Mikael Agricolan äidinkieli

Kaisa Häkkinen torstaina 23. syyskuuta, 2021

Agricolan aikana Pernaja oli noin kaksi kertaa nykyistä laajempi. Pitäjä oli pääosin ruotsinkielinen, mutta sen pohjoisosissa Myrskylässä ja Porlammilla puhuttiin suomea. Ruotsinkielisellä alueella on vanhoja suomalaisia paikannimiä, esim. Härkäpää, Sarvisalo, Sarvilahti, jotka todistavat pitkään jatkuneesta kaksikielisyydestä. Vanhoista asiakirjoista löytyy suomalaiseen taustaan viittaavia henkilöiden lisänimiä, kuten Kahari, Väkivasara ja lukuisat Finne-nimet. Itse pitäjän nimi perustuu suomalaiseen murresanaan perna, pärnä, joka tarkoittaa lehmusta tai jalavaa.

Agricolan kotitalo Torsbyn kylässä oli ruotsinkielisellä alueella, mutta siitä ei ole tietoa, mitä kieltä tai kieliä kotona puhuttiin. Ruotsi oli ilmeisesti pääkieli, mutta sen rinnalla voitiin käyttää suomea ja tarpeen tullen muitakin kieliä. Vauraassa talossa oli oman perhekunnan lisäksi palkkatyövoimaa. Pitäjän läpi kulki Suuri rantatie, jota pitkin matkasi virkamiehiä, sotilaita, pappeja ja muuta väkeä Turun tai Viipurin suuntaan. Suomen etelärannikolla Sipoon saaristosta aina Koivistolle asti käytiin ns. seprakauppaa virolaisten kanssa.

1800-luvulta asti on kiistelty siitä, oliko Mikael Agricolan äidinkieli ruotsi vai suomi. Perinteinen termi äidinkieli perustuu siihen ajatukseen, että pikkulapsi oppi kielensä häntä hoivaavalta äidiltä. Nykyään puhutaan kuitenkin usein ensikielestä. Lapsi voi kasvaa monikielisessä ympäristössä ja oppia useita kieliä jo varhaislapsuudessaan. Tällöin kielet yleensä eriytyvät käyttöyhteyden ja puhekumppanin mukaan: äidin kanssa puhutaan yhtä kieltä, isän kanssa toista ja leikkitoverien kanssa kolmatta. Niistä Pernajan pojista, jotka Agricolan lisäksi lähtivät opiskelemaan Wittenbergiin, tiedetään ainakin Martti Teitin ja Erik Härkäpään osanneen suomea.

Suoria todisteita Agricolan suomen kielen taidosta tai sen puutteesta on etsitty hänen suomenkielisistä julkaisuistaan. Teoksista löytyy runsaasti kohtia, jotka nykysuomalaisen silmissä näyttävät oudoilta tai suorastaan virheellisiltä. Näihin on kuitenkin monia eri syitä. Yksi keskeisimpiä on se, että tekstit ovat käännöksiä muista kielistä ja käännösperiaatteet olivat 1500-luvulla toisenlaiset kuin nykyään. Agricolan aikana pyrittiin varsinkin pyhiä tekstejä kääntämään mahdollisimman sanatarkasti ja säilyttämään ilmauksen alkuperäinen rakenne, oli se sitten kohdekielen mukainen tai ei.

Agricolan teoksiin sisältyy mitä ilmeisimmin myös muiden kuin Agricolan itsensä kääntämiä osia, ja kääntäjien kielitaito on saattanut vaihdella paljonkin. Kääntäminen oli vaikeaa myös siksi, että monia teksteissä esiin tulevia asioita ei koskaan aiemmin ollut ilmaistu suomeksi eikä sopivia malleja tai esimerkiksi sanakirjan tapaisia apuvälineitä ollut olemassa. Lainasanoja ja lainattuja rakenteita on runsaasti.

