Mikael Agricola -seura

Professori Simo Heininen esitelmöi aiheesta Mikael Agricola tietokirjailijana Suomen Oppihistoriallisen Seuran maaliskuun kokouksessa, Tieteiden talossa (Kirkkokatu 6, Helsinki) 31.3.2011 klo 18.15. Esitelmässä käsitellään Agricolan rukouskirjan kalenteriosastoa. Esitelmä kestää n. 30-60 min, jonka jälkeen on varattu aikaa keskustelulle.

Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.

Tiedustelut:
Johanna Lilja: e.johanna.lilja(at)uta.fi

Vanhat valtapuolueet ovat koettaneet vaitiolollaan estää ruotsin kielen asemaa muodostumasta kevään 2011 eduskuntavaalien aiheeksi. Ruotsin kielen vihaajat taas tekevät kaikkensa saadakseen sen mukaan.

Keskustelu ruotsin asemasta tuo aina pinnalle myös uskomattomia syrjintäasenteita. Jos samanlaista kieltä käytettäisiin jostain muusta vähemmistökansallisuudesta, yleinen syyttäjä nostaisi syytteen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Mutta hurreista saa sanoa mitä tahansa, rankaisematta.

Voi vain ihmetellä, kuinka aitosuomalaista koulujemme historianopetus oikein on ollut, kun ruotsin kielen merkitystä eurooppalaisen sivistyksen tuojana eivät läheskään kaikki tunnu ymmärtävän. Monet näyttävät kuvittelevan, että meillä olisi ollut jokin vaihtoehtoinen oma sivilisaatio, jonka kehitystä ruotsalaiset tulivat tänne estämään. Tällaisen käsityksen syntymiseen kuvitelmalla jostain suomalais-ugrilaisesta kulttuuripiiristä lienee ollut jokin osa.

Olisihan meillä tietysti ollut vaihtoehto, mutta se oli venäläinen. Onneksi jouduimme Venäjän valtapiiriin vasta niin myöhään, että ruotsalainen yhteiskuntajärjestys oli jo vakiintunut, ja Suomen suuriruhtinaskunnasta tuli Ruotsin lakia noudattava ruotsalainen valtio Venäjän keisarikunnassa. Kun venäläinen yhteiskunta sekasorron vuotena 1917 uhkasi saada meilläkin yliotteen, tuloksena oli kaikkien aikojen katastrofi. 1920-luku osoitti kuitenkin, että ruotsalaisen yhteiskuntamme perusrakenteet olivat niin lujat, että selvisimme kuilun pohjalta ainutlaatuisen hyvin.

Kaikesta tästä huolimatta ruotsin kielestä on tullut käytännön ongelma. Ruotsi vie peruskoulun opetusohjelmassa tilaa joltakin muulta aineelta. Ruotsinkielisten väite, että se ei ole muilta kieliltä pois, on kestämätön. Jos oppilas on kielellisesti enintään keskinkertainen, kuten useimmat meistä ovat, pakollinen ruotsi estää jonkin muun kielen opiskelun. Itä-Suomessa on erityisen akuutti kysymys venäjän kielen opiskelusta, joka olisi kovin tarpeellista. Kun venäjään suhtaudutaan vielä kielteisemmin kuin ruotsiin, sen opiskelua pitäisi jollain keinoin suosia.

Ruotsin kielen asema on yhteiskunnassamme rajusti huonontunut toisen maailmansodan jälkeen. Vielä 1940-luvulla saatettiin elokuva filmata kahteen kertaan: suomeksi ja ruotsiksi. Nykyään ei elokuvia haluttaisi edes tekstittää ruotsiksi, puhumattakaan että näyttelijät pystyisivät esittämään saman ruotsiksi. Kyllä ruotsia on hyvä syy nimittää toiseksi kansalliskieleksi, mutta kuvitelma kaksikielisestä yhteiskunnasta on epärealistinen. Epätoivoiset yritykset turvata asiakaspalvelu kaikissa viranomaisissa ja julkisissa laitoksissa ruotsiksi ovat epäonnistumaan tuomittuja. Asiakaspalveluruotsin kurssit ovat turhia, sillä etelä-Suomen ruotsinkieliset osaavat suomea hyvin tai täydellisesti, eivätkä sen vuoksi halua tulla palvelluiksi alkeellisella ruotsin kielellä.

