TERVEISIÄ VIIPURISTA
tiistaina 27. elokuuta, 2013Täydennetty 2.12.13
Mikael Agricola -seura ja Matka-Hermes järjestivät kolmipäiväisen Viipurin-matkan 17.-19.8.2013.
Seuran kannalta pääkohde oli tuomiokirkon kaivaustyömaa. Siellä oli uusi kaivanto ja kaivausten johtaja Aleksander Saksa nuorine apulaisineen. Hän oli innostunut uusista löydöksistä ja esitteli suunnitelmaansa työn jatkamisesta. Työtä voitaneen jatkaa vielä pari viikkoa tänä kesänä. Tuloksista saadaan varmaan aikanaan asiantuntijain raportteja. Saksa oli innostunut Viipurin arkeologisista kaivauksista yleisestikin. Hän katsoo, että kuva Viipurin asemasta keskiaikaisella Itämerellä on niiden ansiosta selkeytynyt. Kuten odottaa saattaa, kauppayhteyksiä tuntuu olleen luultua enemmän. Tehtyjä kaivauslöytöjä saadaan pian näytteille syyskuussa avattavaan arkeologiseen museoon, jolle on kunnostettu näyttelypaikka taidemuseon vieressä olevaan vanhan
Bastionin ruutikellariin.
Toinen asia, josta tohtori Saksa kantoi huolta, on Viipurin vanha kaupunki. Pikasilmäykselläkin huomaa, että se alkaa olla huolestuttavan huonossa kunnossa. Jollei sen suhteen piakkoin ruveta tositoimiin, saamme varmaan lisää uutisia raivatuista kortteleista, joihin rakennetaan uusia taloja. Yksi kunnostushanke on lopultakin ilahduttavasti edistynyt: kirjastotalo, jonka kunnostukseen on saatu Maailmanpankin (IBRD) rahoitusta. Talo oli vielä kokonaan paketissa ja työmaa-aidan ympäröimä. Ainoa kohta seinää, jonka pystyin näkemään, oli pääsisäänkäynnin ympäristö. Siinä oli paljas tiiliseinä, jota ei ollut vielä uudelleen rapattu. Tuntui mahdottomalta, että talo olisi valmis 19. lokakuuta, jolloin presidenttien Putinin ja Niinistön on määrä tulla sitä vihkimään. (Nyt luen Ilta-sanomista, että Putin on aikaisemmin kutsunut avajaisiin presidentti Halosen, joka on vakuuttanut tulevansa. Lehdessä kerrotaan Viipurista saatujen tietojen mukaan ajankohdan olevan yhä auki.) Mutta kun työ joka tapauksessa valmistuu ennemmin tai myöhemmin, sitä kannattaa mennä katsomaan. Talo on myös sisältä vaikuttavan tyylikäs. Siistissä kunnossahan sitä ei ole kukaan nähnyt!
24. marraskuuta 2013 Helsingin sanomat kertoi, että kirjastotalon valmistumisjuhlaa oli vietetty edellisenä päivänä presidentti Tarja Halosen ja Venäjän presidentinhallinnon johtajan Sergei Ivanovin läsnäollessa. Viipuria ollaan ilmeisesti tosissaan yrittämässä valtion rahoittamaan ohjelmaan, jonka tarkoitus on kunnostaa historiallisia kaupunkeja. Vanhankaupungin rapistuvilla rakennuksilla ja varsinkin tuomiokirkon kellotornilla voi siten olla toivoa päästä kunnostettavaksi. (Tämä kpl lisätty 2.12.13.)
Kuulimme sellaisenkin tiedon, että Kostamuksen 30-vuotisjuhlien yhteydessä paljastetaan Kekkosen ja Kosyginin muistomerkki. Se on varmmaan ansaittua muistamista. Ainakin Suomessa kerrottiin aikoinaan, että kyseiset herrat onnistuivat ajamaan hankkeen läpi vastoin neuvostoasiantuntijoiden kantaa. Näiden mielestä heillä olisi ollut monta kannattavampaa hanketta toimeenpantavaksi.
