ei ollut heillä lepoa päivällä ja yöllä ja sanovat: Pyhä, pyhä, pyhä ompi se Herra Jumala, se kaikkivaltias, se joka oli, ja se joka ompi, ja se joka tulevainen on.

Ja koska ne eläimet annoit ylistöksen ja kunnian ja kiitoksen hänelle, joka istui stuolin päälä, joka elääpi ijankaikkisesta[17] ijankaikkisehen. Niin ne neljäkolmatkymentä vanhinta lankesit sen stuolinpäälä istuvaisen eteen ja kumarsit sitä elävät ijankaikkisesta ijankaikkisehen. Ja heitit heidän kruununs stuolin eteen ja sanoit: Herra, sinä olet mahdolinen ottamaan ylistöksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet kaikki luonut ja sinun tahdos tähden ompi heidän olemisens ja ovat luodut.

Evankeliumi

Luuk. 2:41–52

Ja hänen vanhemans vaelsit joka vuosi pääsiäisjuhlalle Jerusalemiin, ja kuin hän jo oli kaksitoistakymenenvuotinen[18], ylesmenit he Jerusalemiin juhlapäivän tavan jälkeen, ja kuin päivät oli täytetyt, palasit he kotians, niin piltti Jeesus jäi Jerusalemiin, ja eikä huomaneet hänen vanhemans, vaan he luulit hänen olevan seuras. Ja edeskävit yhden päiväkunnan[19] ja etsit häntä lankoins[20] ja tuttavains sekan[21]. Ja kuin ei he häntä löytäneet, palasit he Jerusalemiin ja etsit häntä. Ja se tapahtui, kolmanen päivän peräst löydit he hänen templis istuvan opettajaden keskellä, kuultelevan heitä ja kysyvän heille. Ja kaikki, jotka hänen kuulit, hämmästyit ylitse hänen ymmärdyksens ja vastauksens.

Ja kuin he hänen näit, ihmettelit he, ja sanoi hänen äitins hänelle: Poikan, miksi sinä meille näin teit? Katso, sinun isäs ja minä olem murehtien etsinyet sinua. Ja hän sanoi heidän tygens: Mitä se on, että te etsitte minua? Ettekö te tietänyet, että minun pitää niisä oleman, jotka minun isäni ovat? Ja eivät he ymmärtänyet sitä sanaa, jonka hän heille puhui. Ja hän alasmeni heidän kanssans ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Mutta hänen äitins kätki kaikki nämät sanat sydämehens. Ja Jeesus menestyi viisaudes ja ijäs ja armos Jumalan ja inhimisten edes.

[1] ’asuinsijasi’

[2] Marginaalissa: Esikartanoihin merkitään ne templin kartanot, kuin myös usein muall.

[3] ’kuhunka, johonka’

[4] ’niiden’

[5] Marginaalissa: Aurinko ja kilpi) Hän opettaa ja varjelee, hän lohuttaa ja auttaa.

[6] Marginaalissa: Armon) Sen mailman vihan ja pilkan puolesta.

[7] Jae 20 on vuoden 1642 Bibliasta, koska sitä ei sisälly Agricolan teoksiin.

[8] ’eivät’

[9] ’halunsa, kaipauksensa’

[10] ’hengen vallassa’

[11] ’näöltään’

[12] ’jaspis’

[13] ’karneoli’

[14] ’niiden’

[15] ’ukkoset’

[16] ’eläin’

[17] Agricolalla painovirhe ijnnkaikkisesta.

[18] ’12-vuotias’

[19] ’päivämatkan’

[20] ’sukulaistensa’

[21] ’seassa, joukossa, joukosta’

———————————————————————————

 

Uudenvuodenpäivä 1.1.2016

Psalmi

Ps. 8:2–10

Herra, meidän haltija, kuinka ihmelinen on sinun nimes kaikes maasa, joka panit sinun kunnias taivain ylitse.

Nuorten lasten ja imeväisten suusta perustit sinä voiman sinun viholistes tähden, ettäs sen viholisen ja kärkkään kostajan murenaisit. Sillä minun pitää näkemän ne taivaat, sinun sormies tegot, kuun ja tähdet, jotkas valmistit.

Mikä on inhiminen, ettäs hänen päälens muistat, eli Inhimisen Poika, ettäs häntä etsiskelet?

Sinä sallit hänen vähäksi hetkeksi Jumalalta ylenannettaa[1], vaan kunnialla ja kaunistoksella sinä hänen kruunaat.

Sinä asetat hänen herraksi ylitse sinun käsitegois, kaikki sinä olet hänen jalkains alaheittänyt. Lampaat ja kaikki karjat ja siihen myös ne metsän eläimet. Ne linnut taivaan alta ja ne kalat meres ja mitkä meres vaeltapi.

Herra, meidän haltija, kuinka ihmelinen on sinun nimes kaikes maasa.

Ensimmäinen lukukappale

4. Moos. 6:22–27[2]

Ja Herra puhui Moosekselle sanoden:

Puhu Aaronille ja hänen pojillens ja sano: Näin pitää teidän siunaaman Israelin lapsia ja sanoman heille:

Herra sinun hyvästisiugnatkoon ja kätkeköön sinun.

Herra valistakoon kasvons sinun päälles ja olkoon sinun[3] armolinen.

Herra kääntäkään hänen kasvons sinun puolees ja antakoon sinulle rauhan.

Sillä heidän pitää paneman minun nimeni Israelin lasten päälle siunatakseni heitä.

Toinen lukukappale

Ap. t. 4:8–12

Niin Pietari täynäns Pyhää Henkee sanoi heille: Te ylimäiset kansast ja te vanhimat Israelis, että me tänäpänä duomitamma[4] sen hyväntegon puolest kuin me teim sen sairaan miehen kohtaan, millä muotoo hän ompi parattu, niin se olkoon teille ja kaikelle Israelin kansalle tiettävä, että Jeesusen Kristusen Natsarenusen nimeen kuin te ristiinnaulitsit, jonka Jumala kuoluista ylesherätti, hänen kauttans seisoo tämä terveenä teidän edesän.[5] Se ompi se kivi, joka teiltä rakentajilta hyljätty on, joka nyt on kulmakiveksi tullut, ei ole yhdesäkä toises terveys. Eikä myös ole muuta nimee[6] taivaan alla inhimisille annettu, jossa meidän pitää vapadeksi tuleman.

Evankeliumi

Luuk. 2:21

Ja sittekuin kahdeksan päivää olit kuluneet, että lapsi pitäis ympärinsleikattaman, kutsuttiin hänen nimens Jeesus, joka oli enkeliltä jo ennen kutsuttu, kuin hän kohdusa sikisi.

[1] ’tulla hylätyksi’

[2] Jakeet 22, 23 ja 27 ovat vuoden 1642 Bibliasta, koska Agricolan käännöksiin ei sisälly kyseisiä jakeita.

[3] ’sinulle’

[4] ’tulemme tuomituiksi’

[5] Marginaalissa, ei viitettä: Pietarin vastaus ja todistus

[6] Marginaalissa, ei viitettä: Muuta nimee. Tässä kaikki [Agricolalla painovirhe kakki] uskallus töiden vanhurskaudest poiskieltään ja koko meidän vanhurskaus asetetaan Kristusen pääle.

———————————————————————————

 

Apostoli Johanneksen päivä (Kolmas joulupäivä) 27.12.2015

Psalmi

Ps. 92:13–16

Sen vanhurskaan pitää vihertämän[1] niinkuin palmupuun, hänen pitää kasvaman niinkuin tsedrinpuu Libanon päälä[2].

Jotka istutetut ovat siinä Herran huonees, heidän pitää meidän Jumalan kartanoissa vihertämän. Ja vielä heidän pitää vanhuudessans vesoiman, hedelmäitsemän ja tuorehtuman, että heidän pitää julgistaman, että Herra niin hurskas on, minun turvan, ja ei ole hänessä vääryyttä[3].

Ensimmäinen lukukappale

Sananl. 8:1, 22–30[4]

Eikö viisaus huuda ja toimi[5] kuulu?

Minä olen ollut Herran oman hänen teidens algusa, ennen kuin mitään tehty oli, olin minä. Jo ijankaikkisuudest olen minä asetettu, algusa ennen kuin maa oli.

Koska syvyys ei vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt. Koska ei lähteet vielä vettä kuohuneet, ennen kuin vuoret olit perustetut ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt. Ei hän ollut vielä maata luonut ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.

Koska hän valmisti taivaan, olin minä siellä, koska hän syvyyden visust mittais.

Koska hän pilvet rakensi ylhäälle ja sääsi syvyyden lähteet.

Koska hän meren ääret määräis ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuis sen ylitse. Koska hän maan perustuksen laski, silloin minä hänen kanssans vaikutin ja iloitsin jokapäivä ja leikitsin hänen edesäns joka aika.

Toinen lukukappale

1. Joh. 2:28–3:3

Ja nyt, lapsukaiseni, pysykäät hänesä, senpääle että koska hän ilmestypi, mahdais meillä olla turva, ja ei häpiään tulemaan hänen edesäns hänen tulemisesans. Jos te tiedät, että hän hurskas ompi, niin tietäkäät myös se, että jokainen kuin oikeutta tekepi, hänestä hän ompi syntynyt.

Katsokaat, kuinkakaltaisen rakkauden se Isä ompi meille osottanut, että me Jumalan lapsiksi nimitetämme[6]. Sen tähden ei mailma teitä tunne, sillä ettei hän tunne häntä. Minun rakkaani, me olema nyt Jumalan lapset, ja ei ole se vielä ilmestynyt, miksi me tulemma. Mutta me tiedämme, koska se ilmestypi, niin me hänen kaltaiseksens tulema. Sillä me saama hänen nähdä niinkuin hän on. Ja jokainen, jolla tämä toivo on hänen tygens, hän puhdistapi itsens, niinkuin hänkin myös puhdas on.

Evankeliumi

Joh. 21:19–24

Mutta sen hän sanoi merkiten[7], millä kuolemalla hänen piti Jumalata kunnioitseman. Ja kuin hän sitä sanonut oli, sanoi hän hänelle: Seuraa minua. Niin Pietari käänsiin[8] ympärins ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti, joka myös Jeesusen rinnoilla ehtoolises maannut oli ja oli sanonut: Herra, kuka se on joka sinun pettää? Koska siis Pietari tämän näki, sanoi hän Jeesuselle: Herra, entä siis tämän? Jeesus sanoi hänelle: Jos minä tahdoisin, että hän pysyis siihenasti kuin minä tulen, mitä sinun siihen tulee? Seuraa sinä minua. Niin tämä puhe ulosläksi veljesten seas: Ei tämä opetuslapsi kuole. Ja ei sanonut Jeesus hänelle ”ei hän kuole”, vaan ”jos minä tahdon, että hän pysyis siihenasti että minä tulen, mitä sinun siihen tulee?” Tämä on se opetuslapsi, joka näistä todistaa ja ompi nämät kirjoittanut, ja me tiedäm, että hänen todistuksens on tosi.

