Professori Kaisa Häkkinen (Turun yliopisto) pitää TUCEMEMS-kuukausiesitelmän perjantaina 27.1.2012. Hänen aiheenaan on ”Taudit ja tautien nimet Mikael Agricolan teoksissa”.
Esitelmä pidetään Janus-luentosalissa, Sirkkalan kasarmilla (Kaivokatu 12, Turku) klo 14.
lisätietoja: http://tucemems.utu.fi/tarjoamme/ohjelma/
Suomen kirjakielen huollossa tapahtui uudistus vuoden 12 alussa, kun Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta tehtiin Kotimaisten kielten keskus. Hallituksen motiivi lienee ollut kustannusten vähentäminen; rahan puute kun on taas huutava. Muutoksen perusteluja lukemalla voi kyllä tulla siihenkin tulokseen, että muutos oli aiheellinen, vaikkei mitään rahanpuutetta olisikaan. Omastakin kokemuksesta muistan, että rahan puute on tuottanut hyvääkin, koska se pakottaa ajattelemaan asioita uudella tavalla. Voimavarojen runsaus myös rappeuttaa toimintaa, kun kaikki eteen tulevat pulmat voidaan ratkaista käyttämällä enemmän rahaa. Siitäkin on kokemusta nopean talouskasvun vuosikymmeniltä.
Alkuperäisen KOTUKSEN (vai KOTUSin?) ensimmäisenä tehtävänä oli lain mukaan (48/1976) kansalliskieltemme ja myös suomen sukukielten tutkimus. Sehän oli kirjoitettu jo laitoksen nimeen. Vasta sen jälkeen tuli kielenhuoltoa ja muita tehtäviä. Perus-teluna oli varmaankin sama logiikka, johon yliopistot aina vetoavat: Opetus perustuu tutkimukseen. Koska KOTUKSEN virkamiehet varmaankin olivat pääasiassa kielentutkijoita, tehtävänmäärittelyn on täytynyt olla heille mieluinen, ja he ovat innoissaan siihen tarttuneet. Mikä voisikaan olla tieteenharjoittajalle parempaa kuin saada oman alan tutkimuslaitos.
Tutkimuslähtöinen kielenhuolto ei ole koko aikana ollut mielestäni aivan tarkoituksenmukainen. Ymmärrän toki, että E.A. Saarimaan jäljiltä tyyliä oli muutettava, vaikka en hänen Kielenoppaastaan katso kovin huonoa kielenoppia saaneeni. Myönnän kyllä monipuolistaneeni kielen ymmärrystäni jo silloin Lauri Kettusen kilpailevan oppaan avulla. Se oli poleemisessa reippaudessaan virkistävä kritiikki tosikolle Saarimaalle.
Sitten uudenaikaiset tutkija-kielenhuoltajat alkoivat opettaa, että kieli nyt muuttuu ja kehittyy omia aikojaan, eikä missään viranomaisohjauksessa. Kaikki on siis periaatteessa oikein, jos joku niin sanoo tai kirjoittaa. KOTUS on viime aikoina miellyttävästi ryhdistäytynyt, ikään kuin olisivat taas muistaneet sen vanhan ajatuksen, että kirja-kielen täysin omaehtoinen kehitys johtaa myös ilmiöihin, joita hyvin voi kutsua kielen rappioksi. (Luullakseni Ranskassa tämä on aina muistettu, ehkä liiankin hyvin. Mutta eihän kukaan nykyään ranskaa osaa.)
Viimeisin ryhtiliike oli selkeä kannanotto erisnimien taivutukseen, joka on riistäytynyt aivan mahdottomuuksiin. Kurinpalautuksen yritys saattoi siten tulla liian myöhään. On hämmästyttävää, kuinka sivistyneetkin ihmiset uskovat kielitoimiston suosittelevan, ettei erisnimiä taivuteta kieliopin sääntöjen mukaan. Minulla puolestani on oma uskomukseni siitä, kuinka tämä käsitys on syntynyt. Ennen radiosta tuli eräänlaisia kielenhuolto-ohjelmia, joihin kuuntelijat saivat soitella ja kysellä kielenkäytöstä. Kun on kysytty erisnimien taivutuksesta, vastaajat ovat enimmäkseen kertoilleet niistä käyttöön vakiintuneista poikkeavista taivutuksista, ja tähdentäneet, että ne ovat ihan oikein. Joku on saattanut sivulauseessa mainita, että muuten kyllä taivutetaan normaalisääntöjen mukaan. Yleisvaikutelmaksi kuitenkin jäi helposti, että kaikki sääntöjen vastaisetkin taivutukset ovat oikein. Poikkeuksesta tulikin sääntö.