Viipuriin on saatu IBRD:ltä toinenkin tärkeä remonttilaina, Monrepos´n rakennusten ja 33 hehtaarin puiston kunnostukseen. Tämä työ oli vielä suunnitteluvaiheessa.
Suhtautuminen kaupungin menneisyyteen on Viipurissa todella muuttunut neuvostoajoista. En saanut selville, vieläkö siellä juhlitaan kesäisin kaupungin vapautumista fascistimiehityksestä, mutta muuten suomalaisiin suhtauduttiin ilmeisen suopeasti. Kunnostetussa taidemuseossahan toimii nyt Eremitaasin pieni sivumuseo. (Rakennuksen suunnittelijalla Uno Ullbergilla näytti olevan kaupungissa nimikkohotelli.) Vaikka oli maanantai, jolloin museo normaalisti on kiinni, meille järjestettiin tilaisuus tutustua taidenäyttelyyn, jonka esittelytekstit olivat venäjäksi, englanniksi ja suomeksi. Vartijat osasivat muutamia hyödyllisiä fraaseja suomeksi.
Viipurin kaupungin nykyinen hallinto tunnustaa ruotsalaisen historiansa näkyvästi käyttämällä vaakunaa, jossa yläkentässä on Ruotsin kolme kruunua ja alakentässä W-kirjain. Sellaista ei liene käytetty suomalaisvallan aikana?
Matka-Hermes ajelutti meitä myös Kannaksella Terijoelle eli Zelenogorskiin saakka. Se alkaa olla jo Pietarin esikaupunkia. Kannaksen Riviera oli ahkerassa käytössä. Rannalle oli rakennettu Terijoki-niminen hieno hotelli-ravintola. Kannakselle näyttää taas syntyneen pietarilaisen herrasväen laaja huvila-asutus. Siellä Lenin käsi pystyssä vartioi niin upporikkaiden kerskahuviloita kuin tavallisten ihmisten tavallisempia mökkejä. Sama sarjatuotantolenin on Viipurissakin, oikein Punaisella torilla (ent. Punaisenlähteen tori). Neuvostoaikaisten nimien palauttaminen vanhemmiksi on Venäjällä kokonaan loppunut. Niinpä Viipurinkin keskeiset kadut ovat kovin Lenin- ja Leningrad-pitoisia.
Varsinainen retkikohteemme oli luonnollisesti Agricolan kuolinpaikka, jossa tapasimme paikan uskollisen hoitajan Juri Ogloblinin. Muistokivi ja -mökki ovat siistissä kunnossa. Rannalle on syntynyt vapaamuotoinen leirintäalue. Siitä ei tähän saakka tunnu olleen haittaakaan, jollei lievää roskaamista lasketa. Voisi toivoa olevan hyötyä. Onhan Agricolan muistopaikka tavallaan vartioitu. Muuten se olisi täysin asumatonta seutua. Paikalle tuova tie oli turhan kuoppainen. Hiekkamaastossa sen tasoittaminen olisi helppoa. Hanke onkin kuulemma vireillä.
Viipurissa oli lauantaina 17.8. Viipuri-päivä, joka vaikutti saman tapaiselta kaupungin nimikkopäivältä, joita meilläkin harrastetaan. Maanantaina oli ortodoksikirkon edustalla sadon siunaamisjuhla. Kirkontorilla oli juures- ja hedelmäsatoa myös myytävänä. Venäjän kirkossa (toisin kuin Suomen ortodoksikirkossa) liturgia lauletaan kirkkoslaaviksi, joka vastaa Rooman kirkon latinaa. Puolalainen paavihan määräsi, että liturgiankin pitää olla kansankielinen. Seuraava, saksalainen paavi on tiettävästi osittain peruuttanut määräyksen. Venäjän kirkossa ei taida toistaiseksi olla tällaisia modernisointiongelmia. Minusta eloisa kellojen soitto on venäläisten kirkonmenojen miellyttävimpiä puolia.
Majapaikkamme oli suomalaisille tuttu, vuonna 1982 valmistunut, modernia neuvostoarkkitehtuuria edustava, muodollaan laivaa esittävä Ystävyys-hotelli (Družba), jota oli pidetty hyvin kunnossa.