Erasmus ja Luther, Agricolan esikuvat
maanantaina 27. syyskuuta, 2021Mikael Agricolalla oli kaksi opettajaa ja esikuvaa. Erasmus Rotterdamilainen oli ajan johtava raamatuntutkija ja antiikin kirjallisuuden tuntija. Myös Luther oli raamatuntutkija, mutta lisäksi uuden kirkkokunnan perustaja. Miehet riitautuivat, sillä Erasmus ei seurannut Lutheria, vaan jäi katoliseen kirkkoon.
Agricola tutustui molempien johtavien teologien teoksiin jo kouluaikanaan Viipurissa. Tultuaan Turkuun 1528 hän tapasi koulumestari Pietari Särkilahden, joka oli kuunnellut Erasmusta Louvainin yliopistossa, mutta siirtynyt monen nuoren humanistin tavoin Lutherin oppilaaksi.
Agricola osti Lutherin latinankielisen postillan ja teki siihen runsaasti reunamerkintöjä. Puolet niistä on viittauksia raamatunkohtiin. Ne osoittavat, että lukija tunsi paitsi virallisen latinankielisen Raamatun myös tästä poikkeavan Erasmuksen julkaiseman Uuden testamentin latinankielisen tekstin. Agricola kiinnitti huomionsa postillassa esiintyviin sananlaskuihin ja selitti niitä Erasmuksen sananlaskukokoelman Adagia avulla.
Agricola lähetettiin Wittenbergiin paitsi opiskelemaan myös suomentamaan Uutta testamenttia. Hän sai opastusta itse Lutherilta, joka jatkuvasti paranteli omaa saksankielistä Raamattuaan. Luther kirjoitti Kustaa Vaasalle suosituskirjeen, jossa hän vihjasi, että lahjakkaasta maisterista tulisi hyvä opettaja Uppsalan yliopistoon. Kuningas ei lämmennyt ajatukselle. Agricola palasi Turkuun rehtoriksi, piispaksi ja suomentajaksi.
Hän suomensi molempia opettajiaan. Rukouskirjan (1544) lähdeluettelon aloittavat Wittenbergin teologit ”isämme herra tohtori Martin Luther ja opettajamme Philipp Melanchthon” sekä kolmantena Erasmus Rotterdamilainen. Kirjassa on muutama rukous Lutherilta ja Melanchthonilta, mutta Erasmuksen latinankielisestä rukouskirjasta Agricola on suomentanut kaksi kolmannesta eli 38 rukousta.
Agricola oli Erasmuksen tavoin kiinnostunut sananlaskuista ja sirotteli niitä sekä painetuihin että muihin teksteihinsä. Hän aikoi vuoden 1553 alussa julkaista sananlaskukokoelman. Tästä ei tullut mitään, ja ainoastaan käsikirjoituksen alku on säilynyt. Siinä hän Erasmuksen Adagiaa mukaillen perustelee sananlaskujen käyttöä. Katkelmasta käy ilmi, että Agricola on tuntenut myös humanistin tunnetuimman teoksen Moriae encomium eli Tyhmyyden ylistys.
Agricola oli Erasmuksen ja Lutherin tavoin Raamatun kääntäjä ja selittäjä. Hän oli jo ennen Wittenbergiin lähtöään alkanut opiskella kreikkaa. Tutkimus on osoittanut, että yksi Uuden testamentin lähdeteksteistä on Erasmuksen julkaisema alkuteksti. Tämän lisäksi Turun koulumestarin pöydällä oli latinankielinen Raamattu eli Vulgata, Erasmuksen latinankielinen Uusi testamentti, Lutherin Raamattu, ruotsalainen vuoden 1526 Uusi testamentti sekä vuoden 1541 Kustaa Vaasan Raamattu.
Agricola selitti Raamattua ennen kaikkea Lutherin Raamatun ja Kustaa Vaasan Raamatun esipuheiden ja reunahuomautusten avulla, mutta ei tyytynyt niihin. Evankeliumien esipuheet ovat kirkkoisä Hieronymukselta, ja Agricola on suomentanut ne Erasmuksen Uudesta testamentista.
Erasmus kuoli heinäkuussa 1536. Kun humanistin lähtö tuli puheeksi Lutherin päivällispöydässä kahta vuotta myöhemmin, isäntä totesi vanhan vastustajansa pitäneen arvossa ainoastaan itseään, eläneen jumalattomasti ja menneen helvettiin. Kaikki pöytävieraat eivät yhtyneet näin suorasukaiseen ja väärämieliseen kiroukseen. He olivat entisiä Erasmuksen ihailijoita, joiden tie oli kulkenut humanismista Lutherin leiriin. Tähän ryhmään liittyi myös suomalainen opiskelija. Agricola oli sekä Erasmuksen että Lutherin oppilas, eikä hän nähnyt eroa suurten opettajiensa julistuksessa. Molemmat olivat aikansa johtavia teologeja ja kirkon uudistajia. Agricola oli humanistireformaattori, eikä hän hylännyt Erasmusta, vaikka tämän ylle oli laskeutunut Martti-tohtorin kirous.
(S. H.)