Mikael Agricola är känd som en finsk reformator och fader till det finska skriftspråket. Han levererade till tryck de första finska böckerna. Agricola kom med i topp tio i YLE TV1:s Stora finländare -publikomröstning. Agricolas dag firas varje år den 9 april.
Mikael Agricola-föreningen arrangerar en illustrationstävling för högstadieelever. Uppgiften är att illustrera en 19-sidig berättelse om Agricolas arbete i Åbo på 1540-talet. Varje sida ska ha en bild. Berättelsens text finns på finska på föreningens webbplats och Facebook-sida.
Bilden kan skapas antingen individuellt eller som grupp. Varje tävlande eller grupp får skicka in endast en bild. Du kan rita, pyssla, iscensätta och fotografera, eller använda dator för att skapa bilden. Användning av artificiell intelligens är tillåtet, men det måste nämnas i samband med inlämningen av bilden. Bilden får inte innehålla videor, animeringar, annan rörlig bild eller ljudeffekter, eftersom syftet är att publicera de vinnande tävlingsarbeten som en tryckt bok.
Mikael Agricola-föreningen köper varje sidas vinnande bild för 50 euro. Dessutom köps en bild som omslagsbild för 100 euro. Föreningens styrelse fungerar som bedömningsjury. Tävlingsbidrag kan skickas in ända till 16 februari 2024. Resultaten tillkännages och boken publiceras på Agricolas dag den 9 april 2024.
Om du vill delta i Agricola-illustrationstävlingen, gör enligt följande:
Läs igenom den berättelse som ska illustreras här (19 sidor) och välj den sida du vill illustrera.
Skapa en lämplig bild för den valda sidan genom att rita, pyssla eller annan teknik. Sök vid behov mer information om Agricola och hans tid, till exempel från Wikipedia.
Ta ett foto av din skapade bild om den inte redan finns i digital form.
Skicka bilden som en e-postbilaga till den adress: mikaelagricolakuvituskilpailu@gmail.com. Ange ämnet för epost-meddelandet som ”Illustrationstävling” och sidnumret för den sida du har skapat bilden till. Ange berättelsens sidnummer också i meddelandet, samt ditt namn, din skola, klass och kontaktuppgifter. Om bilden har skapats av en grupp, ange uppgifterna om alla medlemmar. Informera även om artificiell intelligens har använts vid bildskapandet.
Aiheet: Ajankohtaista | Kommentit pois päältä artikkelissa Mikael Agricola – illustrationstävling för högstadieelever (grundskoleklasser 7–9)
Nuori pappismies Mikael Agricola on saapunut koulukaupungistaan Viipurista Turkuun ja työskennellyt muutaman vuoden Turussa piispa Martinus Skytten sihteerinä. Piispa on ollut häneen tyytyväinen ja lähettänyt hänet opiskelemaan Saksaan Wittenbergin yliopistoon. Mikael on valmistunut maisteriksi, ja nyt hän palaa keväällä 1539 Turkuun. Hänestä tulee katedraalikoulun koulumestari, ja työnsä ohella hän alkaa toimittaa suomenkielisiä kirjoja painoon. Turussa hän kokee monenlaisia myötä- ja vastoinkäymisiä. Koulutyö on rasittavaa, kuningas esittää yhä uusia vaatimuksia ja tulipalo tuhoaa suuren osan Turun keskustaa. Lopulta elämä kuitenkin hymyilee, ainakin väliaikaisesti. Seuraavassa tarinassa Agricola kuvaa itse elämänsä kulkua Turussa. Repliikit ovat kuviteltuja, mutta kaikki kuvatut tapahtumat ovat faktaa.
– Tuntuupa mukavalta olla kotona Turussa, nähdä tuomiokirkon torni ja kuulla tuttujen kellojen soittoa. Täällä on moni asia muuttunut sillä aikaa, kun olin Wittenbergissä opiskelemassa. Kirkonmenojakin on alettu pitää ruotsin ja suomen kielellä, vaikka ennen kuultiin vain latinaa.
– Tapoihin kuuluu, että viimeksi ulkomailta palannut maisteri ryhtyy koulumestariksi Turun katedraalikouluun. Se on tärkeä tehtävä, sillä koulu on Suomen paras ja siellä opiskelee suuri osa maan tulevista papeista. Osa tulee tosin kouluun vain oppiakseen lukemaan ja kirjoittamaan. Ne taidot on pakko osata, jos haluaa ryhtyä kruunun virkamieheksi. Koulutyöstä tulee kyllä rankkaa, sillä oppilaat ovat usein kurittomia kuin metsän pedot, mutta eiköhän siitä selvitä.
