Aiheen Ajankohtaista arkisto

Agricolan päivän juhla Pernajan kirkossa 9.4.2023

Kalle Järvelä torstaina 30. maaliskuuta, 2023

Mikael Agricola -seuran yhteistyöseura Pernajan Agricola-seura on mukana järjestämässä Mikael Agricolan päivän juhlaa Pernajalla:

Pikku-Mikael kuulee enkelikuoron laulavan Pernajan kirkonkylän harjulla ja kertoo siitä kirkkoherra Bertilille kirkkodraamassa Mikael ja Taivaan vallat, joka esitetään ensimmäisenä pääsiäispäivänä 9.4. klo 18 Pernajan kirkossa. Myös Suomen liput liehuvat jälleen Mikael Agricolan päivän kunniaksi.

Mikael Agricolan muistopäivän juhlan Pernajan kirkossa avaa Pernajan Agricola-seuran puheenjohtaja, runoilija Kai Nieminen. Kirkkoherra Mikko Alava kertoo enkeli Mikaelista, Pernajan kirkon keskiaikaisesta suojelupyhimyksestä, joka on antanut aiheen kirkon alttarin yläpuolella olevaan, taiteilija Lennart Segerstrålen lasimaalaukseen vuodelta 1939. Agricolakin lienee saanut nimensä enkeli Mikaelin mukaan. Kirkkoherra Mikko Alava puhuu myös Mikael Agricolan ensimmäisestä käännöstyöstä suomen kielelle, ABC-kirjasta ja sen kymmenestä käskystä.    

Pernajassa syntynyt suomen kielen ja kirjallisuuden isä, Raamatunsuomentaja ja Suomen uskonpuhdistaja kuoli 476 vuotta sitten palatessaan rauhanneuvottelumatkalta Moskovasta. Mikael Agricolan päivää vietetään hänen kuolinpäivänään 9.4. siksi, että hänen syntymäpäiväänsä ei tiedetä. Hän syntyi noin vuonna 1510.

Musiikkipitoinen kirkkodraama

Kirkkodraaman Mikael ja Taivaan vallat on kirjoittanut ja ohjannut Tuovi Putkonen. Kirkkodraamassa esiintyvät solisteina Maria Linde ja Konstantin Zhigalov sekä kirkkoherra Bertilin roolissa Marko Putkonen. Pikku-Mikaelia esittää Vili Selín ja lapsienkeleitä Minja Heinonen, Fedja Luukkonen, Jade Saraste ja Lianna Selín. Aikuisenkeleinä esiintyy Agricola-kuoro.  Kirkkodraaman musiikin on suunnitellut kanttori Suvi af Hällström, joka soittaa myös urkusoolon. Muut muusikot  kuuluvat Trio Vinrödiin: Elina Mieskolainen, Sofia Tarkkanen ja Jorma Ojanperä.

Agricolan päivän juhlan järjestävät Pernajan Agricola-seura, Agricolan suomalainen seurakunta ja Loviisan kaupunki. Juhlaan on vapaa pääsy.

Aleksandr Saksa 1951–2022

Markus Hiekkanen maanantaina 20. helmikuuta, 2023

Karjalan rautakauden ja keskiajan merkittävä arkeologian ja historian alojen tutkija Aleksandr Ivanovitš Saksa menehtyi 14. elokuuta kuluvaa vuotta. Hän oli syntynyt Petroskoissa 11. elokuuta 1951. Lapsuutensa hän vietti pääosin Inkerin Kupanitsassa, tuolloisesta Leningradista kaakkoon olevassa maalaiskunnassa, jonka Korkka-nimisessä kylässä suvun talo oli. Aleksandrin, Sašan, lapsuuden kieli oli inkerinsuomi.

Aleksandr Saksa sai virikkeen arkeologiaan elämäntiellään asuinympäristönsä muinaisuudesta, rautakauden lopun hautakummuista. Muistellessamme kerran Viipurissa lapsuuksiamme huomasimme yhtäläisyyden elämissämme: molemmat olivat lapsina kaivaneet maata niin kuin ”oikeat” arkeologit. Samalla myös kohteet olivat mutkien kautta erikoisella tavalla sukua toisilleen: hän kaivoi Kupanitsan muinaisgermaanista menneisyyttä, minä Oulussa saksalaisten toisen maailmansodan aikaisen varikon paikalla. Olimme samaa mieltä: sittemmin nuo kaivelut vaikuttivat tulevaisuutemme elämänvalintaan samoihin aikoihin 1970-luvun alussa.