Useimmitenhan meidän maallikoiden kysymykset koskevat yksittäisiä sanoja, eikä niihin yleensä sisälly mitään kielipoliittisesti merkittävää. Niillä on siten lähinnä, sinänsä tarpeellisen, ajanvietteen arvo. Joskus kyllä sanojenkin kanssa kannattaisi olla tarkka. Tällaisia ovat esimerkiksi sää ja keli, jotka on onnistuneesti sotkettu. Säätiedotusta kuunnellessa on varsin tärkeää tietää, puhutaanko säästä vai kelistä. Siksi meteorologien on ollut pakko ruveta puhumaan ajokelistä, vaikka ei kuulijoita mikään muu keli kiinnosta. Tätäkin sotkua kielenhuoltajat edistivät ainakin minun kuulemassani radio-ohjelmassa. Vastaamassa oli joku murteiden tutkija, joka tiesi jostain savolaispitäjästä merkityn muistiin keli-sanan käyttö sään merkityksessä. Haa! On siis aivan oikein sotkea nämä käsitteet. Tämä on havaintoesimerkki siitä, että kielitieteen käsityö ja kielenhuolto on pidettävä erillään.
Uudelle kielikeskukselle on syytä toivottaa menestystä vaikeassa tehtävässä. (Kun vielä keksisivät itselleen kätevän käyttönimen. Kotus on jo harhaanjohtava, ja Kokiksessa taitaa olla turhaa konnotaatiota. Vaikka voisi se olla hauskakin, ja toimia hyvänä mainoksena. Julkistus pitäisi hyödyntää! Ei kai eräs juomayhtiö puuttuisi asiaan? Toisaalta, siitä vasta julkisuutta saataisiin. Entä sponsorisopimus?) Tehtävä on todella vaikea. Siinä vaaditaan syvällistä asiantuntemusta ja ennen kaikkea arvostelukykyä. Nykyään julkinen kielenkäyttö on niin mielettömän runsasta, että kaikenlaiset muoti-ilmaisut leviävät kulovalkeaa nopeammin. Kiireiset kielenkäyttäjät eivät juuri sanojen merkityksiä tai muotoja mieti, kunhan suoltavat tekstiä, jonka pitäisi jo olla valmis. Useimpien ilmiöiden perässä ei onneksi tarvitsekaan koettaa juosta, mutta sellaisten trendiltä näyttävien erottaminen, joihin kannattaisi yrittää puuttua, voi olla vaikea tehtävä.
FM Kirsi-Maria Nummilan suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja ”Tekijännimet Mikael Agricolan teosten kielessä. Henkilötarkoitteisten johdosten merkitykset, funktiot ja rakenteet” tarkastetaan julkisesti lauantaina 21.1.2012. Vastaväittäjänä toimii professori emeritus Tapani Lehtinen Helsingin yliopistosta, ja kustoksena on professori Kaisa Häkkinen.
Väitöstilaisuus järjestetään Turun yliopiston Fennicumissa (Henrikinkatu 3), luentosalissa XXV. Tilaisuus alkaa kello 12.15.
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä, ja se löytyy osoitteesta https://www.doria.fi/handle/10024/73881
Väitöskirja on julkaistu myös perinteisenä kirjana Turun yliopiston Annales-sarjassa (nide 328).
Suomalais-Ugrilaisen Seuran kuukausikokouksessa perjantaina 20.1.2012 esitelmöi professori Kaisa Häkkinen (Turun yliopisto) aiheenaan ”Vanhat venäläiset lainasanat Mikael Agricolan teoksissa”.
Kokous ja esitelmä pidetään Tieteiden talossa (Kirkkokatu 6, Helsinki), salissa 104. Tilaisuus alkaa klo 18.15.