– Aika ei tule totisesti pitkäksi, sillä koulutyön lisäksi olen tuomiokapitulin jäsen, ja herra piispa antaa minulle monenlaisia tehtäviä. Juuri nyt minun täytyy koota luettelo tuomiokirkon ja pappien tuloista, joita on kerätty ympäri maata. Kirkolla on paljon maatiloja, ja papit saavat palkkansa niiden tuotosta. Se voi olla voita, karitsoita, ruista, ohraa, vehnää, kauraa, herneitä, papuja, maltaita, pellavaa tai hamppua tai vähän kaikkea. On siinä laskemista!
– Nyt täytyy kiirehtiä kirjallisten töiden kanssa. Ruotsissa on julkaistu jo koko Raamattu ruotsin kielellä, mutta meillä ei suomeksi ole vielä mitään painettuna. Olen jo monen vuoden ajan itse kääntänyt Uutta testamenttia, mutta sitä täytyy vielä parannella melkoisesti. Ehkä on parempi aloittaa pienestä aapiskirjasta. Siihen saa mahtumaan ainakin tärkeimmät uskonkappaleet.
– Aapiskirja oli suuri menestys, koko painos meni kuin kuumille kiville. Onneksi seuraava kirja on jo painossa Tukholmassa. Se on rukouskirja, pieni mutta paksu. Siitä löytyy rukouksia kaikkiin tilanteisiin. Kirjan alussa on suomalainen kalenteri, ja joka kuukauden kohdalla on ohjeita myös terveydenhoitoa varten. Se kirja lääkitsee sekä sielun että ruumiin!
– Tukholmasta kuuluu ikäviä uutisia. Ystäväni ja opiskelutoverini Martinus Teit on kuollut. Hän oli Pernajan poikia niin kuin minäkin. Hän ehti olla vain muutaman vuoden hovissa prinssien kotiopettajana. Hänen kanssaan me Wittenbergissä käänsimme Uutta testamenttia. Ja nyt kuningas Kustaa vaatii minua lähettämään kouluni parhaat oppilaat hänen kansliaansa töihin. Ei käy! Minä kieltäydyn, vaikka tiedän kyllä, ettei siitä hyvä seuraa.
– Rukouskirja on ilmestynyt. Se on otettu melko hyvin vastaan, mutta muutamat papit ovat syvästi loukkaantuneet niistä runoista, joita olen itse sepitellyt ikään kuin alkusanoiksi. No, täytyy myöntää, että olen moittinut laiskoja pappeja mykiksi koiriksi ja surkeiksi lokasäkeiksi ja heidän puheitaan sielun myrkyksi, mutta itsepähän ovat maineensa ansainneet.
– Lankomieheni Klemetti Krook on toiminut Savonlinnan läänin voutina pari vuotta, ja hän on kertonut mielenkiintoisia tarinoita siitä taikauskosta, joka Savon takamailla vielä vallitsee. Ne tarinat täytyy panna talteen myöhempää käyttöä varten. Suomalaisilla on tapana järjestää hurjia juhlia kevätkylvöjen päätteeksi. Siellä uhrataan epäjumalille, ryypätään olutta ja tehdään humalapäissään ties mitä.
Kiitokseksi lahjoitan Klemetille komean kirjan, jonka juuri tilasin ulkomailta. Se on saksankielinen kuvaus koko maailmasta, ja siinä on pieniä näytteitä myös suomen kielestä, Isä meidän -rukous ja muutaman sanan lista. Kumma juttu, että siinä listassa on sana ihminen, kun minä olen aina tottunut käyttämään muotoa inhiminen. Minä en omissa kirjoissani koskaan käytä sanaa ihminen.
– Kuningas se ei vain hellitä. Taas hän vaatimalla vaatii minua lähettämään parhaat oppilaani Tukholmaan kirjureiksi. Mutta kyllä minäkin osaan olla itsepäinen. En lähetä, vaikka hän kuinka vaatii. Tulkoon itse hakemaan, jos kehtaa. Minä olen tämän koulun rehtori ja määrään, mitä täällä tapahtuu.
– Ei voi olla totta! Kirkon katto palaa. Se on niin korkea, ettei sitä ihmisten konstein pysty sammuttamaan. Ja eikös vain jo tämänkin talon katto roihua tuolta kirkon puoleiselta sivulta. Nyt äkkiä pelastustöihin. Tulkaa väki auttamaan, että saadaan kirjat, paperit ja Hemmingin arkku ulos kirkosta. Kiviset seinät kyllä kestävät, mutta vaatteet, kirjat ja puuesineet ovat tuhon omat, jos ei niitä äkkiä saada ulos ja turvaan.