Ruotsin kielen pakollisuudesta on korkea aika jossain määrin luopua. Se alkaa olla jo ruotsinkielisen kulttuurin omakin etu. Asenteet ovat niin laajalti kielteisiä. Nyt on koetettava tosissaan miettiä, miten ruotsin kieli saataisiin säilymään Suomessa. Sitähän ruotsinkieliset itse ahkerasti tekevät, mutta siihen mietintään on saatava mukaan enemmän suomenkielisiä.

Saattaa olla perää niissä väitteissä, että keskittyminen vaatimaan ruotsinkielistä palvelua on virhe, vaikka se joissakin tapauksissa, kuten sairaanhoidossa, onkin tärkeää. Kielen säilymisen kannalta on ensisijaista ruotsinkielisten instituutioiden säilyminen. Kieli on sosiaalinen ilmiö. Sivistyskieli voi säilyä vain, jos on yhteisöjä, jotka työskentelevät ja elävät sillä kielellä. Kaksikieliset instituutiot johtavat yksikielisyyteen, jos vähemmistökieli on ruotsi. Sen vuoksi valtion ja kuntienkin hallinnossa menossa olevat uudelleen järjestelyt voivat olla tuhoisia, kun enemmistöltään ruotsinkieliset virastot hävitetään yksi toisensa jälkeen. Ruotsinkieliset saavat olla tyytyväisiä, että aikoinaan perustivat oman yliopiston. Ainoa virhe taisi olla sijoituspaikka, Turku, pieni kaksikielinen saareke suomenkielisellä alueella.

Vanhan svekofiilin on vaikea kuvitella, minkälainen on sivistynyt suomalainen, joka ei yhtään osaa ruotsia? Mikä käsitys hänellä on kulttuurisista juuristaan, jos kaikki ruotsinkieliset kirjoitukset ovat hänelle hepreaa? Pitäisikö ruotsin kielen alkeet sittenkin opettaa kaikille, kiinnittäen huomiota kielen yhtäläisyyksiin englannin ja saksan kanssa? Tai ainakin lukiossa?  Sekään ei taida onnistua, kun lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan kokoelma erikoistuviin opintoihin valmistavia kursseja. Nyky-yhteiskunnassa kielet, tai siis kieli (englanti), lienee pelkästään tekninen apuväline, jonka avulla selvitään työtehtävistä ja voidaan seurustella Facebookissa. Sillä tavoin etelä-Suomesta hävisi ruotsinkielinen työväestö. He eivät nähneet mitään syytä säilyttää kieltä, jolla ei käytännön elämässä ollut mitään virkaa.

Kärkiehdokkaat vuoden 2011 Mikael Agricola -palkinnon ja J.A.  Hollon palkinnon saajiksi julkistettiin Helsingissä KOM- ravintolassa 22. helmikuuta 2011 pidetyssä ”Kääntäjän ääni” – illassa.

Mikael Agricola -palkinnon saajaksi ovat ehdolla Olli Kuukasjärvi Fjodor Dostojevskin romaanista Idiootti (Otava), Jukka-Pekka Pajunen Herta Müllerin romaanista Hengityskeinu (Otava) ja Oili Suominen W. G. Sebaldin romaanista Saturnuksen renkaat (Tammi).

J.A. Hollon palkinnon saajaksi ovat ehdolla Matti Kinnunen Richard McGregorin teoksesta Puolue. Kiinan hallitsijoiden salainen maailma (Otava), Kirsi Luoma Nicholas D. Kristofin ja Sheryl WuDunnin teoksesta Puolikas taivasta (Like) ja Lena Talvio Paolo Rossin teoksesta Modernin tieteen synty Euroopassa (Vastapaino).

Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ja Suomen Kirjasäätiö jakavat Mikael Agricola -palkinnon vuosittain tunnustuksena edellisenä vuonna julkaistusta merkittävän kaunokirjallisen teoksen erinomaisesta suomennoksesta.  J. A. Hollon palkinto annetaan tunnustuksena edellisenä vuonna julkaistun vaativan tietokirjan korkeatasoisesta suomennoksesta. Palkinnon saajan valitsee Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton, Suomen arvostelijain liiton ja Suomen tietokirjailijoiden edustajista muodostuva lautakunta.

