Mikaelin sijoitus noussut
Keijo Perälä keskiviikkona 18. helmikuuta, 2009Iltalehti on jatkanut Yleisradion v. 2004 Suomessa aloittamaa seuraleikkiä kymmenestä suurimmasta suomalaisesta. (Iltalehti 5.1.2009) ”Tutkimuksen” on tehnyt mielipiteiden mittauslaitos ja sen voi katsoa jossain määrin paremmin kertovan Suomen kansan mielipiteistä kuin Ylen äänestyksen. Kyseessä oli sentään sähköpostikysely, jossa valikoidulta joukolta, ja vain heiltä, kysyttiin. Noin puolet kysytyistä vastasi. Postikyselyissä ei juuri parempaan osallistumiseen päästä, usein ei näinkään hyvään. Tuloksen kannalta olennainen merkitys on kuitenkin sillä, että vastaajille annettiin aikaisempi kymmenen nimen lista ja presidentti Martti Ahtisaaren nimi, ja käskettiin valita nimistä yksi. Siksi tuloksena on yhdentoista nimen lista, joista kymmenen on Ylen äänestyksessä parhaiten menestyneitä.
Tuloksista on tällä sivulla ensiksi mainittava, että Mikael Agricola on parantanut sijoitustaan seitsemänneltä sijalta neljänneksi. Kun äänestyksen ja kyselyn välissä on vietetty juhlavuotta 2007, voinee nousun panna sen ansioksi. Tätä kyselyähän ei edeltänyt minkäänlainen mainoskampanja kenekään ehdokkaan hyväksi (paitsi Ahtisaaren), vaan vastaajat joutuivat vastaamaan kylmiltään. Muutkin listalla tapahtuneet muutokset voi selittää sillä, kuinka kukin on ollut tällä välin ja erityisesti viime aikoina julkisuudessa.
Toiselta sijalta on yhdenneksitoista pudonnut Risto Ryti, ja tilalle on noussut Martti Ahtisaari kuudennelle sijalle, luonnollisesti Nobelin palkinnon vuoksi, ja siksi, että häntä tarjottiin lisäehdokkaaksi. Kärjessä ovat pysyneet Mannerheim ja Kekkonen, joka pääsi Rydin tilalle toiseksi. Kolmanneksi nousi Arvo Ylppö ja hänen jälkeensä siis Mikaelimme. Muuten järjestyksessä ei ole dramaattisia muutoksia, Sibelius myös hiukan paransi sijoitustaan.
Koko lista oli tällainen: 1. Mannerheim, 2. Kekkonen, 3. Ylppö, 4. Agricola, 5. Sibelius, 6. Ahtisaari, 7. Adolf Ehrnroot, 8. Tarja Halonen, 9.Kivi, 10. Lönnrot ja 11. Ryti.
Tavallaan samasta aiheesta kirjoitti äskettäin kouluneuvos Antti Lehtinen Turun sanomissa. Hän mm. hämmästelee, ettei Peter von Baghin paksussa kirjassa ”Sininen laulu” mainita Agricolaa kertaakaan. Ihmettelyyn on ehkä syytä, mutta myös selitys on helppo arvata: Kyseessä on itsenäisen Suomen taiteiden tarina. On helpompi ymmärtää viittaukset Runebergiin ja Kiveen. Agricola ei ollut kaunokirjailija.
Lehtinen tekee myös mielenkiintoisen ehdotuksen. Hän muistuttaa, että v. 1917 järjestetyn Agricolan muistomerkkikilpailun voittanut Wäinö Aaltosen ehdotus jäi rahan arvon romahdettua pystyttämättä. (Lehtinen on tehnyt Aaltosen muiston vaalimisen hyväksi enemmän kuin kukaan muu.) Nyt hän kysyy retorisesti, voitaisiinko teos saattaa pysyvään materiaaliin Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011. Asiaa kannattanee harkita, vaikka epäilijä voi sanoa, että teoksen sanoma jää nykyihmiselle epäselväksi. Teoksen nimi oli ”Isä meidän”, eikä se ole näköispatsas. Mutta pysyvään materiaaliin saattamisenhan ei tarvitsisi merkitä kovin suurikokoista monumentaaliteosta ulkoilmassa. Saattaa siinä piillä toinenkin mutta: Miten tekijän moraaliset oikeudet teokseensa tulisivat huomioon otetuiksi?
Keijo Perälä