Vaihtoehtoinen evankeliumi, mikä sitä ei ole käytetty joulupäivän jumalanpalveluksessa

Joh. 1:1–14

Algusa oli Sana[9], ja se Sana oli Jumalan tykenä, ja Jumala oli se Sana. Tämä oli algusa Jumalan tykenä. Kaikki ovat sen kautta tehdyt, ja ilman sitä ei ole mitään tehty, joka tehty ompi. Hänes elämä oli, ja se elämä oli inhimisten valkeus, ja se valkeus pimeydes paistaa, ja ne pimeykset eivät sitä käsittänyet.

Oli yksi mies, lähetetty Jumalalta, jonka nimi oli Johannes. Se sama tuli todistamaan, että hänen pidäis siitä valkeudesta todistaman, senpääle että kaikki uskoisit hänen kauttans. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän oli lähetetty todistamaan siitä valkeudesta. Se valkeus oli yksi totinen valkeus, joka valistaa [10]kaikki inhimiset, jotka tähän mailmaan tulevat. Se oli mailmas, ja mailma ompi sen saman kautta tehty, ja ei mailma häntä tuntenut.

Hän tuli omillens, ja hänen omans eivät häntä vastaanottaneet. Mutta niin monta kuin häntä vastaanotit, niille hän annoi voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka hänen nimens pääle uskovat. Jotka ei verist eikä lihan tahdost eikä myös miehen tahdost, mutta Jumalast syntyneet ovat. Ja se Sana tuli lihaksi ja asui meidän seas, ja me näim hänen kunnians, niinkuin ainokaisen Pojan kunnian Isäst täynnäns armoja ja totuutta.

[1] ’vihannoiman, kukoistaman’

[2] ’Libanonin setri’

[3] Marginaalissa: Vääryyttä) Se on: Eipä hän katso jonkun personan muodon jälkiin ja eikä auta niinen [’niiden’] jumalattomaden syytä, kuin he kuitenki luulevat.

[4] Teksti on vuoden 1642 Bibliasta, koska Agricolan teoksissa ei ole kyseistä kohtaa käännettynä.

[5] ’ymmärrys’

[6] ’meitä nimitetään’

[7] ’ilmaisten’

[8] ’kääntyi’

[9] Marginaalissa: Sana) Niin Johannes kutsupi sen yhden persoonan jumaluudes, joka ompi Kristus Jumalan Poika, sillä että Poika ompi Isän Sana ja viisaus.

[10] Loppuviite: Kaikki inhimiset) Se on: Kristus ompi mailman valkius, joka ylesvalkaisee kaikki inhimiset evankeliumin kautt. Sillä se kaikille luontokappaleille saarnataan, jotka ovat taikka tulevat inhimiseksi.

———————————————————————————

 

Tapaninpäivä 26.12.2015

Psalmi

Ps. 119:41–48

Herra, anna sinun armos minulle tapahtua, sinun apus sinun sanas jälkeen, että minä voisin vastata minun pilkkuritani[1], sillä minä luotan itseni sinun sanas pääle.

Älä suinkaan poisota minun suustani sen totuuden sanaa, sillä minä toivon sinun oikiudes pääle.

Minä tahdon sinun lais[2] alati pitää, aina ja ijankaikkisesta. Ja minä vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs.

Minä puhun sinun todistuksistas kuningasten edes ja en häpiä. Ja minä halajan käskyjäs, joita minä rakastan. Ja ylesnostan käsiäni sinun käskyhis, joita minä rakastan, ja puhun sinun oikiuksistas.

Ensimmäinen lukukappale

Jer. 20:7–11, 13

Ah Herra, sinä uskotit minun ja minä annoin itsen vieteltää[3].  Sinä olet minun ylenväkevä ollut ja voittanut minun, mutta minä olen jokapäivä sen puolesta pilkattu, ja jokainen minua nauraa.

Sillä siittä kuin minä puhuin, huusin ja saarnasin siitä vitsauksest ja turmeluksest, ovat Herran sanat jokapäivä tulluet minulle häpiäksi ja pilkaksi.

Niin johtui mieleheni. En tahdo minä sillen[4] sen päälle ajatella ja en enämpi saarnata hänen nimehens, ja oli Herran sana minun sydämesäni niinkuin palava tuli ja minun luisani suljettu, ja kärsiesän minä väsyn ja olin kaikki hervohtunut.

Sillä minä kuulen, kuinka monta minua toruvat, ja minun pitää alati vapitseman: Kantakaat.[5] Hui, me tahdoma kantaa hänen päällens (sanovat kaikki minun ystävän ja kumppanin), jos me hänen ylitsevoittasim ja ulottuisim häneen ja saisim meidän koston hänestä.

Mutta Herra ompi minun kanssan, niinkuin yksi väkevä kemppi[6]. Sentähden pitää minun sortajani lankeeman ja ei ylitsevoittaman, mutta pitää suureen häpiään joutuman, sentähden, että he niin tyhmäst käytäkset[7]. Ijäti pitää sen häpiän oleman, joka ei ikänäns unohdeta.

Veisatkaat Herralle, kiittäkää Herraa, joka sen vaivasen sielun pahointekijäden käsistä vapahtapi.

Toinen lukukappale

Ap.t. 6:8, 11–15, 7:51–60

Mutta Stefanus, joka oli uskoo täynäns ja väkevyyttä, teki ihmeit ja suurii tunnustähtii[8] kansan seas.

Niin he ulosteit miehiä, jotka sanoit: Me olema hänen kuulluet puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalata vastaan. Niin he yllytit kansan ja ne vanhimat ja kirjanoppenuet, ja kargaten[9] he kiiniotit hänen ja veit hänen neuvon eteen. Ja asetit väärät todistajat, jotka sanoit: Tämä mies ei lakkaa puhumast pilkkasanoja tätä pyhää sijaa vastaan ja lakii, sillä me olema kuulluet hänen sanovan: Jeesus Natsarenus tämän sijan hävittää ja muuttapi säädyt, jotka Mooses meille antoi. Ja ne kaikki katsoit hänen päälens, jotka neuvosa istuit, ja näit hänen kasvonsa niinkuin enkelin kasvon.

Te niskurit ja ilman ympärileikkaamata sydämest ja korvist! Te aina vastaanseisotta Pyhää Henkee, niinkuin teidänki isät, niin myös te. Kuta profeetista ei teidän isät vainoneet? Ja tappaneet niitä, jotka tämän vanhurskaan tulemisen ennustit, jonka pettäjät ja murhaajat te nyt olitta, te kuin lain saitte enkelin antamisen kautta ja ei te sitä pitänyet.

Koska he siis nämä kuulit, kävi se läpitse heidän sydämens ja kiristelit hampaitans häntä vastaan. Mutta että hän oli täynäns Pyhää Henkee, katsahti hän yles taivaaseen ja näki Jumalan herrauden ja Jeesusen seisovan Jumalan oikealla kädellä ja sanoi: Katsos, minä näen taivahat avoi ja Inhimisen Pojan seisovan Jumalan oikealla kädellä. Niin he huusit täydellä kurkulla ja tukitsit korvians kiini ja kaikki yksimielisestä karkasit hänen päälens ja ulosajoit hänen kaupungist ja kivitit hänen. Ja ne todistajat poispanit vaatteins yhden nuorikaisen jalkain juureen, joka kutsuttiin Saulus. Ja he kivitit Stefanuksen, joka rukooli[10] ja sanoi: Herra Jeesu, ota minun henken. Niin hän laski polvillens ja huusi suurella äänellä: Herra, älä lue heille tätä syntii. Ja kuin hän tämän oli sanonut, niin hän nukkui.

Evankeliumi

Matt. 10:16–22

Katso, minä lähetän teidän niinkuin lampaat suttein keskelle. Olkaat sentähden taitavat niinkuin kärmeet ja yksikertaiset niinkuin mettiset[11]. Mutta kavattakaat teidän niiltä inhimisiltä, sillä he edesvetävät teidän heidän raadstupiins[12], ja heidän synagogisans pitää heidän hosuman[13] teitä.

Niin myös päämiesten ja kuninkaiden eteen te viedään minun tähden, heille ja pakanoille todistokseksi.

Koska he nyt teitä edesvetävät, älkäät murehtiko, kuinka taikka mitä teidän pitää puhuman, sillä että teille annetaan samalla hetkel, mitä teidän pitää puhuman. Sillä ette te ole ne, jotka puhuvat, vaan teidän Isän[14] henki, joka teissä puhupi.

Se yksi veli edesvetää sen toisen veljen kuolemaan ja isä pojans, ja lapset karkaavat vanhimpaidens vastaan ja tappavat heitä. Ja kaikki teitä vihaavat minun nimeni tähden. Mutta joka loppuun asti vahvast seisoo, hän tulee autuaaksi.

[1] ’pilkkaajiani’

[2] ’lakisi’

[3] ’tulla vietellyksi’

[4] ’enää’

[5] ’kannelkaa, antakaa ilmi’

[6] ’sankari’

[7] ’käyttäytyvät’

[8] ’tunnustekoja’

[9] ’kimppuun hyökäten’

[10] Marginaalissa: Stefanin rukous

[11] ’kyyhkyt’

[12] ’raastupiinsa’

[13] ’ruoskiman’

[14] ’Isänne’

———————————————————————————

 

Joulupäivä 25.12.2015

Psalmi

Ps. 100

Ihastukaat Herralle kaikki mailma, palvelkaat Herraa ilon kanssa, tulkaat hänen kasvons eteen ihastuksella.

Tuntekaat, että se Herra Jumala ompi, hänpä meitä teki, ja eipä me itse meitän[1], hänen kansaksens ja hänen laitumens lampaiksi.

Menkäät sisälle hänen portistans kiitoksen kanssa, hänen esihuonehiseens veisulla, kiittäkäät häntä, ylistäkäät hänen nimeens.

Sillä se Herra ompi sulainen ja hänen armons pysyy ijankaikkisesta ja hänen totuudens sukukunnasta sukukuntahan.

Ensimmäinen lukukappale

Jes. 52:7–10

Oo kuinka suloisat ovat vuorten päälä niinen[2] jalgat, jotka rauhan julistavat, ne kuin[3] hyvää saarnaavat, terveyden[4] ilmoittavat. Jotka Siionil sanovat: Sinun Jumalas ompi kuningas.

Sinun vartijas korkiast huutavat äänelläns ja ynnä[5] iloitsevat. Sillä että se nähdään silmällä, koska[6] Herra Siioniin kääntää[7].

Iloitkaat ynnä ja riemuitkaat, te Jerusalemin autiat[8], sillä että Herra ompi hänen kansans vahvistanut ja Jerusalemiin päästänyt.