Ehdokkaista ja heidän teoksistaan lisääs SKTL:n sivuilla: http://www.sktl.fi/ajankohtaista/?x20036=38072

Lisätietoja:
Laura Jänisniemi
(SKTL:n kirjallisuuden kääntäjien jaoston pj)
050 371 7467
kirjallisuudenkaantajat at sktl.fi

Maisteri Heidi Salmen (o.s. Merimaa) väitöskirja ”Mikael Agricolan teosten kielen ala-, ylä– ja pää-vartaloiset adpositiot” tarkastetaan julkisesti lauantaina tammikuun 22. päivänä 2011 kello 12. Väitöskirja ilmestyy Turun yliopiston Annales-sarjassa.

Väitöstilaisuus järjestetään Turun yliopiston Fennicumissa (Henrikinkatu 3), luentosalissa XXV. Vastaväittäjänä toimii professori Marko Pantermöller Greifswaldin yliopistosta ja kustoksena professori Kaisa Häkkinen. Tilaisuus on suomenkielinen. Kaikki Mikael Agricola -seuran jäsenet ovat sydämellisesti tervetulleita seuraamaan väitöstilaisuutta. Oppiaine tarjoaa väitöskahvit.

Väitöskirjan voi lukea verkossa täältä.

Turussa 3.1.2011

Kaisa Häkkinen

Suomen kielen professori

Turun yliopisto

Mikael Agricola -seura on noudattanut vuonna 2010 toimintasuunnitelmansa kaikkia osa-alueita. Seura on edistänyt Mikael Agricolan ja hänen elämäntyönsä tunnettavuutta Suomessa esitelmin ja osallistumalla Turun kirjamessuihin. Seuran erityisasiantuntija Ossi Tuusvuori on osallistunut myös tässä tarkoituksessa moniin tapaamisiin ja kokouksiin. Hän on ollut mukana suunnittelemassa tapahtumia vuodelle 2011, jolloin Turku toimii toisena Euroopan kulttuuripääkaupunkina. Seura teki toukokuussa 2010 yhdessä Suomen kirkkohistoriallisen seuran kanssa retken Novgorodiin, minkä yhteydessä kuultiin luentoja mm. Mikael Agricolan kielestä, sanastosta, virsistä sekä rauhanneuvottelumatkasta Novgorodin kautta Moskovaan 1557.

Seuran puheenjohtaja Jyrki Knuutila ja varapuheenjohtaja Kaisa Häkkinen sekä seuran jäsenet professorit Erkki Tuppurainen ja Jorma Hannikainen ovat toimineet tiedeyhteisössä monin eri tavoin ja pitäneet esillä Mikael Agricolaan ja hänen aikaansa liittyvää poikkitieteellistä tutkimusta tekstijulkaisuin, artikkelein ja esitelmin. Kaisa Häkkinen on edelleen jatkanut myös Agricolan ja hänen aikaansa liittyvät poikkitieteellisen tutkimushankkeen valmistelua. Seuran tieteelliseen toimintaan on myös kulunut Markus Hiekkasen ideoima ja alkuun panema projekti tutkia Viipurin vanhan tuomiokirkon, Mikael Agricolan todennäköisen hautapaikan, rauniot ja täten osaltaan varmistaa niiden säilyminen jälkipolville. Seura osallistui syyskuussa Viipurissa vietetyille Suomen kulttuuripäiville, joiden yhtenä osana oli Hiekkasen Viipurin nykyisille asukkaille pitämä yleisöesitelmä kirkon historiasta ja ekskursio kirkon raunioille. Hanke sai myös 36 000 € apurahan Alfred Kordelinin säätiöltä.

Syyskokouksessa 2010 Seuran erityisasiantuntijaksi valittu Juhani Holma on ollut talven, kevään ja kesän aikana Saksassa Lutherstadt Wittenbergissä valmistelemassa reformaation juhlavuotta 2017 ja siinä yhteydessä suunniteltua Mikael Agricolan esille nostamista. Seuran hallituksen jäsenet Heikki Jääskeläinen ja Ossi Haaramäki ovat edelleen omilla toimillaan pitäneet yllä tämän juhlavuoden suunnittelua Seuran osalta.

