Mikael Agricola tunnetaan suomalaisena reformaattorina ja suomen kirjakielen isänä, joka toimitti ensimmäiset suomenkieliset kirjat painoon. Agricolan päivää vietetään joka vuosi huhtikuun 9. päivänä. YLE TV1:n järjestämässä Suuret suomalaiset -yleisöäänestyksessä Agricola pääsi kärkikymmenikköön.
Mikael Agricola -seura järjestää yläkoululaisille kuvituskilpailun. Tehtävänä on kuvittaa 19 sivun mittainen tarina, joka kertoo Agricolan työskentelystä Turussa 1540-luvulla. Jokaiselle sivulle tulee yksi kuva. Tarinan teksti löytyy seuran kotisivulta ja Facebook-sivulta.
Kuvan voi tehdä joko yksin tai ryhmätyönä. Kukin kilpailija tai kilpailijaryhmä saa lähettää vain yhden kuvan. Tee kyseiselle sivulle sopiva kuva esimerkiksi piirtämällä, maalaamalla, valokuvaamalla tai eri kuvailmaisun keinoja yhdistelemällä. Tekoälyn käyttö on sallittua, mutta siitä pitää mainita kuvan lähettämisen yhteydessä. Kuvassa ei saa olla videoita, animaatioita tai muuta liikkuvaa kuvaa eikä äänitehosteita, sillä tarkoitus on julkaista voittoisilla kilpailutöillä kuvitettu kirjanen myös painettuna. Kirjasessa mainitaan tekijöiden nimet, mikäli nämä antavat siihen suostumuksensa.
Mikael Agricola -seura lunastaa kunkin sivun voittajakuvan50 euron hintaan. Lisäksi lunastetaan yksi kuva kansikuvaksi 100 eurolla. Arvosteluraatina toimii seuran hallitus. Kilpailutöiden lähetysaika on 16.2. mennessä. Tulokset julkistetaan ja kirjanen julkaistaan Agricolan päivänä 9. huhtikuuta 2024.
Jos haluat osallistua Agricola-kuvituskilpailuun, tee näin:
Lue kuvitettava tarina täältä (19 sivua) ja valitse sivu, jonka haluat kuvittaa.
Tee kyseiselle sivulle sopiva kuva piirtämällä, askartelemalla tai muulla tekniikalla. Etsi tarpeen mukaan lisätietoa Agricolasta ja hänen ajastaan esim. Wikipediasta.
Ota tekemästäsi kuvasta valokuva, jos se ei ole jo valmiiksi sähköisessä muodossa.
Lähetäkuva sähköpostitse jpg-muodossa osoitteeseen mikaelagricolakuvituskilpailu@gmail.com. Merkitse viestin aiheeksi sen sivun numero, jolle olet tehnyt kuvan, sekä oma nimesi (esim. 15 Matti Meikäläinen). Ilmoita lisäksi saateviestissä kuvan sivunumero tarinassa, nimesi, koulusi ja luokkasi sekä yhteystietosi. Jos kuva on tehty ryhmätyönä, ilmoitetaan tiedot kaikkien tekijöiden osalta. Ilmoita myös, jos kuvan tekemisessä on käytetty tekoälyä.
Mikael Agricola -seuran syysretki järjestettiin torstaina 5.10., ja se suuntautui tänä vuonna Piikkiön, Sauvon ja Paimion kirkkoihin. Matkaohjelma oli seuraavanlainen:
9.15 Kokoontuminen Turun tuomiokirkolle
9.30 Lähtö Tuomiokirkolta
10.00–10.45 Piikkiön kirkko
11.15–11.50 Sauvon kirkko
12.15–13.30 Ruokailu Cafe & Bistro Iivarissa
13.45–14.30 Paimion Pyhän Mikaelin kirkko
14.45–15.00 Räpälän kirkonpaikka Paimiossa
15.30 Paluu Tuomiokirkolle
Asiantuntijaoppaana toimi professori Markus Hiekkanen.