– Kyllä on surkea näky, savuavia raunioita joka puolella. Meiltä meni koti, ja koulupoikien asuntolakin tuolla talon päässä tuhoutui kokonaan. Onneksi vanha tuomiorovastin talo on tyhjillään. Se on tuolla vähän syrjempänä ja säästyi tulelta. Voimme väliaikaisesti majoittua sinne, vaikka se onkin ränsistynyt röttelö. On sentään katto pään päällä siihen asti, että saadaan oma talo kunnostettua asumiskelpoiseksi.
– Lopultakin sain tämän Uuden testamentin käsikirjoituksen valmiiksi. Olisipa täällä Turussakin kirjapaino, mutta kun ei ole. On pakko painattaa kaikki kirjat Tukholmassa. Itse en mitenkään ehdi lähteä painatusta valvomaan, mutta onhan minulla tuo kappalainen Mikko Tapaninpoika. Hän saa purjehtia Tukholmaan heti, kun tuuli kääntyy sopivan myötäiseksi.
– Tätä minä pelkäsin! Nyt meni työpaikka alta, kun Paulus Juusten palasi Saksasta ja kuningas suvaitsi nimittää hänet koulumestariksi. Se ryökäle ei ole edes maisteri, mutta niin hän vain luikerteli valtamiesten suosioon. Tämä saattaa olla kosto siitä, etten totellut nöyrästi kuninkaan käskyjä. No, kyllä minä keksin muutakin tekemistä. Tuomiokapitulin jäsenenä saan edelleen palkkaa, ja vanha piispa tarvitsee avustajaa enemmän kuin koskaan.
– Uusi testamentti tuli painosta. Se on komea kirja, vaikka sen itse sanonkin. Kuviakin on runsaasti. Tuo Ilmestyskirjan peto huvittaa minua aivan erityisesti. Nyt kelpaa pappien lukea Jumalan sanaa kansalle sen omalla kielellä. Muutamat laiskurit ovat hoitaneet huonosti opetustyönsä sillä verukkeella, etteivät osaa latinaa eivätkä ruotsia, mutta nyt siitä tuli loppu. Suomea he ainakin osaavat lukea.
– Nyt vasta tajusin, että meiltä papeilta puuttuu suomenkielinen käsikirja ja jumalanpalveluksen kaava. Äkkiä minä ne pyöräytän. Ne ovat niin tuttuja asioita, että kokeneet papit osaavat ne ilman kirjojakin, mutta parempi on, jos kaikki tehdään aina samalla tavalla ja lausutaan täsmälleen samat sanat tärkeissä paikoissa. Niin kansakin oppii asiat ulkomuistista. Se on oikeus ja kohtuus!
– Pappisveljet muistuttelevat minulle, että nykyään papit saavat mennä naimisiin ja perustaa perheen. Mitäpä jos minäkin hankkisin vaimon ja lapsia. En ole enää aivan nuori, mutta täysissä voimissa kuitenkin. Ja tuo kauppiaan tytär, tuo Birgitta, on katsellut minua vähän sillä silmällä. Mikäpä ettei! Birgitta on kaunis neito, kätevä ja ahkera eikä tiettävästi aivan köyhäkään. Taitaisi olla meikäläiselle kelpo naimakauppa.
– Nyt on elämä mallillaan. Käännöstyö sujuu kuin tanssi, ja psalmien kirja on kohta valmis. Minun ei tarvitse huolehtia arkisista asioista, kun Birgitta hoitaa talouden. Saattaapa olla, että kohta saadaan myös perheenlisäystä. Meillä on kyllä varaa elättää suurempikin lapsilauma. Välillä täytyy valitella rahapulaa, ettei kukaan rupeaisi kadehtimaan, mutta oikeasti meillä ei ole puutetta mistään. Monilla muilla on kyllä hätä. Ilmat ovat omituisen kylmät, sadot tuhoutuvat ja osa kansasta näkee nälkää.
– Se on poika! Minulla ja Birgitalla on tosiaankin oma poika. Voi tätä onnea. Nyt kelpaa viettää joulua ja Jeesuksen syntymäjuhlaa, kun tällainen syntymän ihme sattui myös omalle kohdalle. Luulenpa, että annamme hänelle nimeksi Kristian. Se on vähän niin kuin kristitty. Siitä pojasta kasvatetaan kirjamies. Aapiskirja meillä onkin jo valmiina. Siitä on hyvä aloittaa.
Mikael Agricola tunnetaan suomalaisena reformaattorina ja suomen kirjakielen isänä, joka toimitti ensimmäiset suomenkieliset kirjat painoon. Agricolan päivää vietetään joka vuosi huhtikuun 9. päivänä. YLE TV1:n järjestämässä Suuret suomalaiset -yleisöäänestyksessä Agricola pääsi kärkikymmenikköön.
Mikael Agricola -seura järjestää yläkoululaisille kuvituskilpailun. Tehtävänä on kuvittaa 19 sivun mittainen tarina, joka kertoo Agricolan työskentelystä Turussa 1540-luvulla. Jokaiselle sivulle tulee yksi kuva. Tarinan teksti löytyy seuran kotisivulta ja Facebook-sivulta.