Herra ompi ilmoittanut hänen pyhän käsivartens kaikkein pakanain silmäin edessä, niin, että kaikki mailman ääret pitää meidän Jumalan terveyden näkemän.

Toinen lukukappale

1. Joh. 1:1–4

Se kuin algusta oli, sen me kuuluet olema, sen me nähnyet olema meidän silmillämme, sen me katsonuet olema ja meidän kätenne pidellyet ovat siitä elämän sanasta, ja elämä ompi ilmestynyt ja me olema nähnyet, ja todistamme ja ilmoitamme teille sen elämän, joka ijankaikkinen ompi, joka oli sen Isän tykönä ja ompi meille ilmestynyt.

Mitä me nähnyet ja kuuluet olema, sen me ilmoitamma teille, senpääle että teilleki myös pitää meidän kanssanna seura oleman. Ja meidän seuran pitää Isän ja hänen Pojansa Kristusen kanssa oleman, ja näitä me kirjoitame teille, senpääle että teidän[9] ilonna pitää täydelisen oleman.

Vaihtoehtoinen toinen lukukappale

1. Joh. 4:9–16

Sen kautta ilmestyi Jumalan rakkaus meidän kohtaan, että Jumala hänen ainoan Pojansa lähetti mailmaan, että meidän hänen kauttans elämän pidäis. Siinä seisoo rakkaus, ei että me rakastimma Jumalata, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti hänen Pojans sovinnnokseksi meidän synteimme edestä.

Te rakkahimmat, jos Jumala meitä niin rakasti, niin meidän pitää myös meitän[10] keskenäm rakastaman. Eikenkään Jumalat ole koskaan nähnyt. Jos me rakastam meitän keskenäm, niin Jumala meissä pysypi ja hänen rakkaudens ompi täydelinen meissä.

Siitä me tunnema, että me pysymme hänesä ja hän meissä, että hän annoi meille hänen hengestäns. Ja me näimme ja todistama, että Isä on lähettänyt Poigans mailman vapahtajaksi.

Jokainen kuin tunnustapi, että Jeesus ompi Jumalan Poika, hänesä pysypi Jumala ja hän Jumalasa. Ja me tunsimma ja uskoima sen rakkauden, jonka Jumala pitää meidän tygenne.

Evankeliumi

Joh. 1:1–14

Algusa oli Sana[11], ja se Sana oli Jumalan tykenä, ja Jumala oli se Sana. Tämä oli algusa Jumalan tykenä. Kaikki ovat sen kautta tehdyt, ja ilman sitä ei ole mitään tehty, joka tehty ompi. Hänes elämä oli, ja se elämä oli inhimisten valkeus, ja se valkeus pimeydes paistaa, ja ne pimeykset eivät sitä käsittänyet.

Oli yksi mies, lähetetty Jumalalta, jonka nimi oli Johannes. Se sama tuli todistamaan, että hänen pidäis siitä valkeudesta todistaman, senpääle että kaikki uskoisit hänen kauttans. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän oli lähetetty todistamaan siitä valkeudesta. Se valkeus oli yksi totinen valkeus, joka valistaa [12]kaikki inhimiset, jotka tähän mailmaan tulevat. Se oli mailmas, ja mailma ompi sen saman kautta tehty, ja ei mailma häntä tuntenut.

Hän tuli omillens, ja hänen omans eivät häntä vastaanottaneet. Mutta niin monta kuin häntä vastaanotit, niille hän annoi voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka hänen nimens pääle uskovat. Jotka ei verist eikä lihan tahdost eikä myös miehen tahdost, mutta Jumalast syntyneet ovat. Ja se Sana tuli lihaksi ja asui meidän seas, ja me näim hänen kunnians, niinkuin ainokaisen Pojan kunnian Isäst täynnäns armoja ja totuutta.

[1] ’itseämme’

[2] ‘niiden’

[3] ‘jotka’

[4] ’pelastuksen’

[5] ‘yhdessä’

[6] ‘kun’

[7] ‘kääntyy’, tässä ’saapuu’

[8] autiat  substantiivina ‘autiotilat’, Agricolalla painovirhe antiat

[9] Agricolalla painovirhe tedän

[10] = meitämme ’toinen toistamme’

[11] Marginaalissa: Sana) Niin Johannes kutsupi sen yhden persoonan jumaluudes, joka ompi Kristus Jumalan Poika, sillä että Poika ompi Isän Sana ja viisaus.

[12] Loppuviite: Kaikki inhimiset) Se on: Kristus ompi mailman valkius, joka ylesvalkaisee kaikki inhimiset evankeliumin kautt. Sillä se kaikille luontokappaleille saarnataan, jotka ovat taikka tulevat inhimiseksi.

———————————————————————————

 

Neljäs adventtisunnuntai

Psalmi

Ps. 130:5–8

Minä odotan Herran jälkiin, minun sielun odottaa, ja minä toivon hänen sanans pääle.

Minun sielun vartioitsee Herraa, huomenvartiasta[1] ja hamaan huomenvartiaan.

Israel toivokaan Herran pääle, sillä Herran tykenä ompi armo ja runsas lunastos hänen tykenäns.

Ja hän lunastapi Israelin kaikista hänen synneistäns.

Ensimmäinen lukukappale

Sef. 3:14–17

Riemuitse, sinä tytär Siion, huuda, Israel! Iloitse ja riemuitse kaikista sydämestäs, sinä tytär Jerusalem! Sillä että Herra ompi sinun tykenäs, ettei sinä tarvitse sillen[2] yhdenkään onnettomuuksesta sinuas pelkäämän.[3]

Siihen aikaan sanotaan Jerusalemin tyge ”Älä pelkää” ja Siionin tyge ”Älä käsiäs alaslaske”, sillä se Herra, sinun Jumalas, ompi sinun tykenäs, yksi väkevä Vapahtaja. Hänen pitää sinun ylitses riemuitseman ja oleman suloisen sinun vastaas[4] ja anteeksiantaman ja pitää sinun ylitses kajahtoksella[5] riemuitseman.

Toinen lukukappale

Fil. 4:4–7

Iloitkaa aina Herrasa, ja taas minä sanon, iloitkaa. Olkoon teidän siveys kaikkein inhimisten tiettävä. Herra on läsnä. Älkäät huoliko, vaan teidän anomus kaikes rukoukses ja pyytämises kiitossanan kanssa olkohon kaikissa asioisa tiettävä Jumalan edessä. Ja se Jumalan rauha, joka kaiken ymmärdyksen ylitsekäypi, varjelkoon teidän sydämen ja taidon[6] Kristuses Jeesuses.

Evankeliumi

Matt. 1:18–24

Jeesusen Kristusen syntymys näin oli. Koska Maria, hänen äitens, oli Joosefiin kihlattu ennen kuin hän vei sen kotians, löyttiin hän oleva raskas Pyhästä Hengest. Mutta että Joosef, hänen miehens, oli hurskas ja ei tahtonut häntä[7] häväistä, mutta ajatteli salaisest hänen ylenantaa[8]. Koska hän nyt tätä ajatteli, katso, niin ilmestyi Joosefille unesa Herran enkeli ja sanoi: Joosef Daavidin poika. Älä pelkää ottaakses Mariaa sinun aviokses, sillä että see[9] kuin hänessä ompi siinnyt, se on Pyhästä Hengest. Ja hänen pitää pojan synnyttämän, ja sinun pitää hänen nimens Jeesus kutsuman, sillä hänen pitää vapahtaman hänen kansans heidän synneistäns.

Mutta tämä kaikki ompi tapahtanut senpääle, että täytettämän pidäis se, kuin Herralta on sanottu profeetan kautta, joka sanoi: Katso, yksi neitsyt pitää vastoin oleman[10] ja synnyttämän pojan, ja hänen nimens pitää kutsuttaman Emanuel, se ompi tulkittu: Jumala meidän kanssam. Koska nyt Joosef unesta heräsi, teki hän niin kuin Herran enkeli hänen käski ja otti puolisans tygens, ja ei tunnut[11] häntä[12] siihenasti kuin hän synnytti hänen esikoisens, ja kutsui hänen nimensä Jeesus.

 

[1] ’aamuvartiosta, varhaisaamun vartiovuorosta’

[2] ’enää’

[3] ’sinun ei tarvitse pelätä enää yhtäkään onnettomuutta’

[4] ’sinua kohtaan’

[5] ’kaikuvalla äänellä’

[6] ’ajatuksenne’

[7] Loppuviite c) Häväistä, se on, eipä hän tahtonut häntä häpiään saattaa kansan eteen kuin hänellä olis kyllä vara ollut lain jälkiin [’mukaan’]. Ja että Joosef tälläns hänen oikiudestans vältti rakkauden puolest, ja sentähden P. Matteus hänen hurskaudens ylistäpi.

[8] ’hylätä’

[9] ’se’

[10] ’oleman raskaana’

[11] ei tuntenut häntä ’ei ollut hänen kanssaan sukupuoliyhteydessä’

[12] Loppuviite d) Siihenasti. Ei se ole niin ymmärttäpä [= ymmärrettävä], että Joosef sitte Mariaan ryhtyi,

vaan se on yksi Raamatun puheen tapa, kuin Gen[esiksen luvussa]. 8. Ei korppi palainut [’palannut’], siihenasti kuin maa kuiveni.

———————————————————————————

 

Kolmas adventtisunnuntai

Psalmi

Ps. 85:9–14

Josko minä kuulisin, mitä Herra Jumala puhunee, että hän rauhan lupaisi hänen kansallens ja hänen pyhillens, ettei he yhteenkään hulluuteen[1] lankeisit[2].

Kuitenkin ompi hänen apunsa niinen[3] tykenä, jotka häntä pelkäävät, että meidän maalla kunnia[4] asuis.

Että laupius ja totuus keskenäns kohtaisit, vanhurskaus ja rauha heidäns suuta-antaisit[5].

Että totuus maasta ylesvesoisi ja vanhurskaus taivahast alaskatsois.

Että meille myös se Herra hyvin tekis ja meidän maan[6] hänen hedelmäns annaisi.

Että vanhurskaus siittäkin hänen edesäns pysyis ja saisi hänen oikian käymisens.

Ensimmäinen lukukappale

Jer. 3:21–25

Sentähden pitää korkiuksis yksi Israelin lastein surkia parku ja itku kuuluman, että he pahasti teit ja heidän Herrans Jumalans unhoitit. Niin palaitkaa[7] nyt, te vasthakoiset lapset, niin minä tahdon parata teitä teidän kovakorvasuudestan.

Totisesta ei ole muuta kuin petos kukkoladen[8] ja kaikkein vuordein[9] kanssa. Totisesta ei ole Israelin[10] muolta[11] apuu, mutta ainoalta meidän Herralta Jumalalta.

Ja meidän isäden säädyt[12], jotka me nuoruudesta pitänyet olema, pitää häpiäksi kääntymän ynnä[13] heidän lammastens, karjans, poikains ja tyttäritens kanssa.