Vuonna 2011 Seura tulee jatkamaan samoilla toiminnan pääpainoaloilla monin eri tavoin. Niistä mainittakoon Turun kulttuuripääkaupunkivuoden monet tilaisuudet sekä jatkaminen Viipurin tuomiokirkkohankkeen ja reformaation juhlavuoden 2017 valmistelujen parissa. Seura suunnittelee myös keväällä matkaa Saksaan Lutherstadt Wittenbergiin. Seuran yhteydessä toimivat erialojen  asiantuntijat pitävät myös vuoden 2011 aikana monia yleisöluentoja.

Kutsun Teidät kaikki sydämellisesti mukaan Mikael Agricola -seuran monipuoliseen toimintaan!

Lopuksi minulla on ilo Mikael Agricola -seuran puolesta kiittää kaikkia Seuran hallinnossa toimineita erinomaisesta työpanoksesta vuonna 2010. Kiitän myös Seuran jäseniä sekä kaikkia yhteistyötahoja kuluneen vuoden yhteistyöstä. Toivotan kaikille rauhallista jouluaikaa ja menestyksekästä uutta vuotta 2011.

Jyrki Knuutila
Puheenjohtaja
Mikael Agricola -seura

Kun suomen kielen professoria haastatellaan, häneltä on tapana kysyä mielipidettä suomen kielen tulevaisuudesta. Syntymäpäivähaastatteluissaan Kaisa Häkkinenkin lausui jälleen uskonsa suomen kielen säilymiseen tässä maassa. Niinhän meidän suomalaisten on pieni pakko uskoa, vaikka kielen käyttöala koko ajan supistuu.

Suomen kielen tulevaisuuden turvaamiseksi on laadittu melko äskettäin toimintaohjelma ja aivan äskettäin Suomen kielen lautakunta on vedonnut yliopistoihin suomen kielen säilyttämiseksi korkeimman koulutuksen ja tieteen kielenä. (Huomaan, että Suomen kielen lautakuntakaan ei puhu enää opetuksesta vaan koulutuksesta. Vielä 80-luvulla Kouluhallituksessa osattiin vitsailla, että koulutusta tarvitsevat vain koirat ja kadetit. Sitten alkoi koulutuksen vyörytys. Nyt kukaan ei enää edes opiskele vaan kouluttautuu. Tällaisia muutoksia tapahtuu huomaamattamme. Yliopistoissakaan ei liene enää opiskelijoita vaan koulutettavia.)

Kielen vaihto tapahtuu huomaamatta, hiljalleen. Huomaamme sen vasta kun kehitys on jo pitkällä. Kukaan itseään kunnioittava tieteilijä ei enää julkaise tutkimuksiaan suomeksi. Jotta tutkimus olisi edes mahdollista noteerata muuallakin kuin Suomessa, se on julkaistava englanniksi. Tämän vaatimuksen ulkopuolelle ei oikeastaan jää paljon muita tutkimusaloja kuin suomen kielen tutkimus, ehkä sekin vain osittain, ja jotkin hyvin kansalliset tutkimusaiheet. Suomen yliopistoihin halutaan ulkomaisia opiskelijoita. Siinä voidaan onnistua vain siinä määrin kuin opetusta muutetaan englanninkieliseksi.

Tässä ei toimintaohjelmat auta. Niillä voidaan koettaa huolehtia siitä, että asioista olisi mahdollista sentään keskustella tieteelliseen tapaan eli sivistyneesti myös suomeksi. Siinäkin voi olla tarpeeksi tekemistä.  Kehä on sulkeutumassa. 1800-luvulla haluttiin opiskella kansallisilla kielillä latinan sijasta. Siinä onnistuttiin, mutta nyt huomataan uudestaan, että kyllä se latina sittenkin on välttämätön.