Kuvan voi tehdä joko yksin tai ryhmätyönä. Kukin kilpailija tai kilpailijaryhmä saa lähettää vain yhden kuvan. Tee kyseiselle sivulle sopiva kuva esimerkiksi piirtämällä, maalaamalla, valokuvaamalla tai eri kuvailmaisun keinoja yhdistelemällä. Tekoälyn käyttö on sallittua, mutta siitä pitää mainita kuvan lähettämisen yhteydessä. Kuvassa ei saa olla videoita, animaatioita tai muuta liikkuvaa kuvaa eikä äänitehosteita, sillä tarkoitus on julkaista voittoisilla kilpailutöillä kuvitettu kirjanen myös painettuna. Kirjasessa mainitaan tekijöiden nimet, mikäli nämä antavat siihen suostumuksensa.
Mikael Agricola -seura lunastaa kunkin sivun voittajakuvan50 euron hintaan. Lisäksi lunastetaan yksi kuva kansikuvaksi 100 eurolla. Arvosteluraatina toimii seuran hallitus. Kilpailutöiden lähetysaika on vuoden 2023 loppuun mennessä. Tulokset julkistetaan ja kirjanen julkaistaan Agricolan päivänä 9. huhtikuuta 2024.
Jos haluat osallistua Agricola-kuvituskilpailuun, tee näin:
Lue kuvitettava tarina täältä (19 sivua) ja valitse sivu, jonka haluat kuvittaa.
Tee kyseiselle sivulle sopiva kuva piirtämällä, askartelemalla tai muulla tekniikalla. Etsi tarpeen mukaan lisätietoa Agricolasta ja hänen ajastaan esim. Wikipediasta.
Ota tekemästäsi kuvasta valokuva, jos se ei ole jo valmiiksi sähköisessä muodossa.
Lähetäkuva sähköpostitse jpg-muodossa osoitteeseen mikaelagricolakuvituskilpailu@gmail.com. Merkitse viestin aiheeksi sen sivun numero, jolle olet tehnyt kuvan, sekä oma nimesi (esim. 15 Matti Meikäläinen). Ilmoita lisäksi saateviestissä kuvan sivunumero tarinassa, nimesi, koulusi ja luokkasi sekä yhteystietosi. Jos kuva on tehty ryhmätyönä, ilmoitetaan tiedot kaikkien tekijöiden osalta. Ilmoita myös, jos kuvan tekemisessä on käytetty tekoälyä.
Kuvituskilpailu on osa Mikael Agricola -seuran hanketta ”Aikamatkalla Agricolan ajan Suomeen”, jota tukee Suomen Kulttuurirahasto.
Onnea kilpailuun! t. Mikael Agricola -seuran hallitus
Mikael Agricola -seuran syysretki järjestettiin torstaina 5.10., ja se suuntautui tänä vuonna Piikkiön, Sauvon ja Paimion kirkkoihin. Matkaohjelma oli seuraavanlainen:
9.15 Kokoontuminen Turun tuomiokirkolle
9.30 Lähtö Tuomiokirkolta
10.00–10.45 Piikkiön kirkko
11.15–11.50 Sauvon kirkko
12.15–13.30 Ruokailu Cafe & Bistro Iivarissa
13.45–14.30 Paimion Pyhän Mikaelin kirkko
14.45–15.00 Räpälän kirkonpaikka Paimiossa
15.30 Paluu Tuomiokirkolle
Asiantuntijaoppaana toimi professori Markus Hiekkanen.