Sillä jonka päälle me turvaama, se ompi nyt kaikki meille häpijäksi. Ja jonka päälle me uskalsima[14], sitä meidän pitää nyt häpeämän. Sillä me sen kautta rikoimma vastaan meidän Herraa Jumalaa, sekä me että meidän isät, hamast meidän nuoruudesta ja tähän päivään asti, ja emme kuulluet meidän Herran Jumalan ääntä.

Toinen lukukappale

1.­­ Kor. 4:1–5

Siksi jokainen meitä pitäkään, että me olema Kristusen palvelijat ja haltijat Jumalan salaisuuden[15] ylitse. Nyt se vaivoin[16] haltijoilta etsitään[17], että he löyttäisiit[18] uskoliseksi. Mutta vähä minä siitä tottelen, että minä teiltä duomitaan eli inhimilisest [19]päivästä. En minä duomitse itsekään minuani. En minä tiedä mitään kanssani[20], mutta en minä ole senpuolesta vanhurskautettu, vaan Herra ompi se, joka minua duomitsee. Sentähden älkäätte duomitko ennen aikaa, siihenasti kuin Herra tulepi, joka myös sitä valkiuteen saattaa, kuin[21] pimeydes peitetty on, ja julgistapi sydämein aivotukset. Silloin itsekukin kunnian saapi Jumalalta.

Evankeliumi

Matt. 11:2–10

Koska nyt Johannes, joka silloin oli fankiukses, kuuli Kristusen työt, lähdetti hän kaksi opetuslastans kysymään häntä: Oletko sinä se tuleva, taikka pitääkö meidän toista odottaman? Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: Menkäät ja sanokaat Johannesel ne kuin te kuulette ja nägette.

Sokiat saavat nägöns, ontuvat käyvät, spitaliset puhdistetaan ja kuuroit kuulevat ja kuolluet ylesherätetään ja niille köyhille saarnataan evankelium, ja autuas ompi se, joka ei [22]pahane minun kauttani.

Koska nyt he poismenit, rupeis Jeesus sanomaan kansalle Johannesest: Mitä te läksitte ulgos korpehen katsomaan? Maks[23] ruokoo, joka häilytetään tuulelta? Taikka mitä te läksitte ulgos katsomaan? Maks inhimist, vaatittuu[24] pehmeil vaatteil? Katso, jotka pehmeitä kantavat, ne ovat kuninkaiden huoneisa. Taikka mitä te läksitte ulgos katsomaan? Maks profeetat? Vissist sanon minä teille, tämä on jalompi kuin profeetta, sillä että tämä on se, josta kirjoitettu on: Katso, minä lähdetän minun enkelin sinun kasvos eteen, joka valmistapa on sinun ties sinun etees.

[1] Marginaalissa: Hulluuteen) Se on: Ettei he viimein epäilisi ja kärsimättömäksi tulisit ja Jumalata niin laittaisit [ettei – epäilisi ja laittaisit ’etteivät epäilisi ja moittisi’].

[2] ettei – lankeisit ’etteivät lankeaisi’

[3] ’niiden’

[4] Marginaalissa: Kunnia) Että siellä kunniallisesta kaikki kävis.  Florente religione et politia gloriosum est regnum et orbis.

[5] ’suutelisivat toisiaan’

[6] ’maamme’

[7] ’kääntykää’

[8] ’kukkuloiden’

[9] ’vuorien’

[10] ’Israelille’

[11] ’muualta’

[12] ’säädökset’

[13] ’yhdessä’

[14] ’luotimme’

[15] Marginaalissa: Salaisuuden) Se on evankelium, jossa Jumalan rikkaudet salataan ja ulostaritaan, sentähden se kutsutaan salaisuus, ettei inhimisten omat toimet, järjet ja taito taida sitä itsestäns paitsi Pyhän Hengen [’ilman Pyhää Henkeä’]  ymmärtää.

[16] ’vain’

[17] ’vaaditaan’

[18] ’että heidät havaittaisiin’

[19] Loppuviite: Inhimilisest päiväst) Se on inhimisen duomio, kiitos ja ylistös niistä, joista he paljo pitävät, että joista käypi suuri sanoma, ne me kutsuma kunnialiseksi, armoliseksi, jaloksi, kempiksi [’sankarilliseksi’] etc. Niin kuin tämä luonolinen päivä aurinkons ja valkeudens kanssa kaikki, mitä yö oli pimittänyt, vastuudest [’uudestaan’] kirkastaa, julgistaa ja osottaa. Jere. 17. Humanum diem numquam desideravi, scis domine etc.

[20] ’itselläni, tunnollani’

[21] ’joka’

[22] Loppuviite a:Pahane) Autuas on se, joka minun töistän ja sanoistan itseens ei pahenna, vaan parennais [’tulisi paremmaksi’].

[23] ’ehkä’

[24] ’vaatetettua’

———————————————————————————

 

Itsenäisyyspäivä 6.12.2015

Psalmi

Ps. 96:1–9

Veisakaat Herralle yksi uusi veisu, veisakaa Herralle, kaikki mailma.

Veisakaat Herralle ja kiittäkäät hänen nimensä, saarnakaat päivä päivältä[1] hänen terveyttäns[2].

Yleslukekaat pakanain seas hänen kunnians, kaikkein kansain seas hänen ihmeitäns.

Sillä se Herra ompi suuri ja sangen kiitettäpä, ihmelinen kaikkein jumaloitten ylitse.

Sillä kaikki ne kansain jumalat ovat epäjumalat, mutta Herra ompi taivaat tehnyt.

Se seisoo kauniista ja kunnialisesta[3] hänen edesäns ja käypi väkevällisest ja sulaisest hänen pyhyydessäns.

Te kansat, edestuokaat[4] Herralle, edestuokaat Herralle kunnia ja voima.

Edestuokaat Herralle hänen nimens kunnia, edestuokaat lahjoja ja tulkaat hänen esihuoneeseensa. Kumartakaat Herraa pyhäs kaunistokses, peljätkään häntä kaikki mailma.

Psalmi

Ps. 121

Minä ylesnostan silmäni mäkihin päin, joista minulle apu tulepi.

Minun apun tulepi Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.

Ei hän salli sinun jalkas horjuman, eikä se makaa, joka sinua kätkee.

Katso, se Israelin vartija, eikä hän makaa eli torku.

Se Herra kätkeköön sinua. Herra ompi sinun vartios ylitse sinun oikiankätes.

Ettei aurinkoisen pidä sinua päivällä polttaman eikä kuun yöllä.

Herra kätkeköön sinua kaikista pahoista, hän kätkeköön sinun sielus.

Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisälkäymises hamast nyt ja hamaan ijankaikkisehen.

Ensimmäinen lukukappale

5. Moos. 8:10–17[5]

Ja koska sinä syönyt ja ravittu olet, ettäs silloin kiität Herraa, sinun Jumalatas, sen hyvän maan edest, kuin hän annoi sinulle, niin ota siis vaari, ettet sinä unhota sinun Herraas, Jumalatas, siinä ettet sinä pidä hänen käskyäns, säätyäns ja oikeuttans, kuin minä tänäpänä sinulle käsken.

Koskas syönyt ja ravittu olet ja rakennat kauniit huoneet ja asut niisä ja sinun karjas ja lampaas, hopias ja kultas  ja kaikki, kuin sinulla on, lisääntyvät, ettei sinun sydämes silloin tulis ylpiäksi  ja unhotaisit Herran, sinun Jumalas, joka sinun Egyptin maalta johdatti orjuuden huoneesta ja on sinun johdattanut sen suuren ja hirmuisen korven[6] läpitse, josa tuliset kärmeet, skorpionit ja kuivuus oli  ja ei ensinkään vettä ollut, ja antoi sinulle veden vuotaa kovasta kalliosta ja ravitsi sinun mannalla korves, josta ei teidän isän[7] mitään tienneet, nöyryyttäksens ja koetellaksens sinua  ja siittä hyvää tehdäksens sinulle. Muutoin sinä sanoisit sydämesäs: minun voiman ja kätteni väkevyys on minulle näin voimalliset tegot tehnyt.

Ensimmäinen lukukappale

Saarn. 9:13–18[8]

Minä olen myös nähnyt tämän viisauden auringon alla, joka minulle suureksi näkyi. Että oli vähä kaupunki  ja siinä vähä väkee,  ja voimallinen kuningas tuli ja piiritti sen  ja rakensi suuret vallit sen ympärille. Ja siinä löyttiin köyhä, viisas mies, joka taisi viisaudellans auttaa kaupunkita, ja ei yksikään ihminen muistanut sitä köyhää miestä. Silloin sanoin minä: viisaus on parempi kuin väkevyys. Kuitenkin katsottiin sen köyhän viisaus ylön ja ei kuultu hänen sanaans. Se sen teki, että viisasten sanat maksavat enämmän hiljaisten tykönä kuin herrain huuto tyhmäin tykönä, sillä viisaus on parempi kuin haarniska, vaan pahanelkinen turmelee paljo hyvää.

Toinen lukukappale

Jaak. 3:13–18

Kuka viisas ja kavala ompi teidän keskenän? Se osottakaan hänen hyvällä menollans[9] hänen työnsä siveydes ja viisaudes. Mutta jos teillä ompi katkera kiivaus ja riita teidän sydämesän, niin älkäät kerskakko ja älkäät valehtelko totuutta vastaan. Sillä eipä tämä ole se viisaus, joka ylähältä tullut ompi, vaan maalinen, inhimilinen ja perkeleelinen. Sillä että kusa kiivaus ja riita ompi, siellä ompi sekaseuraus[10] ja kaikki paha meno. Mutta se viisaus, joka ylähältä ompi, sen on ensin puhdas, siitälähin rauhalinen, siviä, uskoittava, täysi laupiutta ja hyviä hedelmitä, eriseuratoin[11], ulkonkullatoin[12]. Mutta ne vanhurskauden hedelmät kylvetään rauhasa niin[13], jotka rauhan pitävät.

Toinen lukukappale

Ap.t. 17:24–30

Jumala, joka mailman teki ja kaikki mitä hänessä on, että hän ompi taivahan ja maan Herra, ei hän asu templis käsillä raketuis, eikä hän myös inhimisten käsillä sivellä, kuin hän jotakin tarvitsis, että hän itse antapi jokaitselle elämän ja hengen päältiskein. Ja ompi tehnyt, että yhdest verest kaikki inhimisten sikiät pääle kaiken maanpiirin asuisit, ja edesmääräsi aivotut ajat ja asetti rajat, kuinka pitkältä ja avaralta heidän asuman piti, senpääle että heidän piti Jumalata etsimän, jos he hänen taitasit löytää ja tuta. Vaikka ei hän tosin ole kaukana jokaitsesta meistä, sillä että hänessä me eläme ja liikume ja olema, niinkuin myös muutomat teidän poeetist[14] sanonut ovat. Me olema myös hänen sukuans[15]. Jos me siis Jumalan[16] sukuu olemma, ei meidän siis pidä luuleman, että jumaluus ompi kullan, hopian, kaunistettuin kivein ja kuvain kaltainen eli inhimisten ajatoksen jälkeen[17] tehtävä. Ja ehkä Jumala ompi tämän eksytöksen ajan tähänasti ylitse katsonut, mutta nyt hän kuitenki ilmoittaa kaikille inhimisille, että jokainen kaikkialla paranoksen tekis.