Tiedustelut: Paula Kokkonen paula.kokkonen(at)helsinki.fi, puh. 09-662149
Vuoden vaihtuessa vaihtuu myös seuran sihteeri. Edeltäjäni Anniinan tavoin minunkin matkani Mikael Agricolan parissa alkoi jo Agricolan juhlavuoden 2007 sihteeristössä. Vuonna 2006 olin sihteeristössä harjoittelijana ja juhlavuoden aikana toimin Agricola-bussien projektisihteerinä. Osallistuin myös Agricolasta kertoneen näyttelyn tekemiseen Aboa Vetus & Ars Nova -museossa. Koulutukseltani olen kulttuurihistorioitsija, ja tällä hetkellä työskentelen oppaana Aboa Vetus & Ars Novassa ja Turun kaupungilla.
Suuri kiitos Anniinalle! Tästä on hyvä jatkaa. Toivon ja uskon, että yhteistyö sihteerin ja jäsenistön välillä jatkuu edelleen yhtä mutkattomasti ja yhtä lämpimissä merkeissä kuin tähänkin asti!
Oikein hyvää uutta vuotta toivottaen
Elina Maines
Mikael Agricola –seuran uusi sihteeri
Kuvaaja: Heikki Jääskeläinen 2009
Hyvät Mikael Agricolan ystävät!
Mikael Agricola -seura on edistänyt Mikael Agricolan ja hänen elämäntyönsä tunnettavuutta Suomessa toimintasuunnitelmansa kaikkien osa-alueiden mukaisesti. Seura on järjestänyt esitelmätilaisuuksia ja osallistunut erityisesti Turussa moniin eri tapahtumiin, jotka on järjestetty kaupungin toimiessa Euroopan toisena kulttuuripääkaupunkina. Seura on myös pitänyt esillä toimintaansa Turun kirjamessuilla.
Seuran puheenjohtaja Jyrki Knuutila ja varapuheenjohtaja Kaisa Häkkinen sekä seuran jäsenet Erkki Tuppurainen, Jorma Hannikainen ja Markus Hiekkanen ovat toimineet tiedeyhteisössä monin eri tavoin ja pitäneet esillä Mikael Agricolaan ja hänen aikaansa liittyvää poikkitieteellistä tutkimusta tekstijulkaisuin, artikkelein ja esitelmin. Kaisa Häkkinen on edelleen jatkanut myös Agricolan ja hänen aikaansa liittyvät poikkitieteellisen tutkimushankkeen valmistelua.
Seuran tieteelliseen toimintaan on myös kulunut Markus Hiekkasen ideoima, alkuun panema ja johtama projekti tutkia Viipurin vanhan tuomiokirkon, Mikael Agricolan todennäköisen hautapaikan, rauniot ja täten osaltaan varmistaa niiden säilyminen jälkipolville. Projekti on hyvässä vauhdissa ja sen avulla on saatu hyviä tuloksia, joiden analysointi on vielä kesken. Projektin monissa käytännön järjestelyissä Viipurissa ovat auttaneet arkeologi Aleksandr Saksa ja johtaja Raimo Kesonen Matka Hermeksestä.
Seuran pysyvä asiantuntija Ossi Tuusvuori on ideoinut ja myös käytännössä toteuttanut monia Seuran järjestämiä tapahtumia. Hän on ollut myös mukana Viipurin tuomiokirkkohankkeessa. Toinen erityisavustaja Juhani Holma on yhdessä Seuran hallituksen jäsenten Heikki Jääskeläisen ja Ossi Haaramäen kanssa suunnitellut sitä, miten Seura osallistuu Saksassa vuoden 2017 aikana järjestettävään reformaation juhlavuoteen 2017 ja pitää siinä yhteydessä esillä Mikael Agricolan elämäntyötä ja sen merkitystä.
Syyskokouksessa 2011 Seuran hallitus muuttui siten, että arkkipiispan sihteeri Heikki Jääskeläinen halusi jäädä pois hallitustyöskentelystä. Tilalleen hän esitti arkkipiispan kanslian kansliasihteeri Risto Leppästä, joka hyväksyttiin hallitukseen. Seuran sihteeri vaihtuu myös vuoden 2012 alusta, sillä Anniina Lehtokari jää pois omasta pyynnöstään. Kiitämme Anniinaa erinomaisesta ja asioihin paneutuneesta työpanoksesta! Se on on ollut Seuralle erittäin tärkeä! Syyskokous valitsi uudeksi sihteeriksi FM Elina Maineksen. Toivotamme Elinan tervetulleeksi!
