Tutkimushistoria – 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kaivaukset

Viipurin sanomien artikkeli kirkon kaivauksista 18.8.1886.

Vanhassa tuomiokirkossa tehtiin ensimmäiset arkeologiset kaivaukset jo vuonna 1886. Tavoitteena oli Mikael Agricolan haudan löytäminen, ja kaivaukset kohdistettiin kirkon pohjoisosaan, jossa kirkon arvokkaimpien hautapaikkojen tiedettiin sijainneen. Kaivaukset toteutettiin valtionarkeologi J. R. Aspelinin valvonnassa Viipurilaisen kauppahuoneen antamalla rahoituksella. Agricolan hautaa ei kuitenkaan löydetty. Valitettavasti kaivausten aikaisia valokuvia, kirjallisia kuvauksia tai kenttäkarttoja ei tiettävästi ole säilynyt, ja ainoa kuvaus kaivauksista on Viipurin Sanomissa julkaistu uutinen.  Rakennus toimi kaivausten aikaan Venäjän keisarillisen armeijan kalustovarastona.

Seuraavan kerran kirkon arkeologisiin tutkimuksiin tarjoutui mahdollisuus vuonna 1913, kun epäajanmukaiseksi muuttunut kalustovarasto päätettiin palauttaa ortodoksiseksi kirkoksi. Tutkimuksia johti myöhempi valtionarkeologi Juhani Rinne, ja arkkitehti Jac. Ahrenberg laati rakennuksesta mittauspiirustukset. Kirkon lattia-ala tutkittiin tuolloin lähes kauttaaltaan. Kaivauksissa tuli esiin runsaasti merkittävien viipurilaisten hautoja etenkin 1600-luvulta, mutta Agricolan hautaa ei löytynyt siitä huolimatta, että se oli jälleen yksi kaivausten tavoitteista. Kaivauksen valokuva-aineistoa on säilynyt Museoviraston arkistossa, ja kaivauksen yksityiskohdista ja tuloksista kertoo myös Juhani Rinteen Suomen Museo -aikakauskirjaan laatima artikkeli vuodelta 1914. Tuomiokirkossa tehtiin tiettävästi arkeologisia tutkimuksia myös 1930-luvulla, joskaan niistäkään ei ole säilynyt dokumentointiaineistoja.
Kirkon sisätila Juhani Rinteen kaivausten aikaan vuonna 1913. Suomen museo 1914.

 

Neuvostoliiton aikana kirkossa tehtiin kaivauksia ainakin 1970-luvun lopulla, sillä raunioita aiottiin hyödyntää osana siihen suunnitellun, sittemmin toteutumattoman taidekoulun arkkitehtuuria. Kaivaukset toteutettiin Venäjän tiedeakatemian Vjatseslav Tjulenevin johdolla, ja niistä on säilynyt raportin sanallinen osuus. Sen perusteella kaivauksissa ei tullut esiin merkittäviä löytöjä tai rakenteita, ja tähän lienee osin syynä kirkon vanhempia kulttuurikerroksia tuolloin ja yhä nykyään peittävä palo- ja rakennusjäte. Toisen maailmansodan aikaisen palopommin tuhot, sen jälkeiset sortumavaaran alla olleiden osien purkamiset sekä alueella kasvaneen vesakon aiheuttama humus ja alueelle kannettu jäte muodostavat raunion sisäpuolella jopa usean metrin kerroksen viimeisen 70 vuoden aikana kertynyttä kerrostumaa.

Arkkitehti Jac. Ahrenbergin mittaus vuodelta 1913 kirkon sittemmin puretusta pohjoisseinästä. Piirroksessa näkyvät keskiaikaisen holvauksen tukikaaret sekä 1700-luvun uudistetun holvijao mukaan tehty aukotus. Kansallisarkisto.

Viipurin kaupunginkirkko ja vanha tuomiokirkko

« takaisin