Kuten arkeologian opiskelijan elämään kuuluu, teki Sašakin kenttätöitä ammattiarkeologien ohjauksessa ja opastuksella esimerkiksi Käkisalmen linnoituksella, jonka historia teki häneen erityisen vaikutuksen. Sen kautta hän sanojensa mukaan hahmotti ensimmäisen kerran niitä monimutkaisia muinaisia valta- ja valtaustapahtumia sekä tapahtumainkulkuja, joiden poliittiset jäljet olivat voimakkaasti olemassa ja joita pidettiin yllä Neuvostoliitossa vielä 1970-luvulla ja pitkälle sen jälkeenkin aina nykypäiviin asti.

Opiskeluaikanaan Aleksandr osallistui myös Viipurin kaupunkiarkeologiseen tutkimukseen Vjatšeslav Tjulenevin johdolla ja opastuksella. Alue oli neuvostoliittolaisessa yhteiskunnassa vieläkin arempi ja polttavampi tutkimuspoliittinen kenttä kuin Käkisalmi. Hän oli muun muassa mukana kaivauksilla, joissa löydettiin osa 1470-luvulla rakentamaan aloitettua Viipurin kaupunginmuuria sekä sen lisäsiipeä, joka 1550-luvulla yhdisti muuratun kuuluisan Pyöreän tornin osaksi kaupunginmuurin linnoitusvyöhykettä. Muurien sijainti merkittiin kaivausten jälkeen kadun ja torin pintaan muusta pinnoitteesta eroavalla kiviaineksella. Se lienee edelleen paikallaan kertomassa havainnollisella tavalla kaupungin vanhemmasta historiasta ja historian elävöittämisestä. Viipurin kaivauksia ja niiden seurantaan hän jatkoi vielä viimeisinä vuosinaan julkaisten niistä perustavan tärkeitä synteesikirjoituksia.

Hän työskenteli 1970-luvulla laajemminkin kesäisin erilaisilla kaivauksilla, pääosin Karjalan Kannaksella, mutta myös Äänisen alueella. Samalla hän sai kaivauskauden ulkopuolella käytännön kokemusta löytöjen puhdistamisessa, luetteloinnissa ja kaivauskarttojen piirtämisessä. Jo samalla vuosikymmenen lopulla hän pääsi osallistumaan Suomalais-neuvostoliittolaisen tieteellis-teknisen yhteistyökomitean (ns. TT-komitea) arkeologian alan työryhmän työskentelyyn. Se tuli avaamaan suomen kielen taitoiselle Aleksandrille mahdollisuuden laajaksi muodostuneeseen ystäväkuntaan ja yhteistyöhön valtiorajan länsipuolella.

Pietarin tiedeakatemiaan affilioituneena hän saattoi jatkaa arkeologian opiskelujaan, jotka suuntautuivat yhä voimakkaammin Karjalan myöhäiseen rautakauteen ja keskiaikaan. Neuvostoliiton kommunistisen diktatuurin romahdettua 1991 ja yhteiskunnan lyhyeksi jääneen demokratisoitumisen aikana Saksa pääsi Joensuun yliopiston, nykyisen Itä-Suomen yliopiston, jatko-opiskelijaksi. Täällä hän vuonna 1998 väitteli filosofian tohtoriksi tutkimuksellaan Rautakautinen Karjala, Muinais-Karjalan asutuksen synty ja varhaiskehitys. Väitöstilaisuuden jälkeinen karonkka oli kaikkien läsnäolijoiden mieliin jäänyt tilaisuus, jossa venäläiset ja suomalaiset arkeologit vapautuneesti saattoivat muistella aikaisempia monien kirjoitettujen ja kirjoittamattomien sääntöjen sitomia yhteyksiä ja yhteistyötä samalla silti nähden tulevaisuuden lupaavat näköalat. Pian tämän jälkeen Saksasta tuli Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitoksen dosentti. Toista väitöskirjaansa Karjalan varhaishistoriasta hän puolusti Pietarin valtionyliopistossa vuonna 2007. Hän oli yksi tärkeimmistä monumentaalisen Viipurin läänin historian kirjoittajista.