Evankeliumi

Joh. 8:31–36

Niin sanoi Jeesus niille juuttaille, jotka hänen päälens uskoit: Jos te pysytte minun puheesani, niin te oletta totisest minun opetuslapseni ja teidän pitää totuuden ymmärtämän ja se totuus pitää teijän[18] vapahtaman. Niin he vastasit häntä: Me olema Abrahamin siemen ja emme me ole koskaan kenenkään orjana olleet. Kuinka siis sinä sanot: Teidän pitää vapadeksi tuleman? Jeesus vastasi heitä ja sanoi: Totisest, totisest sanon minä teille, että jokainen, kuin synnin tekepi, hän ompi synnin orja. Mutta orja ei pysy ijankaikkisesta huoneesa, Poika pysypi ijankaikkisesta. Jos siis Poika teitä vapaaksi tekee, totisest te oletta vapaat.

Evankeliumi

Matt. 20:25–28

Mutta Jeesus kutsui heidät tygens ja sanoi: Te tiedätte, että pakanaiden päämiehet heitä valtaavat, ja jotka jalot ovat, he vallan harjoittavat heidän päälens. Ei niin pidä oleman teidän keskenän, mutta kukaikänäns tahtoisi teidän segasan[19] jalo olla, se olkaan teidän palvelijan. Ja joka tahtoisi teidän segasan ensimäinen olla, se olkoon teidän drenkine[20]. Niinkuin Inhimisen Poika ei tullut, että häntä piti palveltaman, mutta että hän palvelis ja annais hänen henkens lunastukseksi monen edestä.

[1] Agricolalla painovirhe pivältä

[2] ’pelastustaan’

[3] Agricolalla painovirhe kunnilisesta

[4] Agricolalla painovirhe adestuokaat

[5] Teksti on vuoden 1642 Bibliasta, koska sitä ei ole suomennettuna Agricolan teoksissa.

[6] ’autiomaan’

[7] ’(esi)isännekään’

[8] Teksti on vuoden 1642 Bibliasta, koska sitä ei ole suomennettuna Agricolan teoksissa.

[9] ’käytöksellään’

[10] ’eripuraisuus’

[11] ’tasapuolinen’

[12] ’teeskentelemätön’

[13] ’niille’

[14] ’runoilijoistanne’

[15] Marginaalissa: Suku) Se on: Me olema hänestä tulluet, niinkuin isästä eli luojasta.

[16] Agricolalla painovirhe Juamalan

[17] ’mukaisesti’

[18] ’teidät’

[19] ’joukossanne’

[20] ’renkinne’

———————————————————————————

 

1. adventtisunnuntai 29.11.2015

Psalmi

Ps. 24:7–10

Tehkäät portit avaraksi ja ne ovet mailmas korkiaksi, että se kunnian kuningas sisälmenis.

Kuka ompi se sama kunnian kuningas?  Se on se Herra, väkevä ja voimalinen, se Herra voipa sodas.

Tehkäät portit avaraksi ja ne ovet mailmas korkiaksi, että se kunnian kuningas sisälmenis.

Kuka ompi se sama kunnian kuningas? Se on se Herra Sebaot. Hän ompi se kunnian kuningas. Sela!

Ensimmäinen lukukappale

Jes. 62:10–12

Menkäät, menkäät porttein kautta, pergatkaa[1] tietä kansalle. Silittäkäät, silittäkäät polgut, poissiirtäkäät hänestä kivet, ylentäkäät yksi lippu kansoille.

Katsos, Herra antapi itsens kuuluttaa hamaan mailman ääriin asti: Sanokaat Siionin tyttärille, sinun vapahtajas tulepi. Katso, hänen työns ja tekons ei pidä hedelmätöin oleman.

Heitä pitää Pyhäksi kansaksi kutsuttaman, ne lunastetut Herralta,[2] vaan sinun[3] pitää kutsuttaman se ylesetsitty[4] ja ei ylenannettu[5] kaupunki.

Toinen lukukappale

Room. 13:11–14

Ja että me senkaltaiset tiedäme, nimittän[6] sen aigan[7], että nyt ompi hetki unesta ylesnosta[8], senvuoksi että meidän terveys[9] ompi nyt lähempänä kuin silloin, koska me uskoima. Se yö ompi edesmennyt ja päivä on lähestullut. Sentähden poisheittäkääm me pimeyden työt ja puettakaam meidän[10] niillä valkeuden sota-aseilla. Vaeltakaam soveliaasta[11], niinkuin päivällä, ei ylensyömisesä eikä ylenjuomisesa, ei kammioisa ja haureuksisa, ei riidassa ja kateudesa, vaan pukekaat teidän[12] Herraan Jeesuseen Kristuseen. Ja holhokaat[13] ruumistan, vaan ei haureuteen.

Evankeliumi

Matt. 21:1–9

Ja kuin he lähestyit Jerosolimat[14] ja tulit Betfageen Oljomäen[15] tyge, silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslastans sanoden heille: Menkäät kylään, joka on teidän edesän, ja kohta te löydät aasintamman sidottuna ja varsan hänen kanssans. Päästäkäät ne ja tuokaat minulle. Ja jos joku teille jotakin sanopi, niin sanokaat ”Herra niitä tarvitsee”, ja kohta hän laskee heidän.

Mutta nämä kaikki tapahduit, että se täytettäisiin, kuin sanottu oli profeetan kautta, joka sanoi: Sanokaat Siionin tyttärelle: Katso, sinun kuninkaas tulee sinulle sivijä[16] istuden aasintamman päälä ja ikeenalaisen aasin varsan päälä.

Opetuslapset menit ja tegit, niinkuin Jeesus heidän oli käskenyt, ja talutit hänen tygens aasin tamman ja varsan. Ja panit niinen[17] pääle heidän vaatteens ja istutit hänen niinen pääle.

Niin paljo kansaa hajotit vaatteens tielle. Mutta monikahdat karseit oksia puista ja hajotit tielle.

Mutta kansat, jotka edelläkävit ja jotka seurasit, huusit sanoden:

Hoosianna Daavidin Pojalle, [18]hyvästisiugnattu olkoon se, joka tulepi Herran nimeen. Hoosianna korkiudes.

[1] ’raivatkaa’

[2] ’Herran lunastamia’

[3] ’sinua’

[4] ’kaivattu’

[5] ’hylätty’

[6] ’nimittäin’

[7] ’ajan’

[8] ’nousta ylös, herätä’

[9] ’pelastus’

[10] ’varustakaamme itsemme’

[11] ’soveliaasti’

[12] ’pukekaa itsenne’

[13] Marginaalissa: Holhokaat) Se on: Älkäät ylitse määrän teidän ruumistan piinatko ylelisen pyhyyden, valvomisen, paaston ja vaivan kanssa, niinkuin ulkonkullatut [= ulkokultaiset] tekevät.

[14] ’Jerusalemia’

[15] ’Öljymäen’

[16] ’hiljaisena’

[17] ’niiden’

[18] Loppuviite: Hoosianna) Se on suomeksi sanottu: Ah auta, eli ah anna apu, onni, terveys ja rauha.

 

________________________________________________________

 

 

Tuomiosunnuntai 22.11.2015

Psalmi

Ps. 143:1–10

Herra, kuultele minun rukouksen, ymmärdä minun anomisen sinun totuudes tähden, kuultele minua sinun vanhurskaudes tähden. Ja älä käy duomiolle sinun palvelijas kanssa, sillä ettei yksikään elävä ole vaka[1] sinun edessäs.  Sillä se viholinen vainoapi minun sieluani ja rikkilyöpi minun elämäni maahan asti. Hän panee minun pimeytehen, niinkuin ne kuolevaiset mailmassa.

Ja minun henken ompi minussa ahdistettu, minun sydämen ompi minussa kulutettu.

Minä muistelen niinen[2] entisten aikain pääle, minä puhun kaikista sinun töistäs ja sanelen sinun käsialastas[3]. Minä uloslevitän minun käteni sinun puolees, minun sielun janoapi sinun jälkees niinkuin yksi karkia[4] maa. Sela!

Herra, kuultele minua nopiasti, minun henken katoopi. Älä sinun kasvoas minulta kätke, ettei minä niinen kaltaiseksi tulisi, jotka hautaan menevät. Suo minun varahin[5] kuulta sinun armojas, sillä sinun pääles minä toivon. Ilmoita minulle se tie, jota myöden minun pitää käymän, sillä minä ikävöitsen sinun jälkees.

Pelasta minua, Herra, minun viholisistani. Sinun tyges minä pakenen. Opeta minua tekemään sinun suosios jälkiin, sillä sinä olet minun Jumalan. Sinun hyvä henkes viekään minun tasaisen tien pääle.

Ensimmäinen lukukappale

Dan. 12:1–3 

Sillä samalla ajalla ylesnousepi se suuri päämies Mikael, joka sinun kansas edesseisoo[6]. Sillä että yksi niin surkia aika pitää tuleman, jonka kaltainen ei ikänäns ollut ole, siittäkuin inhimiset rupesit olemaan hamaan sihen aikaan asti. Sillä samalla ajalla sinun kansas vapahdetaan, kaikki jotka kirjas ovat kirjoitetut.

Ja monta, jotka maan mullas makaavat, ylesheräjävät, muutomat ijankaikkisehen elämähän ja muutomat ijankaikkisehen pilkkahan ja häpiähän. Mutta ne opettajat paistavat niinkuin taivaan kirkkaus, ja jotka monta kääntävät vanhurskautehen, niinkuin ne tähtet[7] alati ja ijankaikkisesta.

Toinen lukukappale

Ilm. 20:11–21:1

Ja minä näin suuren valkean stuolin[8] ja sen päälä istuvan, jonka kasvon edestä pakeni maa ja taivas ja ei ollut heille sijaa löytty. Ja minä näin ne kuoluet[9], sekä suuret että pienet, seisovan Jumalan kasvon edes. Ja kirjat avattiin, ja toinen kirja avattiin, joka ompi elämän, ja kuoluet duomittiin niistä kirjoituksista, kuin kirjoisa oli kirjoitettu, heidän töidens jälkiin. Ja meri annoi ne kuoluet, jotka hänessä olit, ja Kuolema ja Helvetti annoit ne kuoluet, jotka heissä olit, ja duomittiin jokainen heidän töidens jälkiin. Ja se Kuolema ja Helvetti heitettiin tuliseen järveen. Tämä ompi se toinen kuolema. Ja joka ei löytty elämän kirjassa kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä että se ensimäinen maa poiskatosi ja se meri ei ole silleen[10].