Matka oli oikein onnistunut. Heikki Jääskeläinen kuvasi matkalta valokuvia, joista löytyy kuvagalleria osoitteesta https://hj.pictures.fi/i/4s9uTqUpzyR72HZfeDGVrwWhYxMtn6CE
Meillä on ilo ilmoittaa, että seuran ensimmäinen oma julkaisu Mikael Agricola, Turku ja Suomi on ilmestynyt painosta. Julkaisu on artikkelikokoelma, jonka ovat toimittaneet Kaisa Häkkinen ja Tanja Toropainen. Kirjoittajat ovat seuran piirissä toimivia asiantuntijoita. Kirjassa on 272 sivua, ja sen sisällys jakautuu neljään osastoon:
Turku, Suomen hiippakunnan pääkaupunki
Kari Uotila: Mikael Agricolan Turku 1500-luvun alkupuolella
Visa Immonen: Pyhän Olavin dominikaanikonventti ja luterilainen reformaatio
Markus Hiekkanen: Turun tuomiokirkko Mikael Agricolan aikana
Jukka Paarma: Mikael Agricola Turun piispana
Jussi Nuorteva: Mikael Agricola eurooppalaisen oppineisuuden edustajana Turun hiippakunnassa
Elämää Mikael Agricolan ajan Turussa
Terttu Lempiäinen: Kumerkkia, humalaa ja yrttejä − Dokumentteja ja arkeobotaanisia löytöjä Agricolan ajan viljelystä ja hyötykasveista Suomessa
Kaisa Häkkinen: Monikielinen Turku ja Turun suomenkielinen nimi
Mikael Agricola ja suomen kieli
Simo Heininen: Mikael Agricolan Uusi testamentti
Harri Uusitalo: Vanhimmat suomenkieliset Isä meidän -rukoukset Agricolalla ja aikalaisilla
Maria Lehtonen: Mikael Agricolan teokset Vanhan kirjasuomen sanakirjan perustana
Kaisa Häkkinen: Mikael Agricolan sanakirja
Tanja Toropainen: Yhdyssanat Mikael Agricolan teoksissa
Mikael Agricola – faktaa vai fiktiota
Kaisa Häkkinen & Tanja Toropainen: Mikael Agricola – kansallinen suurmies
Roope Lipasti: Totta ja tarua – Agricola romaanihenkilönä. Pohdintoja romaanin Mikaelin kirja synnystä
Lisäksi kirjassa on alkusanat, lähdeluettelo, henkilöhakemisto ja kirjoittajien esittely. Kirjassa on artikkelien aihepiireihin liittyvää kuvitusta. Osa valokuvista on otettu seuran retkillä Suomessa ja ulkomailla.
Kirjaa myy Tiedekirja, jolla on verkkokauppa ja kivijalkamyymälä Helsingissä Säätytalon vieressä. Kirjan normaalihinta on 34 euroa, mutta jäsenmaksunsa maksaneilla seuran jäsenillä on mahdollisuus ostaa kirja jäsenhintaan 25 euroa seuran omissa tilaisuuksissa tai seuran osastolta Turun kirjamessuilla. Kirjaa ja kirjoittajaryhmää esitellään Turun kirjamessuilla 29.9.2023 kello 16:30−18 Jukolassa järjestettävässä Mikaelin päivän seminaarissa, jonne sekä seuran jäsenet että muut Agricolan ystävät ovat lämpimästi tervetulleita.
Professori Markus Hiekkanen piti Mikael Agricola -seuran kevätkokouksessa 17.4. esitelmän aiheesta Mikael Agricola ja Turun tuomiokirkko. Esitelmä videoitiin ja se on nyt katseltavissa YouTubesta Mikael Agricola -seuran kanavalta.
Mikael Agricola -seuran yhteistyöseura Pernajan Agricola-seura on mukana järjestämässä Mikael Agricolan päivän juhlaa Pernajassa:
Pikku-Mikael kuulee enkelikuoron laulavan Pernajan kirkonkylän harjulla ja kertoo siitä kirkkoherra Bertilille kirkkodraamassa Mikael ja Taivaan vallat, joka esitetään ensimmäisenä pääsiäispäivänä 9.4. klo 18 Pernajan kirkossa. Myös Suomen liput liehuvat jälleen Mikael Agricolan päivän kunniaksi.
Mikael Agricolan muistopäivän juhlan Pernajan kirkossa avaa Pernajan Agricola-seuran puheenjohtaja, runoilija Kai Nieminen. Kirkkoherra Mikko Alava kertoo enkeli Mikaelista, Pernajan kirkon keskiaikaisesta suojelupyhimyksestä, joka on antanut aiheen kirkon alttarin yläpuolella olevaan, taiteilija Lennart Segerstrålen lasimaalaukseen vuodelta 1939. Agricolakin lienee saanut nimensä enkeli Mikaelin mukaan. Kirkkoherra Mikko Alava puhuu myös Mikael Agricolan ensimmäisestä käännöstyöstä suomen kielelle, ABC-kirjasta ja sen kymmenestä käskystä.
Pernajassa syntynyt suomen kielen ja kirjallisuuden isä, Raamatunsuomentaja ja Suomen uskonpuhdistaja kuoli 476 vuotta sitten palatessaan rauhanneuvottelumatkalta Moskovasta. Mikael Agricolan päivää vietetään hänen kuolinpäivänään 9.4. siksi, että hänen syntymäpäiväänsä ei tiedetä. Hän syntyi noin vuonna 1510.