Mikael Agricola -seuramme piiriin Aleksandr Saksa tuli 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ollen mukana Kuolemanjärven Agricola-muistomerkin kunnostus- ja ylläpitohankkeessa. Erityisen tärkeäksi hänen roolinsa muodostui seuran päätettyä pystyttää Viipuriin uudelleen toisen maailmansodan aikana kadonnut Mikael Agricolan muistoveistos. Dosentti Saksa toimikin tässä yhteydessä korvaamattomana yhteyksien luojana venäläiseen byrokratiaan ja kirkolliseen maailmaan. Agricola-muistomerkin paljastaminen 5.6.2009 oli yksi Mikael Agricola -seuran merkittävimpiä tekoja

Seuramme yhteistyö Viipurin suuntaan jatkui tämän jälkeen voimakkaana. Vuosikymmenen lopussa käynnistettiin suuri hanke, Viipurin keskiaikaisen kaupunginkirkon ja samalla alkuperäisen Viipurin hiippakunnan (1554–1723) tuomiokirkon arkeologiseksi tutkimukseksi ja restauroimiseksi. Rakennus oli monien vaiheiden jälkeen tuhoutunut lopullisesti talvisodan pommituksissa helmikuussa 1940 ja jäänyt raunioksi, jonka asema neuvostoliittolaisessa ja sen jälkeen venäläisessä kulttuuripolitiikassa oli ristiriitainen.

Seuramme hankkimin apurahoin ja avustuksin kaupunginkirkon rauniossa tehtiin laajoja arkeologisia tutkimuksia. Aleksandr Saksa johti niitä ja niistä vastasi Venäjän muinaismuistolain mukaan. Työ kasvoi sekä venäläisten että suomalaisten kenttäavustajien turvin kasvoi tutkimukselliseksi ja kulttuuripoliittiseksi avainhankkeeksi aikana, jolloin Venäjän kehitys epädemokraattiseen suuntaan oli vielä alussaan. Aleksandr Saksan osuus seuramme vankkumattomana tukena ja tieteellisen kenttätutkimuksen takaajana oli ratkaiseva. Hänen työnsä henki elää, vaikka aika on muuttunut kylmäksi ja yhteistyötä ei enää voi olla.

Heikentyvän terveytensä takia Saša siirtyi vähitellen sivummalle työelämässä, mutta seuramme yhteys häneen säilyi. Hän muun muassa piti merkittäviä esitelmiä seuran kokouksissa arkeologisesta tutkimustyöstään Viipurin kaupungissa ja Viipurin keskiaikaisen kaupunginkirkon tutkimuksessa. Hän myös jatkoi työtään Venäjän tiedeakatemian Aineellisen kulttuurin historian laitoksen johtavana tutkijana ja konsulttina.

Aleksandr Saksa siunattiin Pyhän Marian kirkossa Pietarissa ja laskettiin haudan lepoon Kupanitsassa. Hänen muistonsa Karjalan ja Viipurin esihistorian ja keskiajan tutkijana, yhteistyökumppanina kahden erilaisen valtion välillä sekä lämpimänä, rakastettavana ja viisaana ihmisenä säilyy muistossamme.

 

Markus Hiekkanen, 21.11.2022

Aleksandr Saksa vuonna 2014. Kuva: Heikki Jääskeläinen

Jaakko Numminen in memoriam

Heikki Jääskeläinen torstaina 20. lokakuuta, 2022
Ministeri Jaakko Numminen kuoli Helsingissä 19.9.2022 lyhyen sairauden jälkeen 93 vuoden iässä. Hän oli syntynyt Vaasassa 22.10.1928. Hän oli vahvasti maakunnan miehiä. Hänen Pohjalaispuheiden kokoelmaansa on painettu 50 pohjalaispuhetta ja liitteessä luetteloidaan vielä 147 teoksesta poisjäänyttä puhetta.
 