Agricolan aikana ei vielä ollut vakiintunutta suomen yleiskieltä, ja sen vuoksi teksteihin sisältyy paljon sellaista, mikä nykyään tunnetaan vain murteista. Esimerkiksi Agricolan tapa käyttää taipumatonta kieltosanaa ei kaikissa persoonamuodoissa (ettei sinä vieroinut, jollei me riko, ettei te etsi jne.) on tavallinen piirre varsinkin lounaismurteissa. Sellainen kieltolausetyyppi, jossa persoonapääte liitetään kieltoverbin asemesta pääverbiin (muutomat ei ikänäns viitsivät, jotka ei ovat), on todettu yleiseksi Pernajan lähistöllä puhutuissa murteissa.

Erityisesti Pernajan seudulle viittaavia murrepiirteitä on muitakin. Näitä ovat esimerkiksi se-pronominin illatiivimuoto sihin, e-loppuisten substantiivien vokaalivartaloisissa muodoissa nykyisen ee:n paikalla oleva ei (anteiksi, elävän lähtein vesi, aurinkoisen paistein kanssa, makian puheins kautta) sekä adverbijohdos parahuten ’parhaiten’.

Agricolan teoksista löytyy myös murresanoja, joita ei tunneta muualta kuin kaakkoishämäläisistä murteista, esimerkiksi astaita ’havaita’, leitsata ’opastaa’, erähän ’pois’. Suurta virtaa merkitsevä kymi tunnetaan yleisnimenä vain Kymijoen ympäristössä.

Agricolan omaa kieltä voi tutkia hänen runoistaan, joista osa on itsenäisesti sepitettyjä. Runomitan ja loppusointujen tavoittelusta tosin johtuu, että säkeiden lopussa saattaa olla epäsäännöllisiä typistettyjä muotoja. Joka tapauksessa runoissa herättää huomiota se taidokkuus, jolla Agricola käyttää infinitiivi- ja partisiippimuotoja lauseenvastikkeen tapaisina rakenteina: niin kaikki pyhät eläisäns teit; muistas siis rukoollessas heitä; tietens se sielut kadottaa; ne kolmet jäit pränttäämät; ellei me suomalaiset präntättyy saa koko Bibliaa; sen ajan uskon pian tulevan; etkös ‒ ‒ äkkää haiseva raato olevas ja matoin eväs kuoltuas. Myös omistusliitteiden käyttö näissä rakenteissa on idiomaattista.

Pernajan seudulle viittaavat murrepiirteet ja Agricolan kyky käyttää spontaanisti suomelle ominaisia mutta kielenoppijan kannalta vaikeita verbirakenteita todistavat, että vaikka Agricolan ensikieli ja kotikieli olisikin ollut ruotsi, hän on jo lapsuudessaan oppinut käyttämään suomen kieltä syntyperäisen suomalaisen tavoin.

(K. H.)

Professori Simo Heiniselle Mikael Agricolan risti

Jasmin Hämäläinen tiistaina 21. syyskuuta, 2021

Arkkipiispa Tapio Luoma on 17. elokuuta luovuttanut kirkkohistorian emeritusprofessori Simo Heiniselle Mikael Agricolan ristin tunnustuksena hänen pitkäjänteisestä työstään ja panoksestaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hyväksi.

Kunniamerkkiperusteluissa todetaan, että Mikael Agricolasta tämän päivän ihmiselle piirtyvä kuva on professori Heinisen keskiajasta uuteen aikaan ulottuvan tutkimustyön tulosta: ”Heininen on tullut tunnetuksi selkeästä ja iskevästä ilmaisustaan, jolle lakoninen huumori ei ole vieras. Heininen ei lankea tutkimusjargoniin eikä tarpeettomilla vierasperäisillä ilmaisuilla keikarointiin, vaan ilmaisee ajatuksensa selkeästi ja muidenkin kuin spesialistien hyödynnettävissä olevalla tavalla. Tässäkin suhteessa hän liittyy suomen kielen käyttömahdollisuudet osoittaneeseen Mikael Agricolaan.

Arkkipiispa voi myöntää Mikael Agricolan ristin kotimaisena huomionosoituksena merkittävästä kirkon tarkoitusperiä edistävästä toiminnasta.

Mikael Agricola -seura onnittelee professori Heinistä kunniamerkistä!