Matka oli oikein onnistunut. Heikki Jääskeläinen kuvasi matkalta valokuvia, joista löytyy kuvagalleria osoitteesta https://hj.pictures.fi/i/4s9uTqUpzyR72HZfeDGVrwWhYxMtn6CE
Meillä on ilo ilmoittaa, että seuran ensimmäinen oma julkaisu Mikael Agricola, Turku ja Suomi on ilmestynyt painosta. Julkaisu on artikkelikokoelma, jonka ovat toimittaneet Kaisa Häkkinen ja Tanja Toropainen. Kirjoittajat ovat seuran piirissä toimivia asiantuntijoita. Kirjassa on 272 sivua, ja sen sisällys jakautuu neljään osastoon:
Turku, Suomen hiippakunnan pääkaupunki
Kari Uotila: Mikael Agricolan Turku 1500-luvun alkupuolella
Visa Immonen: Pyhän Olavin dominikaanikonventti ja luterilainen reformaatio
Markus Hiekkanen: Turun tuomiokirkko Mikael Agricolan aikana
Jukka Paarma: Mikael Agricola Turun piispana
Jussi Nuorteva: Mikael Agricola eurooppalaisen oppineisuuden edustajana Turun hiippakunnassa
Elämää Mikael Agricolan ajan Turussa
Terttu Lempiäinen: Kumerkkia, humalaa ja yrttejä − Dokumentteja ja arkeobotaanisia löytöjä Agricolan ajan viljelystä ja hyötykasveista Suomessa
Kaisa Häkkinen: Monikielinen Turku ja Turun suomenkielinen nimi
Mikael Agricola ja suomen kieli
Simo Heininen: Mikael Agricolan Uusi testamentti
Harri Uusitalo: Vanhimmat suomenkieliset Isä meidän -rukoukset Agricolalla ja aikalaisilla
Maria Lehtonen: Mikael Agricolan teokset Vanhan kirjasuomen sanakirjan perustana
Kaisa Häkkinen: Mikael Agricolan sanakirja
Tanja Toropainen: Yhdyssanat Mikael Agricolan teoksissa
Mikael Agricola – faktaa vai fiktiota
Kaisa Häkkinen & Tanja Toropainen: Mikael Agricola – kansallinen suurmies
Roope Lipasti: Totta ja tarua – Agricola romaanihenkilönä. Pohdintoja romaanin Mikaelin kirja synnystä
Lisäksi kirjassa on alkusanat, lähdeluettelo, henkilöhakemisto ja kirjoittajien esittely. Kirjassa on artikkelien aihepiireihin liittyvää kuvitusta. Osa valokuvista on otettu seuran retkillä Suomessa ja ulkomailla.
Kirjaa myy Tiedekirja, jolla on verkkokauppa ja kivijalkamyymälä Helsingissä Säätytalon vieressä. Kirjan normaalihinta on 34 euroa, mutta jäsenmaksunsa maksaneilla seuran jäsenillä on mahdollisuus ostaa kirja jäsenhintaan 25 euroa seuran omissa tilaisuuksissa tai seuran osastolta Turun kirjamessuilla. Kirjaa ja kirjoittajaryhmää esitellään Turun kirjamessuilla 29.9.2023 kello 16:30−18 Jukolassa järjestettävässä Mikaelin päivän seminaarissa, jonne sekä seuran jäsenet että muut Agricolan ystävät ovat lämpimästi tervetulleita.
Professori Markus Hiekkanen piti Mikael Agricola -seuran kevätkokouksessa 17.4. esitelmän aiheesta Mikael Agricola ja Turun tuomiokirkko. Esitelmä videoitiin ja se on nyt katseltavissa YouTubesta Mikael Agricola -seuran kanavalta.
Mikael Agricola -seuran yhteistyöseura Pernajan Agricola-seura on mukana järjestämässä Mikael Agricolan päivän juhlaa Pernajassa:
Pikku-Mikael kuulee enkelikuoron laulavan Pernajan kirkonkylän harjulla ja kertoo siitä kirkkoherra Bertilille kirkkodraamassa Mikael ja Taivaan vallat, joka esitetään ensimmäisenä pääsiäispäivänä 9.4. klo 18 Pernajan kirkossa. Myös Suomen liput liehuvat jälleen Mikael Agricolan päivän kunniaksi.