Jaakko Numminen oli tasapuolinen koulutus- ja sivistyspolitiikan moniottelija. Hänen toistaiseksi viimeisin kirjansa on kaksiosainen Sivistys-Suomen synty I-II. Hänen sivistysihanteensa oli kansainvälisesti painottunutta ja juurtui Snellmaniakin varhaisempaan aikaan, sanoisin Mikael Agricolaan asti.
Ihailtavaa oli se into, jolla Jaakko Numminen paneutui Mikael Agricolan juhlavuoden 2007 valmisteluihin ja oli perustamassa Agricolan muistoa ja merkitystä vaalivaa Mikael Agricola -seuraa.
 
Jaakko Nummiselle oli tyypillistä olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja käyttää painokkaita puheenvuoroja. Näin kävi Kuolemajärven Kyrönniemelläkin kesäkuussa 2000 uudelleen paljastettaessa vuonna 1900 ensimmäisen kerran pystytettyä Agricolan kuolinpaikan muistomerkkiä.
Kun muistomerkin oli aikanaan pystyttänyt Koiviston nuorisoseura, oli Jaakko Nummisella nuorisoseuraliikkeen tuntijana tähänkin henkilökohtainen suhde.
 
Ministeri ei kuitenkaan katsonut vain menneeseen vaan myös tulevaan. Puheessaan hän sanoi suomalaisten hartaasti odottavan, että vuonna 1908 pystytetty mutta talvisodan aikana kadonnut Mikael Agricolan patsas nousisi uudelleen Viipuriin. Viipurin kaupunginjohtaja K.A. Porjadin ilmoittikin näin tapahtuvan mahdollisimman pian.
Näin alkoi Mikael Agricolan paluumatka Viipuriin. Samainen K.A. Porjadin oli yhdessä Jaakko Nummisen kanssa 27.6.2009 poistamassa verhoa Viipurin luterilaisen kirkon läheisyyteen sijoitetulta Agricolan patsaalta.
Ja Jaakko Nummisella oli taas viipurilaisille vakava toivomus, että ”Viipurin kaupunki pitää hyvää huolta patsaasta ja säilyttää näin tuleviin vuosiin ja sukupolviin muiston itäisen Suomenlahden ikivanhan kulttuurikaupungin kasvatista, 1500-luvun humanistista, oppineesta kielimiehestä ja hartaasta kristitystä, rauhanneuvottelijasta”. Agricolan nimen ohessa patsaassa ovat nytkin ajankohtaiset Raamatun sanat ”Autuaita ovat rauhantekijät”.
Tätä ennen Jaakko Numminen oli yhteyksiensä avulla varmistanut patsaan rahoituksen, johon varoja saatiin opetusministeriöltä, Suomen evankelis-luterilaiselta kirkolta, Cargotec Oy:ltä ja suomenruotsalaisilta säätiöiltä, jotka halusivat kunnioittaa Turun ruotsinkielisen katedraalikoulun vanhaa rehtoria.
Paljon muutakin ministeri Jaakko Numminen ehti tehdä vaaliessaan Agricolan muistoa. Kun hän kirjoitti Agricola-renessanssista, oli selvää, että hänellä itselläänkin oli osuutensa siinä. Jaakko Numminen oli seuramme kunniajäsen ja hänet palkittiin kirkkomme korkeimmalla kunniamerkillä, Mikael Agricolan ristillä.
 
Mikael Agricolan nykykielelle toimitetusta rukouskirjasta, jota Jaakko Numminenkin siteerasi:
Herra, olkoon minulla vahva usko sydämessä, pelastuksen kypärä päässä, Kristuksen merkki otsassa, totuuden sana sydämessä ja suussa. / Olkoon mielessäni hyvä tahto ja rinnassani alati palava rakkaus Jumalaa ja lähimmäisiäni kohtaan. / Tehköön myötäkäyminen minut nöyräksi, vastoinkäyminen kärsivälliseksi. Olkoon omassatunnossani rauha. / Anna minun pysyä elämäni loppuun saakka ja tulevaan iankaikkiseen elämään asti vahvana sinun hyvyydessäsi. Aamen.
 
Jaakko Numminen siunattiin 15.10.2022 Helsingissä Hietaniemen Vanhassa kappelissa ja laskettiin hautaan Maija-puolisonsa viereen Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle. Siunauksen toimitti pastori Matti Poutanen ja ortodoksisen rukouspalvelun haudalla isä Petri Korhonen ja ylidiakoni Jari Lampinen.
 