Mikaelin päivän seminaari 2021

Jasmin Hämäläinen perjantaina 3. syyskuuta, 2021

Keskiviikkona 29.9.2021 klo 17—19 järjestetään Turussa, Aboa Vetuksen Factory-salissa  Mikaelin päivän seminaari nimeltään ”Nämet sanat ouat wissit ia totiset”.

Seminaarin aiheena on Mikael Agricolan sanasto.

Seminaarin ohjelma:

17.00 Tervehdyssanat, tietoa Mikael Agricola -seurasta ja sen toiminnasta

17.15 FM, päätoimittaja Maria Lehtonen: Mikael Agricolan sanasto Vanhan kirjasuomen sanakirjan perustana

17.45 FT, dosentti Tanja Toropainen: Mikael Agricolan yhdyssanat

18.15 Professori emerita Kaisa Häkkinen: Mikael Agricolan sanakirja

Kukin esitelmä kestää 20 minuuttia, minkä jälkeen on 10 minuuttia aikaa kysymyksille ja keskustelulle. Seminaarista tehdään videotallenne, joka julkaistaan myöhemmin.

Tilaisuus on avoin ja maksuton. Seminaariin osallistuminen ei edellytä seuran jäsenyyttä, mutta jäseneksi on mahdollista liittyä seminaarin yhteydessä. Käytännön järjestelyissä noudatetaan Turun yliopiston koronaohjeistusta (alle 50 hengen ryhmät, maskipakko). Koska tilanne elää jatkuvasti, seminaariin liittyvät tiedot on syytä käydä tarkistamassa vielä uudelleen seuran kotisivuilta ennen paikalle saapumista.

Tervetuloa!

Mikael Agricola -seura

 

Tietoa esiintyjistä

Maria Lehtonen on Turun yliopiston suomen kielen tohtoriopiskelija, joka on työskennellyt pitkään Kotimaisten kielten keskuksessa Helsingissä Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittajana. Tällä hetkellä hän toimii päätoimittajan sijaisena.

Tanja Toropainen on Turun yliopiston suomen kielen yliopisto-opettaja ja dosentti. Hän on väitellyt Turun yliopistossa vuonna 2017 yhdyssanoista ja yhdyssanamaisista rakenteista Mikael Agricolan teoksissa.

Kaisa Häkkinen on Turun yliopiston suomen kielen emeritaprofessori, joka tällä hetkellä tekee päätyönään sanakirjaa Mikael Agricolan teosten sanastosta.

Vuoden 2021 Mikael Agricola -palkinto Tero Valkoselle

Jasmin Hämäläinen perjantaina 9. huhtikuuta, 2021

Mikael Agricola -palkinto jaetaan vuosittain tunnustuksena merkittävän kaunokirjallisen teoksen erinomaisesta suomennoksesta. Vuoden 2021 palkinto myönnetään Tero Valkoselle David Foster Wallacen teoksen Päättymätön riemu (Siltala/Sanavalinta) suomennoksesta. Alkuteos on englanninkielinen. 

Mikael Agricola -seura onnittelee Tero Valkosta!

Postuumi kunniamaininta Tarja Roinilalle

Mikael Agricola -palkintolautakunta myöntää lisäksi postuumin kunniamaininnan Tarja Roinilalle Thomas Bernhardin teoksen Halvallasyöjät & Wittgensteinin veljenpoika (Teos) suomennoksesta.

 

Wittenberg, Worms, Wartburg ja Wiipuri vuonna 1521

Juhani Holma perjantaina 9. huhtikuuta, 2021

 

Tasan 500 vuotta sitten tapahtui asioita, joilla oli kauaskantoiset seuraukset. Tammikuussa 1521 Wittenbergin yliopiston raamatunselitysopin prosessori ja augustinolaismunkki Martinus Luther julistettiin pannaan. Muutamaa kuukautta myöhemmin huhtikuussa 1521 keisari Kaarle viides antoi Lutherille mahdollisuuden puolustaa kirkon virallisesta linjasta poikkeavia ajatuksiaan Wormsin valtiopäivillä. Luther ei taipunut valtiopäivien paineen alla, vaan totesi: ”En voi enkä tahdo peruuttaa mitään, sillä on epävarmaa ja väärin toimia omaatuntoaan vastaan. Tässä seison enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon.” Kuukautta myöhemmin Luther julistettiin lainsuojattomaksi. Hänen toimintansa kirkon uudistamiseksi oli tullut tienhaaraan.