Mikael Agricolan muistopäivän juhlan Pernajan kirkossa avaa Pernajan Agricola-seuran puheenjohtaja, runoilija Kai Nieminen. Kirkkoherra Mikko Alava kertoo enkeli Mikaelista, Pernajan kirkon keskiaikaisesta suojelupyhimyksestä, joka on antanut aiheen kirkon alttarin yläpuolella olevaan, taiteilija Lennart Segerstrålen lasimaalaukseen vuodelta 1939. Agricolakin lienee saanut nimensä enkeli Mikaelin mukaan. Kirkkoherra Mikko Alava puhuu myös Mikael Agricolan ensimmäisestä käännöstyöstä suomen kielelle, ABC-kirjasta ja sen kymmenestä käskystä.
Pernajassa syntynyt suomen kielen ja kirjallisuuden isä, Raamatunsuomentaja ja Suomen uskonpuhdistaja kuoli 476 vuotta sitten palatessaan rauhanneuvottelumatkalta Moskovasta. Mikael Agricolan päivää vietetään hänen kuolinpäivänään 9.4. siksi, että hänen syntymäpäiväänsä ei tiedetä. Hän syntyi noin vuonna 1510.
Musiikkipitoinen kirkkodraama
Kirkkodraaman Mikael ja Taivaan vallat on kirjoittanut ja ohjannut Tuovi Putkonen. Kirkkodraamassa esiintyvät solisteina Maria Linde ja Konstantin Zhigalov sekä kirkkoherra Bertilin roolissa Marko Putkonen. Pikku-Mikaelia esittää Vili Selín ja lapsienkeleitä Minja Heinonen, Fedja Luukkonen, Jade Saraste ja Lianna Selín. Aikuisenkeleinä esiintyy Agricola-kuoro. Kirkkodraaman musiikin on suunnitellut kanttori Suvi af Hällström, joka soittaa myös urkusoolon. Muut muusikot kuuluvat Trio Vinrödiin: Elina Mieskolainen, Sofia Tarkkanen ja Jorma Ojanperä.
Agricolan päivän juhlan järjestävät Pernajan Agricola-seura, Agricolan suomalainen seurakunta ja Loviisan kaupunki. Juhlaan on vapaa pääsy.
Karjalan rautakauden ja keskiajan merkittävä arkeologian ja historian alojen tutkija Aleksandr Ivanovitš Saksa menehtyi 14. elokuuta kuluvaa vuotta. Hän oli syntynyt Petroskoissa 11. elokuuta 1951. Lapsuutensa hän vietti pääosin Inkerin Kupanitsassa, tuolloisesta Leningradista kaakkoon olevassa maalaiskunnassa, jonka Korkka-nimisessä kylässä suvun talo oli. Aleksandrin, Sašan, lapsuuden kieli oli inkerinsuomi.
Aleksandr Saksa sai virikkeen arkeologiaan elämäntiellään asuinympäristönsä muinaisuudesta, rautakauden lopun hautakummuista. Muistellessamme kerran Viipurissa lapsuuksiamme huomasimme yhtäläisyyden elämissämme: molemmat olivat lapsina kaivaneet maata niin kuin ”oikeat” arkeologit. Samalla myös kohteet olivat mutkien kautta erikoisella tavalla sukua toisilleen: hän kaivoi Kupanitsan muinaisgermaanista menneisyyttä, minä Oulussa saksalaisten toisen maailmansodan aikaisen varikon paikalla. Olimme samaa mieltä: sittemmin nuo kaivelut vaikuttivat tulevaisuutemme elämänvalintaan samoihin aikoihin 1970-luvun alussa.