Heikki Jääskeläinen

Mikaelin päivän seminaari 2022

Kaisa Häkkinen torstaina 8. syyskuuta, 2022

 

Torstaina 29.9.2022 klo 17—19 järjestetään Turussa, Aboa Vetuksen Factory-salissa Mikaelin päivän seminaari:

 

Mikael Agricola – faktaa ja fiktiota

 

17.00 Tervehdyssanat, tietoa Mikael Agricola -seurasta ja sen toiminnasta.

 

17.15 Professori emerita Päivi Lappalainen: Elämäkertakirjallisuus – faktaa vai fiktiota?

 

17.45 TT, liturgisen elämän kouluttaja Juhani Holma: Arvoituksellinen Agricola. 30-vuotinen matkani Mikael Olavinpojan kanssa.

 

18.15 Kirjailija Roope Lipasti: Totta ja tarua – Agricola romaanihenkilönä.

 

Kukin esitelmä kestää 20 minuuttia, minkä jälkeen on 10 minuuttia aikaa kysymyksille ja keskustelulle. Seminaarista tehdään videotallenne, joka julkaistaan myöhemmin seuran YouTube-kanavalla.

 

Tilaisuus on avoin ja maksuton. Seminaariin osallistuminen ei edellytä seuran jäsenyyttä, mutta jäseneksi on mahdollista liittyä seminaarin yhteydessä.

 

Tervetuloa!

 

Mikael Agricola -seuran puolesta

seuran tiedevastaava Kaisa Häkkinen

 

 

Tietoa esiintyjistä

 

Päivi Lappalainen on juuri jäänyt eläkkeelle kotimaisen kirjallisuuden professorin tehtävästä Turun yliopistossa. Hänen erikoisalojaan ovat kirjallisuuden historia, feministinen kirjallisuudentutkimus, lasten- ja nuortenkirjallisuus, 1800-luvun realismi sekä suomenruotsalainen kirjallisuus.

 

Juhani Holma on teologian tohtori, jonka vuonna 2008 valmistuneen väitöskirjan aiheena oli Mikael Agricolan Rukouskirjan lähdepohja. Holma työskentelee jumalanpalveluselämän kouluttajana Kirkon koulutuskeskuksessa. Hän toimii myös Mikael Agricola -seuran puheenjohtajana.

 

Roope Lipasti on lietolainen kirjailija, kolumnisti, tietokirjoittaja ja toimittaja. Hän on julkaissut teoksia sekä lapsille, nuorille että aikuisille. Vuonna 2021 ilmestyi hänen romaaninsa Mikaelin kirja, jonka aiheena ovat Agricolan elämän loppuvaiheet.

Saariston keskiaikajuhla Agricolan tapaan

Kalle Järvelä perjantaina 22. heinäkuuta, 2022

Herrankukkaro haluaa kutsua Mikael Agricola -seuran jäsenet keskiaikaispitoihin Mikael Agricolan hengessä Herrankukkaroon (Luotojentie 245, Röölä) 26.8. klo 19.00 – 21.30. 

Tarjoamme teille tämän ensimmäisen musiikillisen illallisen jäsenhintaan 59 euroa + mahdolliset juomat.  Normaali hinta 89:- 

Tavoitteenamme on rakentaa Naantalin Musiikkijuhlien ohjelmaan vastaavat pidot vuodeksi 2023, joten olisi hienoa saada seuranne jäseniä mukaan kehittämään illan palveluja, ohjelmaa ja laatua. 

Lisätietoa ja ilmoittautuminen Herrankukkaron kotisivuilta. Saat jäsenhinnan käyttöösi käyttämällä kampanjakoodia agricola varauksen yhteydessä. Kampanjakoodi syötetään varauksen yhteydessä, yhteystietojen täyttämisen jälkeen. Juuri ennen maksutavan valintaa.

Voit tehdä varauksen myös sähköpostilla tai puhelimitse. Muistathan mainita, että olet Mikael Agricola -seuran jäsen varauksen yhteydessä. Sähköposti: myyntipalvelu@herrankukkaro.fi / puh. 02 515 3300

Linkki tapahtuman sivuille: 

https://www.herrankukkaro.fi/saariston-keskiaikajuhla-agricolan-tapaan

Mikael Agricola -seuran kevätkokous ja esitelmä Turussa 10.5.