Tietyllä tavalla kevään 1521 tapahtumat reformaation historiassa ovat merkittävämpiä kuin teesien julkaiseminen syksyllä 1517. Teesit toki olivat alku reformaatiolle, joka johti ennen pitkää myös Trenton kirkolliskokoukseen vastauskonpuhdistuksen merkeissä. Teeseissä Luther nosti esiin muutamia epäkohtia kirkon toiminnassa, mutta Wormsin valtiopäiviin mennessä oli jo tapahtunut selkeää opin muodostusta. Se merkitsi uuden kirkon syntyä, vaikka se ei Lutherin ensisijainen tarkoitus ollutkaan. Vuoteen 1521 mennessä Lutherilta oli ilmestynyt jo 81 teosta. Reformaattorin ajatukset olivat saavuttaneet kirjojen ja kirjasten kautta jo sadat tuhannet lukijat. Peruutusvaihetta ei enää ollut.

Samaan aikaan kun Wittenbergissä, Wormsissa ja Wartburgin linnassa tapahtui mullistavia asioita, nuori koululainen Mikael Olavinpoika opetteli latinan kieltä ja muita yleissivistäviä aineita Wiipurin koulussa. Humanismin ja reformaation vaikutukset kolkuttelivat jo Mikeelin koulukaupungin porteilla. Vuonna 1521 uutta oppia julistettiin jo Riiassa ja muutamaa vuotta myöhemmin tieto reformaatiosta ja sen merkityksestä tunkeutui vääjäämättä myös Wiipurin koululaisten tietoisuuteen.

Koulupoika Mikael ei vielä tuolloin voinut aavistaa omaa humanismiin ja reformaatioon liittyvää kutsumustaan. Hänen ei tarvinnut julkaista reformatorisia kirjoituksia, koska Luther ja Ruotsin reformaattori Olaus Petri olivat ehtineet ne jo kirjoittaa. Mikael Agricolan tehtäväksi tuli julkaista lähes 2500 sivua Raamatun käännöstä ja muita kirkollisia kirjoja suomen kielellä. Siihen antoi sysäyksen eräs niin ikään 500 vuotta sitten toimeen pantu uroteko. Martti Luther käänsi talvella 1521-1522 Uuden testamentin saksan kielelle. Näin vuodesta 1521 muodostui suuntaa antavien tapahtumien näyttämö myös Turun hiippakunnalle ja sen tulevalle piispalle.

Hyvää Mikael Agricolan päivää 2021

Juhani Holma, Mikael Agricola -seuran puheenjohtaja     

Suomalaisia Valaskalojen lahdella

Erkki Sutinen perjantaina 9. huhtikuuta, 2021

Martti Rautanen rantautui kollegoidensa – ensimmäisten suomalaisten lähetyssaarnaajien – mukana Walvis Bayhin 14.2.1869, suurten nälkävuosien jälkeen.

Ystävyys namibialaisten ja suomalaisten kanssa alkoi siitä, ja jatkuu.

Rautas-Martti työtovereineen oli pioneeri monella tavalla: hänen muotoilemansa ja elämänsä malli ennakkoluulottomasta, uteliaasta ja kokonaisvaltaisesta missiosta kantaa tulevaisuuteen vielä 2020-luvullakin.

Professorina kiinnitän huomiota siihen miten hän kasvoi tutkijaksi tekemällä ja kiinnostumalla, ennakkoluulottomasti yhteyksiä rakentaen.

Kun korostamme paljon muodollista tutkijakoulutusta – ikään kuin ”form should be the norm” – olisi varmaan hyvä avautua vaihtoehtoisille poluille, joilla normi kehittyy orgaanisesti, ei organisoidusti.