Onko sivistynyt keskustelu tulevaisuudessa mahdollista suomeksi, on lähinnä tapakulttuurikysymys. Oikealla suomen kielellä, ei fingliskalla, keskustelemisella pitäisi olla jonkinlaista arvostusta. Sen pitäisi olla hienoa, jotta oppineet, anteeksi, koulutetut ihmiset sitä harrastaisivat. Intelligentsiamme johtava konservatiivi, prof. Matti Klinge ei kannata pyrkimystä keksiä kaikille asioille suomenkieliset nimet. Hänen mielestään voitaisiin sanoa telefooni, kun kerran televisio kelpaa. Turkulaisena tunnen hiukan vanhaa Turun murretta. Siinähän melkein joka kolmas sana oli ruotsia. Niin helposti se käy.

Toisekseen, englanninkielisten termisanojen käyttö on paljon helpompaa. Niiden kääntäminen suomeksi vaatii vaivaa.  Ensin käytetään yksittäisiä englannin sanoja, sitten lauseita. Suomentaminen tuntuu aina vain vaikeammalta. Ja sitten aletaan selittää, että käännettäessä merkitys, ainakin vivahde, muuttuu. Niin kuin usein tapahtuukin. Se johtuu asioiden luonteesta.

Kansainvälistyminen ei millään alalla voi tapahtua ilman suuria muutoksia kielioloissa. Kansainvälistymistä taas tapahtuu yhä useammalla elämän alalla. Kun yhtiön johtokuntaan otetaan yksi ulkomaalainen jäsen, työkieli on vaihdettava englanniksi. Kaikki paperit on kirjoitettava englanniksi ja kaikissa tärkeimmissä kokouksissa, vähitellen kaikissa kokouksissa, on puhuttava englantia. Hienotunteisuuden nimissä suomen kielen käyttö kielletään kahvipöytäkeskusteluissakin.

Mitä tälle kehitykselle voi tehdä? 1800-luvulla samanlaisen kehityksen pysäytti kansallisuusaate, joka johti kansalliseen eristäytymiseen ja kansalliskiihkoon.  Jokin osuus kansalliskiihkolla oli 1900-luvun kauheisiin sotiinkin. Pitääkö maailman englanninkielistymistä siis edes yrittää estää? Jos sillä vaikkapa vähänkin edistettäisiin maailmanrauhaa, saavutusta ei voisi vähätellä. Ikävä kyllä asiat eivät mene näin yksioikoisesti. Kehitystendensseillä on taipumus aiheuttaa vastavaikutuksia. Euroopan unioniin kuulumistakin kyetään käyttämään kansalliskiihkon lietsontaan ja epärealistiseen eristäytymisuskoon.  Kaikki olisi muka paremmin, jos emme kuuluisi kauheaan unioniin. Kuinka paljon tällä huijauksella saadaankaan ääniä seuraavissa eduskuntavaaleissa?

Kuva: vuoden 2007 kalenteri

Agricola-juhlavuoden 2007 kunniaksi tehty seinäkalenteri on saanut uusintapainoksen vuodelle 2011. Kalenteri koostuu Mikael Agricolan vuonna 1544 ilmestyneen Rucouskirian kalenteriosaston teksteistä ja Leonhart Fuchsin yrttikirjan kuvista. Agricolan teoksen kalenteriosastoa on sanottu ensimmäiseksi suomalaiseksi tietosanakirjaksi, koska se sisältää tietoa monenlaisista asioista, esimerkiksi yleisestä teologiasta, astrologiasta, terveydenhoidosta ja ruokavaliosta, kasvatuksesta ja koulutuksesta sekä ihmisten ja eläinten elämänjuoksusta. Joka kuukauteen liittyy lisäksi pieni muistoruno, jonka jälkeen annetaan ajankohtaisia terveydenhoito-ohjeita.

Nyt valmistetun kalenterin jokaisesta kuukausinäkymästä saa repäistyä postikortin, johon on kuvattuna kunkin kuukauden kalenteri Agricolan alkuperäisteoksen jäljennöksenä. Kortin kääntöpuolelta löytyvät otsikkotekstit, runot ja terveydenhoitoa koskevat suorasanaiset tekstit kirjoitettuina sillä tavoin, kuin ne todennäköisesti on luettu ääneen Agricolan aikana. Kalenteri on painettu paksulle vanhahtavalle korttikartongille.