Kuten arkeologian opiskelijan elämään kuuluu, teki Sašakin kenttätöitä ammattiarkeologien ohjauksessa ja opastuksella esimerkiksi Käkisalmen linnoituksella, jonka historia teki häneen erityisen vaikutuksen. Sen kautta hän sanojensa mukaan hahmotti ensimmäisen kerran niitä monimutkaisia muinaisia valta- ja valtaustapahtumia sekä tapahtumainkulkuja, joiden poliittiset jäljet olivat voimakkaasti olemassa ja joita pidettiin yllä Neuvostoliitossa vielä 1970-luvulla ja pitkälle sen jälkeenkin aina nykypäiviin asti.
Opiskeluaikanaan Aleksandr osallistui myös Viipurin kaupunkiarkeologiseen tutkimukseen Vjatšeslav Tjulenevin johdolla ja opastuksella. Alue oli neuvostoliittolaisessa yhteiskunnassa vieläkin arempi ja polttavampi tutkimuspoliittinen kenttä kuin Käkisalmi. Hän oli muun muassa mukana kaivauksilla, joissa löydettiin osa 1470-luvulla rakentamaan aloitettua Viipurin kaupunginmuuria sekä sen lisäsiipeä, joka 1550-luvulla yhdisti muuratun kuuluisan Pyöreän tornin osaksi kaupunginmuurin linnoitusvyöhykettä. Muurien sijainti merkittiin kaivausten jälkeen kadun ja torin pintaan muusta pinnoitteesta eroavalla kiviaineksella. Se lienee edelleen paikallaan kertomassa havainnollisella tavalla kaupungin vanhemmasta historiasta ja historian elävöittämisestä. Viipurin kaivauksia ja niiden seurantaan hän jatkoi vielä viimeisinä vuosinaan julkaisten niistä perustavan tärkeitä synteesikirjoituksia.
Hän työskenteli 1970-luvulla laajemminkin kesäisin erilaisilla kaivauksilla, pääosin Karjalan Kannaksella, mutta myös Äänisen alueella. Samalla hän sai kaivauskauden ulkopuolella käytännön kokemusta löytöjen puhdistamisessa, luetteloinnissa ja kaivauskarttojen piirtämisessä. Jo samalla vuosikymmenen lopulla hän pääsi osallistumaan Suomalais-neuvostoliittolaisen tieteellis-teknisen yhteistyökomitean (ns. TT-komitea) arkeologian alan työryhmän työskentelyyn. Se tuli avaamaan suomen kielen taitoiselle Aleksandrille mahdollisuuden laajaksi muodostuneeseen ystäväkuntaan ja yhteistyöhön valtiorajan länsipuolella.
Pietarin tiedeakatemiaan affilioituneena hän saattoi jatkaa arkeologian opiskelujaan, jotka suuntautuivat yhä voimakkaammin Karjalan myöhäiseen rautakauteen ja keskiaikaan. Neuvostoliiton kommunistisen diktatuurin romahdettua 1991 ja yhteiskunnan lyhyeksi jääneen demokratisoitumisen aikana Saksa pääsi Joensuun yliopiston, nykyisen Itä-Suomen yliopiston, jatko-opiskelijaksi. Täällä hän vuonna 1998 väitteli filosofian tohtoriksi tutkimuksellaan Rautakautinen Karjala, Muinais-Karjalan asutuksen synty ja varhaiskehitys. Väitöstilaisuuden jälkeinen karonkka oli kaikkien läsnäolijoiden mieliin jäänyt tilaisuus, jossa venäläiset ja suomalaiset arkeologit vapautuneesti saattoivat muistella aikaisempia monien kirjoitettujen ja kirjoittamattomien sääntöjen sitomia yhteyksiä ja yhteistyötä samalla silti nähden tulevaisuuden lupaavat näköalat. Pian tämän jälkeen Saksasta tuli Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitoksen dosentti. Toista väitöskirjaansa Karjalan varhaishistoriasta hän puolusti Pietarin valtionyliopistossa vuonna 2007. Hän oli yksi tärkeimmistä monumentaalisen Viipurin läänin historian kirjoittajista.