Evankeliumi

Matt. 25:31–46

Koska nyt Inhimisen Poika tulepi hänen kunniasans ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssans, silloin hän istupi hänen kunnian stuolins[11] pääle ja kootaan hänen eteens kaikki kansat. Ja hän eroittapi heidät, toiset toisistans, niinkuin paimen eroittaa lampaat vuohista. Ja niin hän asettapi lampaat oikeallen puolellens, mutta ne vuohet vasemallens. Silloin sanopi kuningas niille, jotka hänen oikealla puolelans ovat: Tulkaat, minun Isäni hyvästisiugnatut, omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu mailman algusta. Sillä minä isoisin[12], ja te minun ruokitte. Minä janosin, ja te minun juotitte. Minä olin outo, ja te minun huoneeseenotitta. Minä olin alasti, ja te vaateitit minun, sairas, ja te opitte[13] minua. Minä olin fankina, ja te tulitta minun tykeni.

Silloin ne vanhurskaat häntä vastaavat ja sanovat: Herra, koska me nägime sinun isoovan ja ruokim sinun, taikka janoovan, ja annoime sinun[14] juomaa? Koska me nägime sinun outona ja huoneeseenotima sinun? Taikka alastoina, ja vaateitim sinua? Eli koska me nägime sinun sairassa[15] taikka fankina ja tulima sinun tyges? Niin vastaapi kuningas ja sanopi heille: Totisesta sanon minä teille, sen kuin te oletta tehneet yhden[16] näistä vähimist minun veljistäni, sen te minun teitte.

Silloin hän myös sanopi niille, jotka hänen vasemellans ovat: Menkäät pois minusta, te pahastikirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on Perkeleen ja hänen enkelittens[17]. Sillä minä isoisin, ja ette minua ruokkineet. Minä janosin, ja ette minua juottaneet. Minä olin outo, ja ette minua huoneeseenottaneet. Alastoin, ja ette minua vaatettaneet. Minä olin sairas ja fankina, ja ette minua oppineet[18].

Silloin myös nekin häntä vastaavat sanoden: Herra, koska me näim sinun isoovan taikka janoovan taikka outona eli alastoina eli sairaana taikka fankina ja em me sinua palveluet? Niin hän vastaapi heitä sanoden: Totisesta sanon minä teille, mitä te ette tehneet yhden[19] näistä vähimist, sitä ette te tehneet minun. Ja näinen[20] pitää silloin menemän ijankaikkiseen piinaan, mutta ne vanhurskaat ijankaikkiseen elämään.

[1] ’viaton, syytön, hurskas’

[2] ’niiden’

[3] ’kättesi töistä’

[4] ’kuiva’

[5] Marginaalissa, ei viitettä: Varahin) Se on: pian ja ajalans.

[6] ’hallitsee’

[7] ’tähdet’

[8] ’istuimen’

[9] ’kuolleet’

[10] ’enää’

[11] ’tuolinsa, valtaistuimensa’

[12] ’olin nälkäinen’

[13] ’kävitte katsomassa’

[14] ’sinulle’

[15] ’sairasna, sairaana’

[16] ’yhdelle’

[17] ’Perkeleelle ja hänen enkeleillensä’

[18] ’käyneet katsomassa’

[19] ’yhdelle’

[20] ’näiden’

———————————————————————————-

Valvomisen sunnuntai 15.11.2015

Psalmi

Ps. 90:1–6, 12–15

Herra Jumala, sinä olet meidän turvan[1] sugusta sukuhun.Ennenkuin vuoret olit eli maa ja mailma luoduksi tuli, sinä olet Jumala ijankaikkisuudesta ijankaikkisehen.

Sinä joka lasket[2] inhimiset kuolemahan ja sanot: Tulkaat jällens, te inhimisten lapset. Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edesäs niinkuin yksi päivä, joka eilen edesjoutui, ja niinkuin yksi yön vartius[3].

Sinä lasket heitä poisvuotamaan niinkuin kosken, ja ovat niinkuin yksi uni, niinkuin joku ruoho, joka juuri lakkamastuu[4]. Joka varahin kukoistaa ja nopiasta kuivaa ja ehtoona poisleikataan ja kuivettupi.

Totuta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, senpääle että me ymmärtäväiseksi tulisimma.

Herra, käännä siis itses taas meidän puoleen ja ole sinun palvelijais armolinen. Täytä meitä pian sinun armollas, niin me tahdom riemuita ja iloita kaikin meidän elinaikanna. Ilahuta nyt meitä jällens, ettäs meitä niin kauvan vaivanut olet, senvuoksi että me niin kauvan onnettomuut kärsineet olema.

Ensimmäinen lukukappale

Ps. 94: 8–15

Merkitkää[5] siis te hullut kansan seas ja te tyhmät, koska te viisaaksi tuletta?

Se kuin korvan istuttanut on, eikö hänen pidäis kuuleman? Eli joka silmän loi, eikö hänen pidäis näkemän?

Joka ne pakanat kurittaa, eikö hänen pidäis rankaiseman? Joka inhimisen opettaa, mitä he tietävät.

Mutta se Herra tietäpi inhimisten ajatokset, että he turhat ovat.

Autuas on se, jonka sinä Herra kuritat ja opetat hänen sinun lais[6] kautta. Että hänellä kärsimys olis, koska vastoin käypi, siihenasti kuin sille jumalattomalle hauta valmistetuksi tulee.

Sillä eipä Herra poisheitä hänen kansaans eli ylenanna hänen perimistäns. Sillä oikiuden pitää siittäkin oikiuden oleman, ja sille kaikki hurskaat sydämet tygelankeevat.

Toinen lukukappale

1. Tess. 5:2–11

Itse te ratki tiedätte, että se Herran päivä ompi tuleva niinkuin vargas yöllä. Sillä koska he sanovat, rauha on, ei ole yhtään hätää, silloin se kadotus heidän ylitsens äkistä lankeepi, niinkuin raskaan vaimon kipu, ja eivät he saa paeta. Mutta te, rakkaat veljet, eipä te ole pimeydes, ettei se päivä teitä niinkuin vargas käsittäisi[7]. Te oletta kaikki valkiuden lapset ja päivän lapset. Eipä me ole yöstä eikä myös pimeyksistä.

Niin älkääm me siis maatko, niinkuin ne muut, vaan olkaam valppaat ja raittihit, sillä jotka[8] makaavat, ne yöllä makaavat, ja jotka juovuksisa ovat, ne yöllä juovuksisa ovat. Mutta jotka päivän[9] olema, meidän tulee raittihit olla, puetetut uskon ja rakkauden rintaraudalla[10] ja toivon rautalakilla[11] autuutehen. Sillä eipä Jumala ole meitä pannut vihahan, vaan sitä autuutta omistamaan meidän Herran Jeesusen Kristusen kautta, joka meidän edestän kuolut on, senpääle että jos me valvom eli makaam, ynnä me hänen kanssans elämän pitää. Sentähden manatkaat[12] teitä keskenän ja raketkaan[13] toinen toisens, kuin te myös teette.

Evankeliumi

Matt. 24:36–44

Vaan siitä päiväst ja hetkest ei kenkään tiedä, ei taivasten enkelitkä, vaan minun Isän yksinäns.

Mutta niinkuin Nooen[14] aigalla oli, niin pitää myös Inhimisen Pojan tulemisen oleman. Sillä niinkuin he olit niinä päivinä edellä vedenpaisuman, söit ja joit, nait ja huolit[15], hamaan siihen päivään asti, jona Nooe arkin sisällemeni, ja eivät tienehet ennenkuin veden paisumus tuli ja kaikki poisotti. Niin pitää myös Inhimisen Pojan tulemus oleman. Silloin kaksi pitää oleman kedolla, yksi ylesotetaan ja toinen jätetään. Kaksi pitää jauhaman yhdellä myllyl, yksi ylesotetaan ja toinen jätetään.

Valvokaat siis, sillä ette te tiedä, millä hetkellä teidän Herran on tuleva. Mutta se te tietkää, jos tiedäis pereenisäntä, millä hetkellä vargas olis tuleva, kaikenni[16] hän valvois ja ei sallisi hänen huonettans läpitsenkaivaa[17]. Sen tähden olkata te myös valmiit, sillä että millä hetkellä ette te luulekka, sillä Inhimisen Poika tulee.

[1] ’turvamme’

[2] Marginaalissa: Lasket) Alati inhimiset poiskuolevat ja toiset asemiseen [’olemassaoloon’] jällens tulevat Jumalan sanan kautta. Sentähden ompi meidän elämän hänen kohtaans kuin ei mitäkään.

[3] ’vartiohetki’

[4] ’lakastuu’

[5] ’pankaa merkille’

[6] ’lakisi’

[7] ’saisi kiinni, tavoittaisi, yllättäisi’

[8] Agricolalla painovirhe jotko

[9] = olemme päivän omat, kuulumme päivälle

[10] ’haarniskalla’

[11] ’kypärällä’

[12] ’rohkaiskaa’

[13] ’vahvistakoon’

[14] = Nooan

[15] ’menivät naimisiin (naiset)’

[16] ’totta kai’

[17] ’murtaa’

———————————————————————————-

Sunnuntai 8.11.2015

Psalmi

Ps. 75:2–8, 10–11

Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua ja ilmoitamme sinun imeitäs[1], että sinun nimes niin läsnä[2] on. Sillä että ajallans pitää minun oikein duomitseman.  Maa vapisee ja kaikki, jotka sen päälä asuvat, mutta minä ylespidän hänen patsahans[3] lujasta. Sela!

Minä sanon niille öykkärille[4] ”Älkää niin kerskakko” ja niille jumalattomille ”Älkäät vallan pääle haastako[5]”.

Älkäät niin paljo haastako teidän vallanne pääle, älkäät puhuko niin niskurist[6], niinkuin ei olis mitä hätää,  eikä idästä eikä lännestä, taikka niistä vuorista, jotka korvis[7] ovat.  Sillä Jumala on duomari, joka tämän alentapi ja sen toisen ylentäpi.

Mutta minä tahdon ilmoittaa ijankaikkisesta, ja kiitostveisaan Jaakobin Jumalan[8].

Ja minä tahdon särkiä kaiken niinen[9] jumalattomaden vallan, että niinen vanhurskasten vallan pitää yleskorgotettaman.

1. lukukappale

Dan. 2:31–41, 44

Sinä kuningas näit, ja katso, yksi suuri ja korkia kuva seisoi sinun edesäs ja se oli hirmulinen päälekatsoo. Sen saman kuvan pää oli parahimmast kullast, mutta sen rinta ja käsivardet olit hopiast. Sen vatsa ja lanteet olit kuparist. Sen sääret olit raudast. Sen jalgat olit puolittain raudast ja puolittain savest.