Vuonna 2012 Seura tulee jatkamaan samoilla toiminnan pääpainoaloilla monin eri tavoin. Seura jatkaa Viipurin tuomiokirkkohanketta ja reformaation juhlavuoden 2017 valmistelua. Seura tekee edelleen toukokuussa 17. – 20.5.2012 matkan Saksaan Lutherstadt Wittenbergiin ja muihin Luther-kaupunkeihin. Seuran yhteydessä toimivat eri alojen asiantuntijat pitävät myös vuoden 2012 aikana monia yleisöluentoja. Seuran kevät- ja syyskokoukset järjestetään entiseen tapaan huhti- ja syyskuussa Mikael Agricolan (9.4.) ja Mikaelin (30.9.) päivien tienoilla.
Kutsun Teidät kaikki sydämellisesti mukaan Mikael Agricola -seuran monipuoliseen toimintaan!
Lopuksi minulla on ilo Mikael Agricola -seuran puolesta kiittää kaikkia Seuran hallinnossa ja käytännön työssä toimineita erinomaisesta työpanoksesta vuonna 2011. Kiitän myös Seuran jäseniä sekä kaikkia yhteistyötahoja kuluneen vuoden yhteistyöstä.
Toivotan kaikille rauhallista jouluaikaa ja menestyksekästä uutta vuotta 2012!
Jyrki Knuutila
Mikael Agricola -seuran puheenjohtaja
Seuran syyskokous pidettiin 17.11. Turussa, Maaherranmakasiinissa klo 18. Jäsenistöä oli paikalla parisenkymmentä.
Kokouksessa keskusteltiin jäsenmaksuista, varainhankinnasta, Viipuri -hankkeesta sekä toukokuun Wittenbergin matkasta. Jäsenmaksujen summat pysyvät entisellään, mutta jäsenhankintaa pyritään tehostamaan. Matka Wittenbergiin on herättänyt runsaasti kiinnostusta ja sen tarkentunut ohjelma löytyy jo seuran verkkosivuilta.
Seuran uudeksi sihteeriksi oli hallitus syyskokousta edeltävässä kokouksessaan yksimielisesti valinnut FM Elina Maineksen. Maines on toiminut muun muassa Agricolan juhlavuoden 2007 Agricola-bussien projektisihteerinä. Elina aloittaa tehtävässä virallisesti tammikuussa.
Vanha hallitus jatkaa lähes samalla kokoonpanolla kuin aikaisempina vuosina. Heikki Jääskeläisen pyynnöstä hänen tilalleen hallitukseen valittiin Arkkipiispan kansliasihteri Risto Leppänen Turusta. Jääskeläinen jatkaa kuitenkin seuran asiantuntija-jäsenenä.
Puheenjohtaja
Dosentti Jyrki Knuutila, Helsinki
etunimi.sukunimi(at)helsinki.fi
Jäsenet
Professori Kaisa Häkkinen, Paimio, Turun yliopiston edustaja
etunimi.sukunimi(at)utu.fi
Fil. maist. Keijo Perälä, Turku, rahastonhoitaja
etunimi.sukunimi(at)pp3.inet.fi
Vastaava kustannustoimittaja Marja Sevón, Turku
etunimi.sukunimi(at)netti.fi
Arkkipiispan kansliasihteeri Risto Leppänen, Turku
etunimi.sukunimi(at)evl.fi
Opetusneuvos Pirjo Sinko, Helsinki, opetushallitus
etunimi.sukunimi(at)oph.fi
Teol. tohtori Ossi Haaramäki, Nurmo
etunimi.sukunimi(at)netikka.fi
Varajäsenet
Pääjohtaja Jussi Nuorteva, Helsinki, Arkistolaitos
etunimi.sukunimi(at)narc.fi
Professori Markus Hiekkanen, Turun yliopisto, Hgin ja Turun yliopistojen dosentti
etunimi.sukunimi(at)pp.inet.fi
Kokouksen jälkeen nautittiin glögiä sekä pientä purtavaa ennen professori Erkki Tuppuraisen mielenkiintoista esitelmää Agricolan virsistä.
Syyskokous oli oikein lämminhenkinen ja onnistunut.
Mukavaa joulun odotusta kaikille Agricolan ystäville!
Toivottaa väistyvä sihteeri,
Anniina Lehtokari
Seuran syyskokous pidetään Turussa, Maaherranmakasiinissa (Henrikinkatu 10) torstaina 17.11. klo 18. Kokouksen jälkeen professori Erkki Tuppurainen pitää esitelmän ”Agricolan virret”. Kaikki seuran jäsenet ovat tilaisuuteen lämpimästi tervetulleita!