Mikael Agricola -seuramme piiriin Aleksandr Saksa tuli 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ollen mukana Kuolemanjärven Agricola-muistomerkin kunnostus- ja ylläpitohankkeessa. Erityisen tärkeäksi hänen roolinsa muodostui seuran päätettyä pystyttää Viipuriin uudelleen toisen maailmansodan aikana kadonnut Mikael Agricolan muistoveistos. Dosentti Saksa toimikin tässä yhteydessä korvaamattomana yhteyksien luojana venäläiseen byrokratiaan ja kirkolliseen maailmaan. Agricola-muistomerkin paljastaminen 5.6.2009 oli yksi Mikael Agricola -seuran merkittävimpiä tekoja
Seuramme yhteistyö Viipurin suuntaan jatkui tämän jälkeen voimakkaana. Vuosikymmenen lopussa käynnistettiin suuri hanke, Viipurin keskiaikaisen kaupunginkirkon ja samalla alkuperäisen Viipurin hiippakunnan (1554–1723) tuomiokirkon arkeologiseksi tutkimukseksi ja restauroimiseksi. Rakennus oli monien vaiheiden jälkeen tuhoutunut lopullisesti talvisodan pommituksissa helmikuussa 1940 ja jäänyt raunioksi, jonka asema neuvostoliittolaisessa ja sen jälkeen venäläisessä kulttuuripolitiikassa oli ristiriitainen.
Seuramme hankkimin apurahoin ja avustuksin kaupunginkirkon rauniossa tehtiin laajoja arkeologisia tutkimuksia. Aleksandr Saksa johti niitä ja niistä vastasi Venäjän muinaismuistolain mukaan. Työ kasvoi sekä venäläisten että suomalaisten kenttäavustajien turvin kasvoi tutkimukselliseksi ja kulttuuripoliittiseksi avainhankkeeksi aikana, jolloin Venäjän kehitys epädemokraattiseen suuntaan oli vielä alussaan. Aleksandr Saksan osuus seuramme vankkumattomana tukena ja tieteellisen kenttätutkimuksen takaajana oli ratkaiseva. Hänen työnsä henki elää, vaikka aika on muuttunut kylmäksi ja yhteistyötä ei enää voi olla.
Heikentyvän terveytensä takia Saša siirtyi vähitellen sivummalle työelämässä, mutta seuramme yhteys häneen säilyi. Hän muun muassa piti merkittäviä esitelmiä seuran kokouksissa arkeologisesta tutkimustyöstään Viipurin kaupungissa ja Viipurin keskiaikaisen kaupunginkirkon tutkimuksessa. Hän myös jatkoi työtään Venäjän tiedeakatemian Aineellisen kulttuurin historian laitoksen johtavana tutkijana ja konsulttina.
Aleksandr Saksa siunattiin Pyhän Marian kirkossa Pietarissa ja laskettiin haudan lepoon Kupanitsassa. Hänen muistonsa Karjalan ja Viipurin esihistorian ja keskiajan tutkijana, yhteistyökumppanina kahden erilaisen valtion välillä sekä lämpimänä, rakastettavana ja viisaana ihmisenä säilyy muistossamme.
Ministeri Jaakko Numminen kuoli Helsingissä 19.9.2022 lyhyen sairauden jälkeen 93 vuoden iässä. Hän oli syntynyt Vaasassa 22.10.1928. Hän oli vahvasti maakunnan miehiä. Hänen Pohjalaispuheiden kokoelmaansa on painettu 50 pohjalaispuhetta ja liitteessä luetteloidaan vielä 147 teoksesta poisjäänyttä puhetta.
Jaakko Numminen oli tasapuolinen koulutus- ja sivistyspolitiikan moniottelija. Hänen toistaiseksi viimeisin kirjansa on kaksiosainen Sivistys-Suomen synty I-II. Hänen sivistysihanteensa oli kansainvälisesti painottunutta ja juurtui Snellmaniakin varhaisempaan aikaan, sanoisin Mikael Agricolaan asti.