Kalle Järvelä tiistaina 3. toukokuuta, 2022

Mikael Agricola -seuran kevätkokous pidetään tiistaina 10.5. klo 17 Turussa seurakuntien toimitalon kokoushuoneessa, osoitteessa Eerikinkatu 3, 2. krs.

Kevätkokouksen jälkeen emeritus valtionarkistonhoitaja, TT, FL Jussi Nuorteva pitää esitelmän aiheesta ”Reformaatio uudistaa yliopistot”.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Agricolan päivän seppeleen lasku Turussa 9.4.2022

Kalle Järvelä lauantaina 9. huhtikuuta, 2022

Jälleen laskettiin Mikael Agricolan elämäntyötä kunnioittava seppele Oskari Jauhiaisen veistämälle ja Turun tuomiokirkon kupeessa sijaitsevalle Agricolan patsaalle Mikael Agricolan ja suomen kielen päivän kunniaksi.

Seppeleen laskivat Mikael Agricola -seuran kunniajäsen ja hallituksen jäsen, arkkipiispa emeritus Jukka Paarma ja Turun tuomikirkkoseurakunnan kappalainen Mika Mäntyranta.

Jukka Paarma piti seppeleen laskun yhteydessä puheen, jossa hän korosti Agricolan merkitystä rauhan miehenä ja suomalaisen kansallisen identiteetin perustan luojana. 

Kuva: Ossi Tuusvuori

Kuva: Ossi Tuusvuori

Seppelenauhan teksti: ”Suomen kirjakielen isän Mikael Agricolan elämäntyötä kunnioittaen / Mikael Agricola-seura, Turun tuomiokirkkoseurakunta”.
Kuva: Ossi Tuusvuori

 

Jukka Paarma
Agricolan patsaalla 9.4.2022

Tänään, Mikael Agricolan ja suomen kielen päivänä, on monta syytä kunnioittaa sen miehen muistoa  joka aikanaan laski suomen kirjakielen perustuksen.  Ja nimenomaan tällä paikalla. hänen pääasiallisen työpaikkansa, piispankirkkonsa ja tuomiokapitulinsa kupeessa, vastapäätä hänen perheensä asuntoa, kotia, nykyisen akatemiatalon tontilla.  Seitsemänkymmentä vuotta sitten, vuonna 1952,  paljastettiin tämä Oskari Jauhiaisen veistos, joka tavallaan korvasi vanhemman, Viipurissa sijainneen.  Se oli tuhoutunut ja hävinnyt kun vihollinen hyökkäsi maahamme talvisodan päivinä   Sodan tuhot olivat Agricolalle, rauhan miehelle, kohtalokkaat muutoinkin.  Päättyihän hänen oma elämänsä rauhanneuvottelumatkalta palatessa 9.4.1557.  Sodan lopettamiseksi käydyt neuvottelut Moskovassa ja pitkä talvinen matka olivat uuvuttaneet vähän alle viisikymppisen miehen.

Agricolan elämänvaiheet ja saavutukset kirjakielemme ja omakielisen kirjallisuutemme ”isänä”, luterilaisen reformaation edustajana ja jopa rauhanneuvottelijanakin ovat yleisesti aika hyvin tunnetut.  Tämä erikoinen aika, jota nyt elämme kriisien ja sodan varjossa, nostaa hänen elämäntyönsä kokonaismerkityksen uudelleen ajankohtaiseksi. Maailmanlaajan pandemian todellisuus on muistuttanut sekä ihmisten että kansakuntien elämän hauraudesta ja epävarmuudesta. Brutaali sota Euroopassa on nostattanut omassa maassammekin pelkoa. Tunnistetaan jopa uhkaa koko kansallista olemassaoloamme kohtaan.

Mikä voi tässä maailmassa olla väkevämpi ase kuin tankit ja ohjukset? Mikä on voimakkaampi valta kuin määrältään ylivoimainen ja röyhkeä väkivalta? Millä pienempi ja vähäisempi kykenee puolustautumaan mahtavampaan vastaan? Viestit nyt käytävästä sodasta kertovat, että sellainen on luja ja selkeä kansallinen identiteetti, tieto ja tunne kuulumisesta omaan kansaan, joka on niin arvokas, että sitä kannattaa puolustaa.