Rakkaat Mikael Agricolan ystävät ja ihailijat! Hyvät Karjalan edustajat, sen perinteiden ja identiteetin vaalijat!
Sallikaa minun, Kuolemajärven – Krasnaja Dolinan – asukkaiden ja Koiviston – Primorskin – kaupungin hallinnon puolesta, toivottaa teidät tervetulleeksi tapaamiseemme Turun yliopistoon, sekä mieleenpainuvaan ja tärkeään tapahtumaan eli Karjalaisille Kesäjuhlille Turussa.
Toivon teille hedelmällisiä tuloksia koskien kaikkia suunniteltuja toimia ja niiden menestyksekästä kehittämistä. Kiitos mahdollisuudesta saada tavata teidät, kiitos Mikael Agricolan seuran jäsenille, Ossi Tuusvuorelle, Kuolemanjärvi- säätiölle ja sen hallituksen puheenjohtaja Kalevi Kettiselle sekä kaikille suomalaisystäville, jotka ovat aina mukana meidän yhteisissä toimissa.
Olen ollut valvojana Mikael Agricolan muistomerkillä Kyrönniemessä 11 vuotta. Kesäkuun 22. päivään vuonna 2000 osuu virstanpylväs: paikan päällä vuonna 1557 kuolleen merkittävän suomalaisen, suomen kirjakielen kehittäjän, kristinuskon reformaattorin ja rauhantekijän Mikael Agricolan, muistomerkki palautettiin alkuperäiseen muotoonsa. Vuonna 1900 Koiviston nuorisoseura pystytti muistomerkin, mutta se hävisi sodan jälkeisenä aikana. Paikallisten kansatieteilijöiden elämänkutsumuksen seurauksena tämä muistomerkki löytyi ja se palautettiin alkuperäiseen asuunsa sekä entiselle paikalleen.
Erityisesti haluan mainita tämän merkittävän muistomerkin palauttamiseen osallistuneet: akateemikko Vladimir Smirnov ja Viipurin piirin ja kaupungin johtaja Georgy Porjadin sekä lukuisia vapaaehtoisia.
Tämä venäläisten aloite oli suuresti arvostettu Suomessa. Palautetun muistomerkin vihkimiseen osallistuivat Suomen suurlähettiläs Markus Lyyra, ministeri Jaakko Numminen, Kuolemajärvi- säätiön hallituksen puheenjohtaja Kalevi Kettinen ja lukuisia julkisuuden henkilöitä, Venäjän hallituksen virkamiehiä ja tavallisia kansalaisia.
Tämä tapahtuma oli alkuponnahdus seuraaville tapahtumille ikuistamaan muistoa ja perinnetietoa Mikael Agricolasta niin Venäjällä kuin Suomessakin. Vuotta myöhemmin tähän merkittävään paikkaan Viipurin hallinto rakensi pienen pirtti museon, jossa esitellään tietoa Mikael Agricolan elämästä ja elämäntyöstä kolmella eri kielellä. Pirttimuseon vihkimiseen elokuussa 2001 osallistuivat Suomen Pietarin pääkonsuli Kauko Jämsén, Suomen luterilaisen kirkon arkkipiispa Jukka Paarma, ministeri Jaakko Numminen ja lukuisia julkisuuden henkilöitä.
Monet kävijät Suomesta, Pietarista ja muista paikoista vierailevat suurella mielenkiinnolla ja ilolla Agricolan muistomerkillä. Menestystä on niittänyt venäläisten suosioon päässyt Kuolemajärvi-säätiön julkaisema kirja, jota tuettiin taloudellisesti Agricolan juhlavuoden valtuuskunta. Kirjan on kirjoittanut koulunjohtaja Seppo Pirhonen. ”Aika ennen meitä – Vremena do nas” kertoo paikallisesta historiasta sekä elämänmenosta suomalaisten aikana.
Pirttimuseon vieraskirja sisältää monia kiitollisia ja onnea toivottavia kommentteja vierailijoilta.
Usein voikin kuulla mm. seuraavan kommentin: ”On erittäin tärkeää ja hyvä, että suomalaiset ja venäläiset yhdessä säilyttävät muistissa tärkeitä tapahtumia ja merkkihenkilöitä. Ei ole enää erillistä historiaa ja erillisiä kokemuksia – on yhteinen ja mielekäs elämä, ja tämä jaettu kokemus on yhteistä kallista perintöämme. Kansanperintöä. Mikael Agricolan elämä ja työ on erinomainen esimerkki kaikille.”