Ihailtavaa oli se into, jolla Jaakko Numminen paneutui Mikael Agricolan juhlavuoden 2007 valmisteluihin ja oli perustamassa Agricolan muistoa ja merkitystä vaalivaa Mikael Agricola -seuraa.
Jaakko Nummiselle oli tyypillistä olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja käyttää painokkaita puheenvuoroja. Näin kävi Kuolemajärven Kyrönniemelläkin kesäkuussa 2000 uudelleen paljastettaessa vuonna 1900 ensimmäisen kerran pystytettyä Agricolan kuolinpaikan muistomerkkiä.
Kun muistomerkin oli aikanaan pystyttänyt Koiviston nuorisoseura, oli Jaakko Nummisella nuorisoseuraliikkeen tuntijana tähänkin henkilökohtainen suhde.
Ministeri ei kuitenkaan katsonut vain menneeseen vaan myös tulevaan. Puheessaan hän sanoi suomalaisten hartaasti odottavan, että vuonna 1908 pystytetty mutta talvisodan aikana kadonnut Mikael Agricolan patsas nousisi uudelleen Viipuriin. Viipurin kaupunginjohtaja K.A. Porjadin ilmoittikin näin tapahtuvan mahdollisimman pian.
Näin alkoi Mikael Agricolan paluumatka Viipuriin. Samainen K.A. Porjadin oli yhdessä Jaakko Nummisen kanssa 27.6.2009 poistamassa verhoa Viipurin luterilaisen kirkon läheisyyteen sijoitetulta Agricolan patsaalta.
Ja Jaakko Nummisella oli taas viipurilaisille vakava toivomus, että ”Viipurin kaupunki pitää hyvää huolta patsaasta ja säilyttää näin tuleviin vuosiin ja sukupolviin muiston itäisen Suomenlahden ikivanhan kulttuurikaupungin kasvatista, 1500-luvun humanistista, oppineesta kielimiehestä ja hartaasta kristitystä, rauhanneuvottelijasta”. Agricolan nimen ohessa patsaassa ovat nytkin ajankohtaiset Raamatun sanat ”Autuaita ovat rauhantekijät”.
Tätä ennen Jaakko Numminen oli yhteyksiensä avulla varmistanut patsaan rahoituksen, johon varoja saatiin opetusministeriöltä, Suomen evankelis-luterilaiselta kirkolta, Cargotec Oy:ltä ja suomenruotsalaisilta säätiöiltä, jotka halusivat kunnioittaa Turun ruotsinkielisen katedraalikoulun vanhaa rehtoria.
Paljon muutakin ministeri Jaakko Numminen ehti tehdä vaaliessaan Agricolan muistoa. Kun hän kirjoitti Agricola-renessanssista, oli selvää, että hänellä itselläänkin oli osuutensa siinä. Jaakko Numminen oli seuramme kunniajäsen ja hänet palkittiin kirkkomme korkeimmalla kunniamerkillä, Mikael Agricolan ristillä.
Mikael Agricolan nykykielelle toimitetusta rukouskirjasta, jota Jaakko Numminenkin siteerasi:
Herra, olkoon minulla vahva usko sydämessä, pelastuksen kypärä päässä, Kristuksen merkki otsassa, totuuden sana sydämessä ja suussa. / Olkoon mielessäni hyvä tahto ja rinnassani alati palava rakkaus Jumalaa ja lähimmäisiäni kohtaan. / Tehköön myötäkäyminen minut nöyräksi, vastoinkäyminen kärsivälliseksi. Olkoon omassatunnossani rauha. / Anna minun pysyä elämäni loppuun saakka ja tulevaan iankaikkiseen elämään asti vahvana sinun hyvyydessäsi. Aamen.
Jaakko Numminen siunattiin 15.10.2022 Helsingissä Hietaniemen Vanhassa kappelissa ja laskettiin hautaan Maija-puolisonsa viereen Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle. Siunauksen toimitti pastori Matti Poutanen ja ortodoksisen rukouspalvelun haudalla isä Petri Korhonen ja ylidiakoni Jari Lampinen.