Senkaltaista sinä näit. Sihenasti yksi kivi alasreväistiin ilman käsitä ja löi sen kuvan jalkohin, jotka raudast ja savest olit, ja murensi heitä. Silloin tulit ynnä musertuksi[10] se rauta, savi, kupari, hopia ja kulta ja tulit niinkuin akanat suvilogas[11]. Ja tuuli sen poisvei, niin ettei sitä sillen[12] tainut löyttää[13]. Mutta se kivi, joka sitä kuvaa löi, tuli suureksi vuoreksi, niin, että se koko mailman täytti.

Tämä se uni ompi. Nyt me tahdoma kuninkaan edes sen toimituksen[14] sanoa.  Sinä kuningas olet kaikkein kuninkain kuningas, jolla Jumala taivahast valtakunnan, voiman ja väkevyyden ja kunnian antanut on. Ja kaikki, joissa inhimisen lapset asuvat, ja eläimet kedolla ja linnut taivas alla, on hän sinun käsihis antanut ja sinulle näinen[15] kaikkein ylitse vallan lainasi[16].

Sinä se kullainen pää olet, sinun jälkees pitää yhden toisen valtakunnan ylestuleman, halvampi[17] kuin sinun. Siitälähin se kolmas valtakunta, joka kuparinen on, jonka pitää ylitse kaikki maakunnat hallitseman.

Sen neljänen pitää kovan oleman niinkuin raudan, sillä niinkuin rauta särkepi ja murentaa kaikki ja niinkuin rauta kaikki rikkopi, juuriniin tämän pitää myös kaikki särkemän ja murentaman.

Mutta ettäs näit jalgat ja varpaat, puolittain savest ja puolittain raudast, sen pitää yhden jaetun valtakunnan oleman. Kuitenkin pitää siitä raudan istuttamisest[18] siihen sisäl jäämän[19], niinkuin sinä näit raudan olevan saven kanssa sekoitetun.

Mutta näinen valtakuntain aikana pitää Jumala taivahasta yhden valtakunnan ylessaattaman, jotka ei ikänäns raadelta[20]. Ja hänen valtakuntans ei pidä toiselle kansalle haltuunannettaman. Sen pitää kaikki nämä valtakunnat särkemän ja hajottaman. Mutta sen pitää ijankaikkisesta pysymän.

2. lukukappale

Room. 13:1–7

Jokainen olkoon esivallan alamainen, joilla ompi heidän ylitsens valta. Sillä ettei yhtään esivaltaa ole muutoin kuin Jumalalta. Ne vallat, jotka ovat Jumalalta, ne ovat säätyt. Sentähden jokainen, kuin itsens esivallan vastaan nostapi, se Jumalan säätyy vastaanseisoo. Mutta jotka vastaanseisovat, ne saavat päälens yhden duomion. Sillä että ne, jotka vallan päälä ovat, eivät ole niinen[21] hyvintekijäden, vaan pahantekijäden hirmuksi.

Ellet sinä tahdo esivaltaa peljätä, niin tee sitä, kuin hyvä on, siittä sinä saat kiitoksen häneltä, sillä että hän on Jumalan palvelija sinun hyväkses. Vaan jos sinä teet sitä, kuin paha on, niin pelkää, sillä eipä hän miekkaa hukkaan kanna, mutta hän on Jumalan palvelija, hänelle yksi kostaja rangastokseksi, joka pahaa tekepi. Sentähden nyt tulee olla alamaisna, ei ainoostans nuhteen tähden, vaan myös [22]omantunnon tähden. Sen syyn tähden pitää teidän myös veron antaman, sillä että he ovat Jumalan palvelijat, jotka senkaltaisesta lugun pitävät.

Niin antakaat nyt jokaitselle, mitä te velgoliset oletta, niinen[23] vero[24], joille vero tulee. Niille vuoro[25], joille vuoro tulee. Niille pelko, joinen[26] pelko tulee. Niillen kunnia, joille kunnia tulee.

Evankeliumi

Matt. 17:24–27

Ja koska he tulit Kapernaumiin, edeskävit ne, jotka verorahan yleskannoit, Pietarin tyge ja sanoit: Eikö teidän mestarin ole harjaannut verorahaa maksamaan? Sanoi hän: On niinkin.

Ja kuin hän sisälle tuli huoneeseen, ennätti[27] hänen Jeesus ja sanoi: Mitäs luulet, Simon? Kuilta maan kuninkaat ottavat veron? Omilta lapsiltans taikka vierailta? Sanoi Pietari hänelle: Vierailta.

Sanoi Jeesus hänelle: Siis lapset ovat vapadet[28], mutta senpääle, ettem me heitä pahannaisi, mene merelle ja heitä onkes, ja se kala, jonkas esin[29] saat, ota ja avaa hänen suuns, niin sinä löydät yhden penningin. Ota se ja anna heille, minun ja sinun edestäs.

[1] ’ihmeitäsi’

[2] Marginaalissa: Läsnä) Joka meitä nopiasti ja turvalisest auttaa ja varjelepi.

[3] Marginaalissa: Patsas) Ne jumaliset vapisevat Jumalan edes, mutta hän kuitenkin heitä vahvistaa. Vaan ne jumalattomat jäävät alati heidäns koreuksihins ja hukkuvat.

[4] Voidaan lukea myös äykkärille.

[5] ’rehennelkö’

[6] ’niskoitellen, uhmakkaasti’

[7] ’autiomaissa’

[8] ’Jumalalle’

[9] ’niiden’

[10] ’yhdessä muserretuiksi’

[11] ’kesäisessä luuvassa [’puimahuoneessa’]’

[12] ’enää’

[13] ’tulla löydetyiksi’

[14] ’selityksen’

[15] ’näiden’

[16] ’soi, antoi’

[17] ’[joka on] vähäarvoisempi’

[18] ’upottamisesta, sekoittamisesta’

[19] ’jäädä [lujuutta]’

[20] ’[eivät] tule raadelluiksi’

[21] ’niiden’

[22] Loppuviite: Omantunnon) Mailmalinen esivalta ompi sentähden, että meillä olis ulkonainen rauha. Sentähden ompi omatunto velgalisesta rakkaudesta syypää heitä kuulemaan.

[23] ’niille’

[24] Marginaalissa: Vero) Sangen hyvä ompi vero antaa, että sen kautta rauha pidetään, pahuus estetään ja hyvyys varjellaan. Älkäätte sentähden närkästykö. Exo. 20, Deut. 5, Levit. 19.

[25] ’vuokra’

[26] ’joille’

[27] ’tavoitti’

[28] Lapset ovat vapahat) Vaikka Kristus vapaa oli, kuitenkin hän veron antoi lähimäisens mielennouteeksi [’mieliksi, mielihyväksi’]. Niin myös ompi yksi kristitty mones asias vapaa itsepuolestans. Mutta kuitenkin hän antapi itsemielelläns lähimäisens avuksi ja palvelukseksi.

[29] ’ensin’

———————————————————————————-

Sunnuntai 1.11.2015

Psalmi

Psalmi 119:162–168

Minä iloitsen sinun puhees ylitse, niinkuin joku sais suuren saaliin.

Valheen[1] minä vihaan ja siitä kauhistun, mutta sinun lakis minä rakastan.

Seitsemästi päiväs minä kiitän sinua sinun vanhurskaudes oikiuden puolesta.

Suuri rauha ompi niillä, jotka sinun lais[2] rakastavat, ja ei heidän pidä horjuman.

Herra, minä odotan sinun terveydes[3] jälkiin ja teen sinun käskys perästä.

Minun sielun pitäpi sinun todistokses, ja sangen ne rakastan.

Minä pidän sinun käskyjäs ja sinun todistoksias, sillä kaikki minun tieni ovat sinun edesäs.

1. lukukappale

Jes. 64:3–8

Niinkuin maailman algusta ei ole korva kuulut eikä silmä nähnyt, paitsi sinun, Jumala. Mitä heidän tapahtupi, jotka sinua odottavat.

Sinä kohtasit heitä iloissaan ja niitä, jotka vanhurskautta harjoittelit ja sinun teilläs muistelit sinun päälles. Katso, kyllä sinä vihastut, koska me rikoima ja siinä kauan viivymme, mutta kuitenkin meitä avitettiin.

Mutta nyt me kaikki tyynä[4] olema niinkuin saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskaudem on niinkuin hierattu[5] vaate.

Me olema kaikki pudoneet niinkuin lehti, ja meidän synnit viskoivat meitä niinkuin tuuli.

Ei kenkään sinun nimees auksenshuuδa taikka ylesnouse sinua käsittämään[6].  Sillä sinä peitit sinun kasvos meiltä ja laskit meiät piintymähän meidän syntihim.

Mutta nyt sinä olet meidän Isä. Me lokaa[7] olema, sinä olet meidän valajan[8], ja me kaikki olema sinun käsialaas[9].

Herra, älä sangen vihastu ja ijäksi ajattele synnin päälle. Katso siis sen päälle, että me kaikki sinun kanssas olema.

2. lukukappale

Fil. 1:6–11

Minä kiitän minun Jumalatani, niin usein kuin minä ajattelen teidän päälen (jota minä aina teen kaikissa minun rukooksisani teidän kaikkein edestä ja teen sen rukooksen ilon kanssa) että te oletta osaliseksi tulleet evankeliumisa hamasta ensimäisest päiväst niin tähänasti.

Siihen minä olen sangen vissi, että se joka teissä ompi hyvän työn ruvennut, hän myös sen täyttäpi Jeesusen Kristusen päivään asti. Niinkuin se myös ompi minulle kohtoolinen, että minun pitää sillävirgalla teistä kaikista luuleman, sentähden että minä kaikkii teitä minun sydämesäni pidän, näissä minun kahleisani (joissa minä sen evankeliumin puolesta vastaan ja vahvistan) niinkuin ne, jotka kaikki minun kanssani armosta osaliset ovat.

Sillä Jumala ompi minun todistajan, kuinka minä halaan sydämen pohjasta kaikkii teitä Jeesuses Kristuses ja sen saman puolesta rukoolen, että teidän rakkauden[10] enämin ja enämin hyötyis kaikkinaises tuntemises ja kaikkinaises ymmärdykses, että te koettelisitta, mitä paras olis. Senpääle että te olisitta selkiät ja ei kellenkä pahoitukseksi Kristusen päivään asti, ylestäytetyt vanhurskauden hedelmällä, joka Jeesusen Kristusen kautta tapahtupi (teissä) Jumalan kiitokseksi ja kunniaksi.

Evankeliumi

Matt. 6:14–15

Sentähden, jos te anteeksiannat inhimisten[11] heidän rikoksens, niin myös teidän taivaalinen Isän antaa teidän[12] anteeksi. Vaan jollei te anteeksi anna inhimisten heidän rikoksitans, niin ei myös teidän Isän anteeksianna teidän rikoksitan.

