Avainsanan väitökset arkisto

Väitös Agricolan kielestä 19.1.2018 Turun yliopistossa

Ilari Aalto maanantaina 15. tammikuuta, 2018

Verbi pitää kuuluu suomen kielen vanhaan perintösanastoon. Se tarkoitti alkuaan ’hallussa pitämistä’ tai ’kiinnittyneenä olemista’. Duha Elsayed selvitti Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa pitää-verbin käyttöä Mikael Agricolan käännöstuotannossa. Tutkimus osoitti, että Agricola oli kääntäjänä yhtäältä oman aikansa lapsi, toisaalta moderni ammattilainen, joka ei kääntänyt tekstejä mekaanisesti vaan hyödynsi eri tavoin aikansa poikkeuksellisen intensiivisiä kielikontakteja kirjasuomea kehittäessään. Lounaiset murrepiireet näkyvät Agricolan käännöksissä erityisen hyvin juuri pitää-verbin kohdalla.

Väitöstilaisuus on perjantaina 19.1.2018 klo 12 (Turun yliopistoSirkkalan kasarmialue, Minerva, Janus-sali, Kaivokatu 12, Turku). Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Lisätietoja väitöksen aiheesta löytyy täältä. Duha Elsayedin väitöskirja Agricolan pitää nesessiiviverbi kielikontaktin ytimessä on luettavissa sähköisessä muodossa täällä.

Tanja Toropainen väitteli Agricolan yhdyssanoista

Ilari Aalto torstaina 7. syyskuuta, 2017

Tanja Toropainen väitteli Mikael Agricolan yhdyssanoista. Kuva: Mikael Tammilehto.

FM Tanja Toropainen väitteli 25.8. Turun yliopistossa suomen kielessä Mikael Agricolan teksteissään käyttämistä yhdyssanoista.

Yhdyssanat ovat olleet kirjakielessä aina keskeinen osa uutta sanastoa. Agricolan käyttämät yhdyssanat ovat kuitenkin monella tavoin erilaisia kuin nykykielen yhdyssanat. ​Yhdyssanojen erilaisuuteen vaikuttaa se, että samalla kun Agricola ja hänen aikalaisensa kirjoittivat ensimmäisiä suomenkielisiä tekstejä, he samalla myös loivat kirjakielen. Uusi kirjakieli ei ole samalla tavalla normitettua ja säännöteltyä kuin vakiintunut kirjakieli. Lisäksi kirjakieli pohjautui vieraskielisistä teksteistä tehtyihin käännöksiin, joten kirjoituksiin tuli monenlaisia vieraiden kielten piirteitä, jotka näkyvät myös yhdyssanarakenteissa.

Agricolan teoksissa esiintyy runsaasti vieraiden kielten mallin mukaan muodostettuja yhdysverbejä, joita nykykielessä on vähän (esimerkiksi edeskäydä, lähestulla, läpitsepistää). Agricolalla on paljon myös yhdysperäisiä adverbeja, joita ei nykyisin hahmoteta yhdyssanoiksi (esimerkiksi jokapäivä, minkätähden). Yhdyssubstantiivejakin on paljon – kuten nykykielessä –, mutta niiden osuus eri lekseemeistä on 48 prosenttia ja tekstiesiintymistä vain 35 prosenttia, kun vastaavat luvut nykykielessä ovat 89 ja 82 prosenttia.

Rohkeaa kokeilua ja yhdistelyä

Monet Agricolan yhdyssanoista ovat tilapäismuodosteita. Aikalaiset eivät ryhtyneet niitä käyttämään, eivätkä sanat ole säilyneet nykykieleen.

– Usein juuri tilapäismuodosteissa näkyy Agricolan luovuus, kun hän on rohkeasti kokeillut erilaisia rakenteita ja yhdistelmiä – esimerkiksi heikkomielistyä, jalopuhe, korvapuustella. Joskus Agricolan käyttämä yhdyssanatyyppi on yleistynyt käytössä vasta vuosisatoja hänen jälkeensä, Turun yliopistossa väittelevä Tanja Toropainen kertoo.

On Agricolalta jäänyt kieleen pysyvääkin. Varsinkin monet keskeiset keskiajan hengelliseen kielenkäyttöön kuuluneet yhdyssanat ovat välittyneet Agricolan teosten kautta ja vakiintuneet pysyväksi osaksi sanastoa (esimerkiksi hiippakunta, luontokappale, opetuslapsi).

Yhdyssanojen yhteen ja erikseen kirjoittamista Agricolan teoksissa on pidetty erittäin epäsäännöllisenä. – Systemaattisesti toteutettu tutkimus kuitenkin osoittaa, ettei yhdyssanojen yhteen ja erikseen kirjoittaminen ole Agricolan teoksissa niin epäjohdonmukaista kuin aiemmin on luultu, Toropainen kertoo.

Väitöksen yhteydessä Mikael Agricola -seura luovutti Toropaiselle Mikael Agricola -mitalin kiitoksena hänen Agricolan juhlavuonna 2007 tekemästään työstä. Seura onnittelee lämpimästi tuoretta tohtoria!

Tanja Toropaisen  väitöskirja Yhdyssanat ja yhdyssanamaiset rakenteet Mikael Agricolan teoksissa on luettavissa täällä.