Suomalaisen kansallistunnon, sen oman identiteetin  perustan laskijoista Agricola mainitaan ensimmäisenä.  Oman kielen,  suomen  kielen ja sille rakentuvan kulttuurin sekä siihen kuuluvan kristillisen uskon lujittajana hän loi pohjan oman maamme kasvatukselle ja koulutukselle, tieteelle ja ylipäänsä omankieliselle sivistykselle samoin kuin omalle hallintokulttuurille, joita toiset sitten kehittivät eteenpäin. Heitä edustavat tällä samalla Turun vanhalla keskustan aukiolla kaksi muuta patsasta, Henrik Gabriel Porthanin ja Per Brahen muistomerkit.

Tänään, tämän 70-vuotisen hienon patsaan äärellä on siis monta syytä osoittaa kunnioituksemme ja kiitollisuutemme tälle työlle, kansakunnan identiteetin rakentajalle, rauhan miehelle. Hänen mittavassa Rukouskirjassaan on tietenkin mukana Rauhanrukous johon nyt saamme yhtyä:

 Kaikkivaltias Jumala.

jolta kaikki pyhyys, oikeus ja hurskaat teot tulevat.

Anna palvelijoillesi se rauha, jota maailma ei voi antaa.

Suo, että sydämemme  olisivat aina sinun käskyillesi kuuliaiset.

 Varjele meitä niin. että sodan uhka pysyisi koko elinaikamme kaukana ja saisimme elää  sinun huomassasi rauhassa ja sovussa.

Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen.

 

Hyvää Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää!

Ette mös wiholistes pelco caukan olis

Juhani Holma lauantaina 9. huhtikuuta, 2022

 

Maailman turvallisuustilanne on heikentynyt viimeisten kahden vuoden aikana. Ensin iski pandemia ja nyt Euroopan tasapainoa horjuttaa sota. Se turvallisuuden tunne, jossa parin sukupolven ajan olemme Euroopassa tottuneet elämään, on järkkynyt. Maailmassa on kaiken aikaa ollut alueita, joista perusturvallisuus on ollut kaukana sotien, nälänhädän ja diktatuuristen hallintokoneistojen takia. Ilmeisesti vasta sitten, kun kulkutaudit, sodat tai totalitarismi tulevat tarpeeksi lähelle, me eurooppalaisetkin havahdumme.

Viisisataa vuotta sitten, Agricolan aikaan, nuo yllä mainitut ilmiöt olivat arkipäivää. Rutto ja muut taudit, joita ei kyetty torjumaan, väijyivät kaiken aikaa kintereillä. Sotia oli tiheään ja useilla alueilla hallitsijoiden toimissa oli diktatorisia piirteitä. Ei vähiten venäjällä Iivana Julman hirmuhallinnon alla.

Agricolan päivän aikoihin on hyvä palauttaa mieliin, että Mikael Agricola kuoli sodan ja mielivaltaisen venäjän tsaarin edesottamusten seurauksena. Niitä rauhanneuvotteluja, joihin Agricola keskeisenä vaikuttajana osallistui, käytiin saman tyyppisen epämääräisyyden keskellä kuin niitä käydään näinä päivinä Ukrainan ja Venäjän välillä.

Kirkko ja orastava suomenkielinen kulttuuri antoivat suuren uhrin Mikael Agricolan kuoleman myötä. Monissa sodissa tuhoutuu kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia, kirjastoja ja museoita. Mikael Agricolan kuolema aiheutti pitkän takatalven Suomen kirjakielen kehitykseen juuri silloin, kun se oli puhjennut kukkaan. Ei ollut olemassa sellaista henkilöä tai tahoa, joka olisi kyennyt jatkamaan esimerkiksi kesken jäänyttä Raamatun suomentamista. Vasta lähes sata vuotta Agricolan kuoleman jälkeen työ saatiin valmiiksi.