Suurella toivolla ja ilolla haluan tähdentää, että Mikael Agricolan perinnön vaaliminen jatkuu menestyksekkäästi, sekä elää ja kasvaa. Vuosikymmenen takaiset merkittävät tilaisuudet antoivat ponnahduslaudan monelle yhteiselle Suomen ja Venäjän väliselle tapahtumalle. Ne todella osoittivat tavallisten venäläisten positiivista asennetta meidän ihanaa naapuriamme – Suomea kohtaan.
Minulla on sellainen vaikutelma, että Mikael Agricolan henki on aina näkymättömästi läsnä ja opastaa meitä näissä yhteisissä asioissa. Menisi kauan listata kuinka monta tapahtumaa järjestettiin ikuistamaan Mikael Agricolan muistoa: Niitä olivat yhteiset suomalais-venäläiset seminaarit Turussa, Helsingissä ja Viipurissa, näyttely Viipurin kirjastossa ja lukuisa joukko painettuja materiaaleja, jotka kiinnostavat kansalaisia molemmissa maissa.
Haluan nostaa esille vuonna 2007 vietetyn Mikael Agricolan juhlavuoden kesäkuisen tapahtuman Kyrönniemessä, jossa laskimme seppeleitä muistomerkille ja kuulimme mm. juhlavuoden valtuuskunnan edustajien arkkipiispa Jukka Paarman ja ministeri Jaakko Nummisen puheenvuorot.
Erityisen odotettu ja jännittävä tapahtuma oli Mikael Agricolan muistomerkin paljastus Viipurissa kesäkuun lopulla 2009. Ei ole sanoja kuvaamaan ja arvioimaan uudelleen tätä merkittävää tapahtumaa. Mikael Agricola palasi ikuisiksi ajoiksi Viipuriin!
Rakkaat ystävät! Puheeni lopuksi haluan taas kiittää teitä tapaamisestamme, toivottaa meille kaikille menestystä ja toivon, että voimme jatkaa yhteistyötä.
Mikael Agricolan asia elää ja kukkii. Edessä on paljon tehtävää.
Oma kieli, oma mieli – motto jokaiseen aikakauteen.
Yuri Ogloblin
Mikael Agricolan pirttimuseo on avoinna kesä-syyskuun aikana, yhteydenotot ennalta sovittavista vierailuista Yuri Ogloblinille puh. +7 921 303 72 67
Turun yliopisto ja Suomen Akatemia järjestävät tänä vuonna ensimmäistä kertaa Tieteiden ilta -festivaalin samaan aikaan Turun taiteiden yön kanssa torstaina 18.8.2011 klo 18 – 21.
Turun Akatemiatorilla järjestettävä maksuton tapahtuma on suunnattu kaikenikäisille. Ohjelmassa on tutkijoiden haastatteluja ajankohtaisista aiheista, toiminnallisia tutkimusesittelypisteitä ja Lasten yliopiston luento 7-10-vuotiaille.
Tieteiden illassa kuullaan musiikkia Sohon Torwilta ja Turun musiikkijuhlien ohjelmistosta. Tanssiteatteri ERI esittää nykytanssia.
Sateen sattuessa ohjelmamuutokset mahdollisia.
Taidekasvatuksen professori Kimmo Lehtonen pitää 7-10 -vuotiaille suunnatun Lasten yliopiston luennon Vanhalla Akatemiatalolla klo 19.00 -20.00. Luennon otsikko on Räppiä, rokkia vai klassista? Musiikkiharrastuksen vaikutus käyttäytymiseesi. Aiheeseen sukelletaan hauskojen esimerkkien kautta.
Ilmoittautuminen luennolle aukeaa tiistaina 2.8. klo 12.00 osoitteessa www.lastenyliopisto.fi. Luennolle otetaan 200 lasta ilmoittautumisjärjestyksessä.
Tapahtumassa julkistetaan Turun yliopiston Kirja-Auroran kustantama ja Hannu Vuoren toimittama teos Medira – Terveyden jäljillä, Turusta maailman turuille.
Tieteiden ilta kuuluu Turun yliopiston kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaan.
Lähde: http://www.utu.fi/sivustot/2011/tieteidenilta/