Musiikkipitoinen kirkkodraama
Kirkkodraaman Mikael ja Taivaan vallat on kirjoittanut ja ohjannut Tuovi Putkonen. Kirkkodraamassa esiintyvät solisteina Maria Linde ja Konstantin Zhigalov sekä kirkkoherra Bertilin roolissa Marko Putkonen. Pikku-Mikaelia esittää Vili Selín ja lapsienkeleitä Minja Heinonen, Fedja Luukkonen, Jade Saraste ja Lianna Selín. Aikuisenkeleinä esiintyy Agricola-kuoro. Kirkkodraaman musiikin on suunnitellut kanttori Suvi af Hällström, joka soittaa myös urkusoolon. Muut muusikot kuuluvat Trio Vinrödiin: Elina Mieskolainen, Sofia Tarkkanen ja Jorma Ojanperä.
Agricolan päivän juhlan järjestävät Pernajan Agricola-seura, Agricolan suomalainen seurakunta ja Loviisan kaupunki. Juhlaan on vapaa pääsy.
Karjalan rautakauden ja keskiajan merkittävä arkeologian ja historian alojen tutkija Aleksandr Ivanovitš Saksa menehtyi 14. elokuuta kuluvaa vuotta. Hän oli syntynyt Petroskoissa 11. elokuuta 1951. Lapsuutensa hän vietti pääosin Inkerin Kupanitsassa, tuolloisesta Leningradista kaakkoon olevassa maalaiskunnassa, jonka Korkka-nimisessä kylässä suvun talo oli. Aleksandrin, Sašan, lapsuuden kieli oli inkerinsuomi.
Aleksandr Saksa sai virikkeen arkeologiaan elämäntiellään asuinympäristönsä muinaisuudesta, rautakauden lopun hautakummuista. Muistellessamme kerran Viipurissa lapsuuksiamme huomasimme yhtäläisyyden elämissämme: molemmat olivat lapsina kaivaneet maata niin kuin ”oikeat” arkeologit. Samalla myös kohteet olivat mutkien kautta erikoisella tavalla sukua toisilleen: hän kaivoi Kupanitsan muinaisgermaanista menneisyyttä, minä Oulussa saksalaisten toisen maailmansodan aikaisen varikon paikalla. Olimme samaa mieltä: sittemmin nuo kaivelut vaikuttivat tulevaisuutemme elämänvalintaan samoihin aikoihin 1970-luvun alussa.
Kuten arkeologian opiskelijan elämään kuuluu, teki Sašakin kenttätöitä ammattiarkeologien ohjauksessa ja opastuksella esimerkiksi Käkisalmen linnoituksella, jonka historia teki häneen erityisen vaikutuksen. Sen kautta hän sanojensa mukaan hahmotti ensimmäisen kerran niitä monimutkaisia muinaisia valta- ja valtaustapahtumia sekä tapahtumainkulkuja, joiden poliittiset jäljet olivat voimakkaasti olemassa ja joita pidettiin yllä Neuvostoliitossa vielä 1970-luvulla ja pitkälle sen jälkeenkin aina nykypäiviin asti.
Opiskeluaikanaan Aleksandr osallistui myös Viipurin kaupunkiarkeologiseen tutkimukseen Vjatšeslav Tjulenevin johdolla ja opastuksella. Alue oli neuvostoliittolaisessa yhteiskunnassa vieläkin arempi ja polttavampi tutkimuspoliittinen kenttä kuin Käkisalmi. Hän oli muun muassa mukana kaivauksilla, joissa löydettiin osa 1470-luvulla rakentamaan aloitettua Viipurin kaupunginmuuria sekä sen lisäsiipeä, joka 1550-luvulla yhdisti muuratun kuuluisan Pyöreän tornin osaksi kaupunginmuurin linnoitusvyöhykettä. Muurien sijainti merkittiin kaivausten jälkeen kadun ja torin pintaan muusta pinnoitteesta eroavalla kiviaineksella. Se lienee edelleen paikallaan kertomassa havainnollisella tavalla kaupungin vanhemmasta historiasta ja historian elävöittämisestä. Viipurin kaivauksia ja niiden seurantaan hän jatkoi vielä viimeisinä vuosinaan julkaisten niistä perustavan tärkeitä synteesikirjoituksia.
Hän työskenteli 1970-luvulla laajemminkin kesäisin erilaisilla kaivauksilla, pääosin Karjalan Kannaksella, mutta myös Äänisen alueella. Samalla hän sai kaivauskauden ulkopuolella käytännön kokemusta löytöjen puhdistamisessa, luetteloinnissa ja kaivauskarttojen piirtämisessä. Jo samalla vuosikymmenen lopulla hän pääsi osallistumaan Suomalais-neuvostoliittolaisen tieteellis-teknisen yhteistyökomitean (ns. TT-komitea) arkeologian alan työryhmän työskentelyyn. Se tuli avaamaan suomen kielen taitoiselle Aleksandrille mahdollisuuden laajaksi muodostuneeseen ystäväkuntaan ja yhteistyöhön valtiorajan länsipuolella.