Rautanen, maaorjan vain vähän kouluja käynyt poika Inkerinmaalta, kasvoi mittaansa tehtäviensä mukana. Niiden tekeminen vaati yli kymmenen kielen hallintaa.

Eilen Sirkka Katutan tarjoamalla illallisella, Windhoekissa, kuulin eläkkeellä olevalta papilta, Dr Paulus Ndamanomhatalta, miten Rautasen malli näkyi suomalaisen ja paikallisen väen kohtaamisessa.

Suomalaiset eivät ottaneet paremman väen statusta, vaan kävivät yhdessä haasteisiin, perusteista lähtien. Yhteinen kasvutarina oli elämänmittainen ja -näköinen, kohti keskenään ymmärrettävää kieltä, toinen toisensa kanssa jaettavia ilmaisuja, yhdessä harjoitettavia taitoja, yhdessä soveltaen.

***

Sain viettää pääsiäisviikon samoilla rannoilla missä Martti kumppaneineen otti ensimmäisiä askeliaan uudessa kotimaassaan yli 150 vuotta sitten.

Tänä pääsiäisenä jaoimme Päivi-vaimoni ja kahden afrikkalaisen opiskelijan, Lannien ja Moisesin, kanssa kiirastorstain ehtoollisen Lagoon View’n vierastalossa.

Namibialainen Lannie oli valinnut musiikin YouTubesta, mosambikilainen Moises kattanut pöydän, Päivi sai ehtoollisen aikana viestin pojille ja minä olin pappina siinä pyhässä tilassa joka oli meille osoitettu ja valmistettu.

Alttaritauluna oli ikkuna. Se avautui samalle Valaskalojen lahdelle joka oli ottanut vastaan toiset suomalaiset kauan sitten, erilaisessa maailmassa jossa kulkemista, yhteydenpitoa ja ystävystymistä estivät koronaa katalammat ja tuntemattomammat tekijät.

Ehkä me vielä muutamme tänne?

Silloin saan opetella sen kielen jota Walvis Bayssa nykyään puhutaan.

Tai joka puolella maailmaa, digitaalisin ilmaisuin.

 

Erkki Sutinen

 

Joulutervehdys

Jasmin Hämäläinen maanantaina 21. joulukuuta, 2020

Hyvät Mikael Agricola -seuran jäsenet

Kulunut vuosi on ollut koko maailmassa poikkeuksellinen pandemian takia. Moni asia on yhteisen turvallisuuden takia erilainen ja eristetty. Myös Agricola-seuran kokoukset, luennot ja retket on jouduttu peruuttamaan tai siirtämään verkkoon.

Vaikka elämme globaalisti hyvin poikkeuksellista aikaa, voimme olla hyvillämme siitä, että nykyään on olemassa keinoja, joilla koko maailma yksissä tuumin pystyy nujertamaan vaarallista virusta. Toisin on ollut aikaisempina vuosisatoina. Musta surma, paiserutto ja muut kulkutaudit ovat tappaneet paikka paikoin jopa kolmanneksen väestöstä. Näin teki myös muutama vuosisata sitten vallinnut pieni jääkausi.

Olen viime viikkoina kuunnellut keskiaikaan ja sitä seuranneisiin vuosisatoihin liittyviä historiaa käsitteleviä podcasteja. Olen vasta niitä kuunnellessani tajunnut, että ihmisten elinolosuhteet ovat olleet välillä hirvittävän vaikeita. Meidän on vaikea kuvitella niitä olosuhteita, joiden keskellä mm. Mikael Agricola teki elämäntyötään. Juuri olosuhteisiin nähden Agricolan saavutukset ovat vielä arvokkaampia, kuin miltä ne näyttävät koottujen teosten kansien välissä.

Algusa oli Sana / Ja se Sana oli Jumalan tykene / Ja Jumala oli se Sana / Teme oli algusa Jumalan tykene… Henes Eleme oli / ia se Eleme oli Inhimisten Walkeus / Ja se Walkeus Pimeydes paista…

  1. Johannesen Euangelium. Ensimeinen Lucu

Kirjoitan tätä joulukirjettä talvipäivän seisauksen päivänä, vuoden pimeimpänä päivänä. Siksi tuntuu hyvältä ja toiveikkaalta lukea yllä olevia Mikael Agricolan suomentamia Johanneksen jouluevankeliumin sanoja ”Walkeudest, ioca Pimeydes paista”. Ne muistuttavat, että Elämä ja Sana tuli Jumalan tyköä tänne meille ihmisille turvaksi. Hän syntyi seimeen pimeänä yönä, hän, ”Inhimisten Walkeus”.