Kalenterin tuotti Mikael Agricolan juhlavuotta 2007 valmisteleva Turun yliopiston työryhmä, Turun yliopiston viestintäyksikkö ja Mikael Agricolan teosten tieteellinen editio ja morfosyntaktinen tietokanta -tutkimushanke, jonka kotipaikka on Turun yliopisto.

Kalenteria voi ostaa yliopiston myyntipisteistä, mutta mikäli haluaa kannattaa suoraan seuran toimintaa, kalenteria saa 15 euron hintaan seuraavista kohteista:

– Turun linnan kauppa Fatabur
– MatkaHermes
– Tuorlan majatalon puoti
– Naantalin kirjakauppa (Birgitta)
– Raision kirja
– Kansallinen kirjakauppa (Linnankatu)
– Mikael Agricola -seuran toimistolta sopimuksen mukaan

Alfred Kordelinin säätiö on myöntänyt vuosipäivänään 6.11.2010 36 000 euron suuruisen jatkoapurahan Mikael Agricola -seuran isännöimälle hankkeelle.

Apuraha myönnettiin dosentti Jyrki Knuutilalle ja työryhmälle Viipurin keskiaikaisen kaupunginkirkon eli myöhemmän tuomiokirkon arkeologisten ja rakennusmittauksellisten tutkimusten suorittamiseen sekä kohteen saattamiseen sen kulttuurihistoriallista arvoa vastaavaan asemaan. Hanke käynnistyi Kordelinin tuella tämän vuoden alussa. Hanketta johtaa dosentti, FT Markus Hiekkanen. Lisää tietoa hankkeesta ja sen etenemisestä löytyy seuran hankeosiosta.

Turun yliopiston suomen kielen professori Kaisa Häkkinen täyttää 17. 11. 2010 60 vuotta. Kaisa Häkkinen on tunnettu ja tunnustettu kielitieteilijä, jonka mielenkiinnon kohteita ovat muun muassa suomen kirjakielen ja sen sukukielten historia, etymologia sekä fennistiikan ja fennougristiikan oppihistoria.

Professori Kaisa Häkkinen

Hän on tullut tunnetuksi lähinnä suomen kehitystä koskevista tutkimuksistaan sekä niistä kertovista teoksistaan. Häkkinen on ollut erityisen kiinnostunut esimerkiksi vanhoista suomalaisista sanoista ja pyrkinyt selvittämään niiden alkuperän. Tutkimuksen kohteisiin on kuulunut myös se, miten ja millaisiksi sanat ovat muodostuneet ja millaisia muunnelmia niistä on käytössä nykyään.

Kaisa Häkkinen on antanut merkittävän panoksen nimenomaan Mikael Agricolan kielen tutkimukseen. Hän on ponnistellut julkaistakseen tieteellisen edition Mikael Agricolan teoksista ja luoda niiden perusteella morfosyntaktinen (muoto- ja lauseopillinen) tietokanta. Hanke on jo tuottanut tulosta ja jatkoa seuraa koko ajan. Häkkinen on edelleen julkaissut useita muita Agricolan kieleen, aikaan ja vaikutukseen liittyviä teoksia ja artikkeleita joko yksin tai yhteistyössä muiden tutkijoitten kanssa. Häntä voidaan pitää professori Simo Heinisen tavoin Suomen johtavana Agricola-tutkijana.

Kaisa Häkkinen on palkittu Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla, Suomen Tietokirjailijat ry:n tietokirjailijapalkinnolla sekä Elias Lönnrot -palkinnolla. Professoriliitto on myös valinnut hänet vuoden 2007 Vuoden Professoriksi

Mikael Agricola -seura piti syyskokouksen 9.11. klo 16 Turun yliopiston Maaherranmakasiinin Portan-salissa. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Harri Raitis ja sihteeriksi Anniina Lehtokari. Vanha hallitus valittiin uudestaan luottotehtäväänsä. Jäsenistö oli tutustunut toimintasuunnitelmaan sekä tulo- ja menoarvioon vuodelle 2011 jo etukäteen, joten suurempia muutoksia kumpaankaan ei tehty. Kokouksen jälkeen Turkka Myllykylän mielenkiintoista luentoa Ruskon sekä Mikael Agricolan yhteisista vaiheista maustoi glögitarjoilu.

Kiitos kaikille osallistujille!