Pietarin tiedeakatemiaan affilioituneena hän saattoi jatkaa arkeologian opiskelujaan, jotka suuntautuivat yhä voimakkaammin Karjalan myöhäiseen rautakauteen ja keskiaikaan. Neuvostoliiton kommunistisen diktatuurin romahdettua 1991 ja yhteiskunnan lyhyeksi jääneen demokratisoitumisen aikana Saksa pääsi Joensuun yliopiston, nykyisen Itä-Suomen yliopiston, jatko-opiskelijaksi. Täällä hän vuonna 1998 väitteli filosofian tohtoriksi tutkimuksellaan Rautakautinen Karjala, Muinais-Karjalan asutuksen synty ja varhaiskehitys. Väitöstilaisuuden jälkeinen karonkka oli kaikkien läsnäolijoiden mieliin jäänyt tilaisuus, jossa venäläiset ja suomalaiset arkeologit vapautuneesti saattoivat muistella aikaisempia monien kirjoitettujen ja kirjoittamattomien sääntöjen sitomia yhteyksiä ja yhteistyötä samalla silti nähden tulevaisuuden lupaavat näköalat. Pian tämän jälkeen Saksasta tuli Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitoksen dosentti. Toista väitöskirjaansa Karjalan varhaishistoriasta hän puolusti Pietarin valtionyliopistossa vuonna 2007. Hän oli yksi tärkeimmistä monumentaalisen Viipurin läänin historian kirjoittajista.
Mikael Agricola -seuramme piiriin Aleksandr Saksa tuli 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ollen mukana Kuolemanjärven Agricola-muistomerkin kunnostus- ja ylläpitohankkeessa. Erityisen tärkeäksi hänen roolinsa muodostui seuran päätettyä pystyttää Viipuriin uudelleen toisen maailmansodan aikana kadonnut Mikael Agricolan muistoveistos. Dosentti Saksa toimikin tässä yhteydessä korvaamattomana yhteyksien luojana venäläiseen byrokratiaan ja kirkolliseen maailmaan. Agricola-muistomerkin paljastaminen 5.6.2009 oli yksi Mikael Agricola -seuran merkittävimpiä tekoja
Seuramme yhteistyö Viipurin suuntaan jatkui tämän jälkeen voimakkaana. Vuosikymmenen lopussa käynnistettiin suuri hanke, Viipurin keskiaikaisen kaupunginkirkon ja samalla alkuperäisen Viipurin hiippakunnan (1554–1723) tuomiokirkon arkeologiseksi tutkimukseksi ja restauroimiseksi. Rakennus oli monien vaiheiden jälkeen tuhoutunut lopullisesti talvisodan pommituksissa helmikuussa 1940 ja jäänyt raunioksi, jonka asema neuvostoliittolaisessa ja sen jälkeen venäläisessä kulttuuripolitiikassa oli ristiriitainen.
Seuramme hankkimin apurahoin ja avustuksin kaupunginkirkon rauniossa tehtiin laajoja arkeologisia tutkimuksia. Aleksandr Saksa johti niitä ja niistä vastasi Venäjän muinaismuistolain mukaan. Työ kasvoi sekä venäläisten että suomalaisten kenttäavustajien turvin kasvoi tutkimukselliseksi ja kulttuuripoliittiseksi avainhankkeeksi aikana, jolloin Venäjän kehitys epädemokraattiseen suuntaan oli vielä alussaan. Aleksandr Saksan osuus seuramme vankkumattomana tukena ja tieteellisen kenttätutkimuksen takaajana oli ratkaiseva. Hänen työnsä henki elää, vaikka aika on muuttunut kylmäksi ja yhteistyötä ei enää voi olla.
Heikentyvän terveytensä takia Saša siirtyi vähitellen sivummalle työelämässä, mutta seuramme yhteys häneen säilyi. Hän muun muassa piti merkittäviä esitelmiä seuran kokouksissa arkeologisesta tutkimustyöstään Viipurin kaupungissa ja Viipurin keskiaikaisen kaupunginkirkon tutkimuksessa. Hän myös jatkoi työtään Venäjän tiedeakatemian Aineellisen kulttuurin historian laitoksen johtavana tutkijana ja konsulttina.
Aleksandr Saksa siunattiin Pyhän Marian kirkossa Pietarissa ja laskettiin haudan lepoon Kupanitsassa. Hänen muistonsa Karjalan ja Viipurin esihistorian ja keskiajan tutkijana, yhteistyökumppanina kahden erilaisen valtion välillä sekä lämpimänä, rakastettavana ja viisaana ihmisenä säilyy muistossamme.