 

Toivotan seuramme jäsenille valoisaa joulujuhlaa

Samalla ilmaisen yhteisen ilomme siitä, että Mikael Agricolan seuran hallituksessa on tasavallan presidentin hiljattain nimittämä tuore akateemikko Kaisa Häkkinen.

 

Järvenpäässä Pyhän Tuomaan päivänä A.D. 2020

Juhani Holma, Mikael Agricola -seuran puheenjohtaja

Kaisa Häkkiselle tieteen akateemikon arvonimi

Jasmin Hämäläinen torstaina 3. joulukuuta, 2020

Tasavallan presidentti on myöntänyt akateemikon arvonimen Turun yliopiston emeritaprofessori Kaisa Häkkiselle.

Professori emerita Kaisa Häkkinen (s. 1950) on toiminut Åbo Akademin suomen kielen ja kirjallisuuden vt. professorina ja professorina 1993-1999 sekä Turun yliopiston suomen kielen professorina 1999-2015. Häkkinen toimi myös Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanina 2004-2009.

Hänen keskeisimpiä tutkimusalojaan ovat suomen kielen historia ja kehitys, äänne- ja muotorakenne, suomen kielen sanahistoria, etymologia ja kielentutkimuksen oppihistoria. Häkkinen on tunnettu erityisesti etymologisista ja sanahistoriallisista tutkimuksistaan.

Häkkinen kuulu myös Mikael Agricola -seuran kantaviin voimiin ja hän palaakin seuran hallitukseen vuonna 2021.

Tieteen akateemikon arvonimi voi olla samanaikaisesti kuudellatoista erittäin ansioituneella suomalaisella tieteentekijällä. Tasavallan presidentti myöntää tieteen akateemikon arvonimen Suomen Akatemian esityksestä.

Mikael Agricola -seura onnittelee akateemikkoa nimityksestä!

 

Vuosikokousesitelmä katsottavissa verkossa

Jasmin Hämäläinen torstaina 12. marraskuuta, 2020

Dosentti Terttu Lempiäinen esitelmöi Mikael Agricola -seuran yhdistetyssä kevät- ja syyskokouksessa 29.9.2020 aiheesta ”Kumerkkia, humalaa ja yrttejä; Agricolan ajan maanviljely ja arkeobotaaniset aineistot.”

Esitelmä videoitiin, ja se on nyt nähtävissä Youtubessa:

Samalla Mikael Agricola -seuralle on luotu Youtube-kanava, jolla julkaistaan tulevaisuudessa muita vastaavankaltaisa sisältöjä.

Myös kaikki Retkiä Agricolan maailmaan -luentosarjan luennot ovat katseltavissa osoitteessa https://dreambroker.com/channel/hdvu8b8k, mukaanlukien luentosarjan viimeinen osa, joka jouduttiin siirtämään keväältä syksyyn koronaepidemian vuoksi.

ABC-näyttely Koskenkylään!

Jasmin Hämäläinen tiistaina 10. marraskuuta, 2020
Pernajan Agricola-seuran 15-vuotisjuhla oli määrä pitää 20.11.2020 Pernajan kirkossa. Koronan takia juhla on peruttu tai oikeammin siirretty parempaan aikaan. Tämä tiedoksi Agricola-seuran jäsenille ja Agricolan ystäville, ettei kukaan joudu tekemään hukkareissua Pernajaan.
 
Hukkareissua ei kuitenkaan tee se, joka matkaa Koskenkylään Agricola-museon ABC-näyttelyyn, jossa esillä on aapisia ABC-kiriasta nykypäivään suomeksi, ruotsiksi, saameksi ja romaniksi. Näyttelystä enemmän alla olevasta ilmoituksesta.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.