 

[1] Marginaalissa: Valheen) Se on viekkaat, ulkokullatut ja falskit inhimiset.

[2] ’lakiasi’

[3] ’pelastuksesi’

[4] ’tyynni’

[5] ’liattu’

[6] ’tavoittelemaan’

[7] (tässä) ’savea’

[8] ’valajamme’

[9] ’kättesi tekoa’

[10] ’rakkautenne’

[11] ’ihmisille’

[12] ’teille’

———————————————————————————-

Pyhäinpäivä 31.10.2015

Psalmi

Psalmi 89:6–8, 16–19 

Ja ne taivaat, Herra, pitää ylistämän sinun ihmeitäs ja sinun totuuttas niinen[1] pyhäin seurakunnas.

Sillä kuka taitaa pilvissä Herran vertauttaa? Ja kuka Herran kaltainen on jumaloitten lasten seas?

Jumala on sangen väkevä niinen pyhäins kokouksissa ja ihmelinen ylitse kaikkein niiden, jotka hänen ympärilläns ovat.

Autuas on se kansa, joka taitaa ihastuva[2]. Herra, heidän pitää vaeltaman sinun kasvos valkiudesa.

Heidän pitää jokapäivä iloitseman sinun nimestäs ja sinun vanhurskaudesas kunnialliset oleman.

Sillä sinä olet heidän väkevyydens kerskaus, ja sinun armos kautta sinä meidän sarven[3] ylesnostat.

Sillä Herra ompi meidän kilpen[4], ja se pyhä Israelis ompi meidän kuninkaan.

1. lukukappale

Jes. 65:23–25

Eipä heidän pidä hukkaan työtätekemän eikä luodenkannetut[5] synnyttämän. Sillä he ovat niinen[6] Herran siugnattuden  siemen ja heidän jälkeentulevaisens heidän kanssans.

Ja tapahtuman pitää, että ennenkuin he huutavat, minä tahdon vastata; kuin he vielä puhuvat, minä tahdon kuulla.

Susi ja lammas pitää ynnä[7] kaittaman, jalopeuran pitää korsia syömän niinkuin nauta, ja kärmeet pitää maata syömän. Eipä heidän pidä vahingoittaman eikä raateleman minun koko pyhän vuoreni päälä, sanopi Herra.

2. lukukappale

Ilm. 22:1–5

Ja hän osotti minulle yhden puhtaan elävän veden kymin[8], selkeen niinkuin kristallin, uloslähtevän Jumalan ja Karitsan stuolista[9], keskellä hänen katuansa. Ja molomilla puolilla kymiä seisoi se elämän puu, se kannoi kaksitoistakymeneiset[10] hedelmät ja annoi hänen hedelmäns kunaki kuukauna. Ja sen puun lehdet kelpasit pakanoitten terveydeksi.

Ja ei mitään kiroutta[11] pidä sillen[12] oleman, vaan Jumalan ja Karitsan stuoli hänessä pitää oleman. Ja hänen palvelijans pitää palveleman häntä ja näkemään hänen kasvonsa, ja hänen nimensä pitää oleman heidän otsisans. Ja ei enemän yötä pidä oleman. Ja eivät he tarvitse kynttilätä taikka aurinkoisen valkiutta, sillä että Herra Jumala heitä ylesvalgistapi[13], ja heidän pitää hallitseman ijankaikkisesta ijankaikkisehen.

Evankeliumi

Matt. 5:1–12

Koska hän nyt näki kansan, ylesastui hän vuorelle, ja kuin hän oli istunut, edeskävit hänen opetuslapsens hänen tygens. Niin hän avasi suuns, opetti heitä ja sanoi:

Autuaat ovat ne hengeliset vaivaiset, sillä heidän ompi taivaan valtakunta.

Autuaat ovat ne mureelliset, sillä heidän pitää saamaan lohdutoksen.

Autuaat ovat ne siviät, sillä heidän pitää maan perimän.[14]

Autuaat ovat ne, jotka isoovat ja janoovat vanhurskautta, sillä he ravitetaan.

Autuaat ovat ne laupiaat, sillä heidän pitää saaman laupeuden.

Autuaat ovat ne puhtaat sydämest, sillä heidän pitää Jumalan näkemän.

Autuaat ovat ne rauhantekijät,[15] sillä ne pitää Jumalan poijaksi kutsuttaman.

Autuaat ovat ne, jotka vanhurskauden tähden vaivaa kärsivät, sillä heidän ompi taivaan valtakunta.

Autuaat oletta te, koska inhimiset pilkkaavat ja vainoovat teitä ja puhuvat kaikkinaist pahuutta teitä vastoin, valehdellen minun tähteni.

Ilotkaat ja riemukkaat[16], sillä teidän palkkan ompi suuri taivaasa. Sillä näin he vainosit profeetit[17], jotka teidän edelän olit.

 

[1] ’niiden’

[2] Marginaalissa: Ihastuva) Se on: Jolla onopi [’on, ompi’] se ilolinen Jumalan sana.

[3] vertauskuvallisesti ’voiman’

[4] ’kilpemme’

[5] ’keskenmennyttä’

[6] ’niiden’

[7] ’yhdessä’

[8] ’virran’

[9] ’istuimesta’

[10] ’kahdettoista (hedelmät = kaksitoista satoa )’

[11] ’kirousta’

[12] ’enää’

[13] ’valaisee’

[14] Loppuviite b: Perimän) Mailma luulepi maan omistavans ja nautitsevans tavarans, koska hän väkivaltaa tekepi.

Vaan Kristus opettaa, että maa peritään ja nautitaan siveydesä.

[15] Loppuviite c: Rauhantekijät) Ne ovat enämpi kuin rauhaliset, nimittäin, jotka rauhan tekevät, saattavat, pitävät ja muita sovittavat, niinkuin Kristus ompi meille rauhan tehnyt Jumalan kanssa.

[16] ’riemuitkaat’; muodossa tapahtunut tk-yhtymän assimilaatio

[17] ’profeettoja’

———————————————————————————-

Uskonpuhdistuksen muistopäivä 25.10.2015

Psalmi

Psalmi 46: 1—8

Jumala ompi meidän turvan ja väkevyyden[1], yksi apu niissä suurissa tuskissa, jotka meidän päälen ovat sattuneet.

Sentähden eipä me mitäkään pelkää, jos vielä mailma hukkuis ja vuoret keskellen mertä vajosit.

Vaikka vielä meri pauhais ja kulkis, niin että sen paisumisen tähden mäet alaskukistuisit. Sela!

Kuitenki pitää sen Jumalan kaupunki karskist[2] lustilinen[3] oleman hänen virtains kanssa, jossa ne pyhät sen korkeiman asumiset[4] ovat.

Jumala ompi heidän tykenäns siellä sisällä, sentähden se kyllä pysypi. Jumala auttapi häntä varahin.

Pakanaden pitää hämmästymän ja ne kuninkaden valtakunnat lankeeman, ja maa hukkupi, koska hän äänens[5] antapi.

Se Herra Sebaot on meidän kanssan[6], se Jaakobin Jumala ompi meidän tuken[7]. Sela!

Tulkaat ja katsokaat ne Herran tegot, joka maan päälä senkaltaiset hajotokset tekepi.

1. lukukappaleJer. 17:5–8Näin Herra sanopi: Kirottu ompi se mies, joka inhimisten pääle uskaltaa[8] ja pitäpi lihan hänen käsivardens edest ja sydämelläns Herrasta poisvälttää.Hänen pitää oleman niin kuin kanervan korvesa, ja ei hän saa nähdä sitä tulevaista lohutosta. Vaan hänen pitää jäämän sihen kuivahan korvesa, hedelmättömäs ja autias maasa.Mutta siugnattu on se mies, joka Herran pääle luottapi ja jonka turva Herra ompi.Hän on niinkuin joku istutettu puu veden tykenä ja virdan vierelle juuritettu. Sillä vaikka joku helleh tulee, niin ei hän senvuoksi kuivetu, vaan hänen lehtens viheriäisnä pysyvät, ja ei murhehdi, kuin joku kuiva vuosi tulee, vaan se kantapi lakkaamat hedelmän.
2. lukukappaleRoom. 10:12–18Ei ole yhtään eroitusta juudasten ja greekein välillä, sillä että yksi Herra on kaikkein ylitse, rikas kaikkein kohtaan, jotka häntä avuksenshuutavat. Sillä että jokainen kuin Herran nimee avuksenshuutaapi, hänen pitää autuaaksi[9] tuleman. Mutta kuinka he sitä avuksenshuutavat, jonka pääle ei he uskoneet? Ja kuinka siis he sen uskovat, josta he ei ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajata? Ja kuinka he saarnaavat, ellei he lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: Oo kuinka suloiset ovat niinen jalgat, jotka rauhan julgistavat, ne kuin hyvää julgistavat. Mutta ei he ole kaikki evankeliumin kuuliaiset, sillä että Isaias[10] sanopi: Herra, kuka uskopi meidän saarnan? Niin tulee siis usko saarnasta, mutta saarna Jumalan sanan kautta. Mutta minä sanon: Eikö he sitä ole kuulleet? Heidän äänensä tosin ompi uloslähtenyt kaikkehen mailmaan ja heidän sanansa mailman ääriin.
EvankeliumiMatt. 5:13–16Te oletta maan [11]suola. Jos nyt suola tulee maguttomaksi, millä se suolataan? Ei se mihinkän sitten kelpaa, mutta että se poisheitetään ja inhimisiltä tallataan. Te oletta mailman valkeus. Ei taida se kaupunki peitettää[12], joka seisoo vuoren päälä. Eikä myös he ylessytytä kynttelätä ja pane vakan ala, mutta kyntteljalgan pääle, valgasemaan kaikillen niillen, jotka huonees ovat. Näin valistakaan teidän valkeun[13] inhimisten edes, että he näkisit teidän hyvät työnne ja kunnijottaisit teidän Isään[14], joka taivaas ompi.

 

[1] ’turvamme ja väkevyytemme’

[2] ’erittäin’

[3] ’ihana’

[4] ’asuinsijat’

[5] Marginaalissa: Äänens) Se on: koska hän jylisee, pauhaapi ja pitkäisens [’salamansa’] iskee.

[6] ’kanssamme’

[7] ’tukemme’

[8] ’luottaa’

[9] Agricolalla painovirhe autnaaksi

[10] = Jesaja

[11] Loppuviite d: Suola) Koska opettajat Jumalan sanat unohtavat, niin he maguttomaksi tulevat inhimisten opin kautta Ja suola puree, karvastelee ja leikkaa. Niin myös saarnaajat pitää syntii rankaseman sanalla ellei he kadotukseen, tunkioon ja sontaan tahdo poljettaa [’tulla poljetuiksi]’.

[12] ’tulla peitetyksi’

[13] ’valkeutenne’

[14] ’Isäänne’; muoto on mahdollista lukea myös ’Isänn[e]’.