Markus Hiekkanen, 21.11.2022
Aleksandr Saksa vuonna 2014. Kuva: Heikki Jääskeläinen
Ministeri Jaakko Numminen kuoli Helsingissä 19.9.2022 lyhyen sairauden jälkeen 93 vuoden iässä. Hän oli syntynyt Vaasassa 22.10.1928. Hän oli vahvasti maakunnan miehiä. Hänen Pohjalaispuheiden kokoelmaansa on painettu 50 pohjalaispuhetta ja liitteessä luetteloidaan vielä 147 teoksesta poisjäänyttä puhetta.
Jaakko Numminen oli tasapuolinen koulutus- ja sivistyspolitiikan moniottelija. Hänen toistaiseksi viimeisin kirjansa on kaksiosainen Sivistys-Suomen synty I-II. Hänen sivistysihanteensa oli kansainvälisesti painottunutta ja juurtui Snellmaniakin varhaisempaan aikaan, sanoisin Mikael Agricolaan asti.
Ihailtavaa oli se into, jolla Jaakko Numminen paneutui Mikael Agricolan juhlavuoden 2007 valmisteluihin ja oli perustamassa Agricolan muistoa ja merkitystä vaalivaa Mikael Agricola -seuraa.
Jaakko Nummiselle oli tyypillistä olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja käyttää painokkaita puheenvuoroja. Näin kävi Kuolemajärven Kyrönniemelläkin kesäkuussa 2000 uudelleen paljastettaessa vuonna 1900 ensimmäisen kerran pystytettyä Agricolan kuolinpaikan muistomerkkiä.
Kun muistomerkin oli aikanaan pystyttänyt Koiviston nuorisoseura, oli Jaakko Nummisella nuorisoseuraliikkeen tuntijana tähänkin henkilökohtainen suhde.
Ministeri ei kuitenkaan katsonut vain menneeseen vaan myös tulevaan. Puheessaan hän sanoi suomalaisten hartaasti odottavan, että vuonna 1908 pystytetty mutta talvisodan aikana kadonnut Mikael Agricolan patsas nousisi uudelleen Viipuriin. Viipurin kaupunginjohtaja K.A. Porjadin ilmoittikin näin tapahtuvan mahdollisimman pian.
Näin alkoi Mikael Agricolan paluumatka Viipuriin. Samainen K.A. Porjadin oli yhdessä Jaakko Nummisen kanssa 27.6.2009 poistamassa verhoa Viipurin luterilaisen kirkon läheisyyteen sijoitetulta Agricolan patsaalta.
Ja Jaakko Nummisella oli taas viipurilaisille vakava toivomus, että ”Viipurin kaupunki pitää hyvää huolta patsaasta ja säilyttää näin tuleviin vuosiin ja sukupolviin muiston itäisen Suomenlahden ikivanhan kulttuurikaupungin kasvatista, 1500-luvun humanistista, oppineesta kielimiehestä ja hartaasta kristitystä, rauhanneuvottelijasta”. Agricolan nimen ohessa patsaassa ovat nytkin ajankohtaiset Raamatun sanat ”Autuaita ovat rauhantekijät”.
Tätä ennen Jaakko Numminen oli yhteyksiensä avulla varmistanut patsaan rahoituksen, johon varoja saatiin opetusministeriöltä, Suomen evankelis-luterilaiselta kirkolta, Cargotec Oy:ltä ja suomenruotsalaisilta säätiöiltä, jotka halusivat kunnioittaa Turun ruotsinkielisen katedraalikoulun vanhaa rehtoria.
Paljon muutakin ministeri Jaakko Numminen ehti tehdä vaaliessaan Agricolan muistoa. Kun hän kirjoitti Agricola-renessanssista, oli selvää, että hänellä itselläänkin oli osuutensa siinä. Jaakko Numminen oli seuramme kunniajäsen ja hänet palkittiin kirkkomme korkeimmalla kunniamerkillä, Mikael Agricolan ristillä.
Mikael Agricolan nykykielelle toimitetusta rukouskirjasta, jota Jaakko Numminenkin siteerasi:
Herra, olkoon minulla vahva usko sydämessä, pelastuksen kypärä päässä, Kristuksen merkki otsassa, totuuden sana sydämessä ja suussa. / Olkoon mielessäni hyvä tahto ja rinnassani alati palava rakkaus Jumalaa ja lähimmäisiäni kohtaan. / Tehköön myötäkäyminen minut nöyräksi, vastoinkäyminen kärsivälliseksi. Olkoon omassatunnossani rauha. / Anna minun pysyä elämäni loppuun saakka ja tulevaan iankaikkiseen elämään asti vahvana sinun hyvyydessäsi. Aamen.
Jaakko Numminen siunattiin 15.10.2022 Helsingissä Hietaniemen Vanhassa kappelissa ja laskettiin hautaan Maija-puolisonsa viereen Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle. Siunauksen toimitti pastori Matti Poutanen ja ortodoksisen rukouspalvelun haudalla isä Petri Korhonen ja ylidiakoni Jari Lampinen.