Mikael Agricola tunsi sodan vaarat. Hän oli jo teinivuosinaan Viipurissa saanut tietää, mitä rajantakaiset voivat saada aikaan. Rukouskirjaansa Agricola suomensi rauhan rukouksen, jossa pyydetään sodan uhan pysymistä kaukana, että elämä rauhassa ja sovussa olisi mahdollista.

Anna sinun palueliaijs / se rauha / iota eij mailma taijdha anda / ette seke meiden sydhemet / olisit aijna sinun keskydhes cwliaijset  / ette mös wiholisten pelco / caukan olis / ja nijn meiden Elinaijkanam / olisit sinun hoomasas / aijna rauhaliset / ia soueliat.

Agricolan päivänä 9.4.2022

Juhani Holma, Mikael Agricola -seuran puheenjohtaja

 

 

Mikael Agricola -palkinto Sari Karhulahdelle

Kalle Järvelä perjantaina 8. huhtikuuta, 2022

Mikael Agricola -palkinto jaetaan vuosittain tunnustuksena merkittävän kaunokirjallisen teoksen erinomaisesta suomennoksesta. Vuoden 2022 palkinto myönnetään Sari Karhulahdelle Richard Powersin teoksen Ikipuut (Gummerus) suomennoksesta. Alkuteos on englanninkielinen. 

Mikael Agricola -seura onnittelee Sari Karhulahtea!

Palkinnon myöntää Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry yhdessä Suomen Kirjasäätiön kanssa.

Lisätietoja: https://www.sktl.fi/?x18668=3040768

 

Mikael Agricolan ja suomen kielen päivän seppeleenlaskutilaisuus Agricolan patsaalla Turun tuomiokirkolla lauantaina 9.4. 2022 klo 11

Kalle Järvelä keskiviikkona 6. huhtikuuta, 2022

Mikael Agricola -seura ja Turun tuomikirkkoseurakunta järjestävät perinteiseen tapaan seppeleenlaskutilaisuuden Mikael Agricolan patsaalla Turun tuomiokirkolla Agricolan päivänä 9.4. klo 11.

 

Tilaisuuden ohjelma:

 

Tervetulotoivotus                                               

Pastori Mika Mäntyranta, Turun tuomiokirkkoseurakunta

Virsi      581:1-2

Mikael Agricola -seuran puheenvuoro

Emeritus arkkipiispa Jukka Paarma

Seppeleenlasku

Virsi     581: 3-4

 

Yleisö on tervetullut seuraamaan tilaisuutta.

(Tilaisuudessa kuvataan)

 

Seppele lasketaan Turun tuomiokirkon ulkopuolella sijaitsevalle Oskari Jauhiaisen veistämälle Agricolan muistomerkille, jonka paljastamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 70 vuotta. Ylen elävässä arkistossa tallenne tilaisuudesta: https://areena.yle.fi/1-50088774 .

Arkkipiispa emeritus, TT Jukka Paarma on Mikael Agricola -seuran hallituksen jäsen ja seuran kunniajäsen. Hän tulee puheessaan tuomaan esille myös Agricolan roolia diplomaattina ja rauhan miehenä.

Turun piispa Mikael Agricola toimi viimeisessä virkatehtävässään vuoden 1557 alkupuolella Kustaa Vaasan Moskovaan lähettämän rauhanneuvotteluvaltuuskunnan jäsenenä. Agricola kuoli  9. huhtikuuta 1557 Kuolemajärven Kyrönniemellä paluumatkalla Moskovasta ja Novgorodista, jossa rauhansopimus allekirjoitettiin Ruotsin ja Venäjän välillä. Hänet haudattiin Viipurin tuomiokirkkoon. 

Agricolan päivä on myös virallinen liputuspäivä.

Lisätietoa aiheesta löytyy mm. valtionarkistonhoitaja emeritus Kari Tarkiaisen esitelmässä vuonna 2004 järjestyssä Agricola-symposiumissa ”Mitä tiedämme vuoden 1557 rauhansopimusneuvotteluista Ruotsin ja Venäjän välillä?”  (TS 21.9.2004) sekä teoksessa Kari Tarkiainen (toim.): Ruotsin ja Venäjän rauhanneuvottelut 1557. Mikael Agricola Ruotsin lähetystön jäsenenä. SKS 2007.

www.turunseurakunnat.fi/tuomiokirkkoseurakunta