Kulunut vuosi on ollut koko maailmassa poikkeuksellinen pandemian takia. Moni asia on yhteisen turvallisuuden takia erilainen ja eristetty. Myös Agricola-seuran kokoukset, luennot ja retket on jouduttu peruuttamaan tai siirtämään verkkoon.
Vaikka elämme globaalisti hyvin poikkeuksellista aikaa, voimme olla hyvillämme siitä, että nykyään on olemassa keinoja, joilla koko maailma yksissä tuumin pystyy nujertamaan vaarallista virusta. Toisin on ollut aikaisempina vuosisatoina. Musta surma, paiserutto ja muut kulkutaudit ovat tappaneet paikka paikoin jopa kolmanneksen väestöstä. Näin teki myös muutama vuosisata sitten vallinnut pieni jääkausi.
Olen viime viikkoina kuunnellut keskiaikaan ja sitä seuranneisiin vuosisatoihin liittyviä historiaa käsitteleviä podcasteja. Olen vasta niitä kuunnellessani tajunnut, että ihmisten elinolosuhteet ovat olleet välillä hirvittävän vaikeita. Meidän on vaikea kuvitella niitä olosuhteita, joiden keskellä mm. Mikael Agricola teki elämäntyötään. Juuri olosuhteisiin nähden Agricolan saavutukset ovat vielä arvokkaampia, kuin miltä ne näyttävät koottujen teosten kansien välissä.
Algusa oli Sana / Ja se Sana oli Jumalan tykene / Ja Jumala oli se Sana / Teme oli algusa Jumalan tykene… Henes Eleme oli / ia se Eleme oli Inhimisten Walkeus / Ja se Walkeus Pimeydes paista…
Johannesen Euangelium. Ensimeinen Lucu
Kirjoitan tätä joulukirjettä talvipäivän seisauksen päivänä, vuoden pimeimpänä päivänä. Siksi tuntuu hyvältä ja toiveikkaalta lukea yllä olevia Mikael Agricolan suomentamia Johanneksen jouluevankeliumin sanoja ”Walkeudest, ioca Pimeydes paista”. Ne muistuttavat, että Elämä ja Sana tuli Jumalan tyköä tänne meille ihmisille turvaksi. Hän syntyi seimeen pimeänä yönä, hän, ”Inhimisten Walkeus”.
Toivotan seuramme jäsenille valoisaa joulujuhlaa
Samalla ilmaisen yhteisen ilomme siitä, että Mikael Agricolan seuran hallituksessa on tasavallan presidentin hiljattain nimittämä tuore akateemikko Kaisa Häkkinen.
Järvenpäässä Pyhän Tuomaan päivänä A.D. 2020
Juhani Holma, Mikael Agricola -seuran puheenjohtaja
Tasavallan presidentti on myöntänyt akateemikon arvonimen Turun yliopiston emeritaprofessori Kaisa Häkkiselle.
Professori emerita Kaisa Häkkinen (s. 1950) on toiminut Åbo Akademin suomen kielen ja kirjallisuuden vt. professorina ja professorina 1993-1999 sekä Turun yliopiston suomen kielen professorina 1999-2015. Häkkinen toimi myös Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanina 2004-2009.
Hänen keskeisimpiä tutkimusalojaan ovat suomen kielen historia ja kehitys, äänne- ja muotorakenne, suomen kielen sanahistoria, etymologia ja kielentutkimuksen oppihistoria. Häkkinen on tunnettu erityisesti etymologisista ja sanahistoriallisista tutkimuksistaan.
Häkkinen kuulu myös Mikael Agricola -seuran kantaviin voimiin ja hän palaakin seuran hallitukseen vuonna 2021.
Tieteen akateemikon arvonimi voi olla samanaikaisesti kuudellatoista erittäin ansioituneella suomalaisella tieteentekijällä. Tasavallan presidentti myöntää tieteen akateemikon arvonimen Suomen Akatemian esityksestä.
Mikael Agricola -seura onnittelee akateemikkoa nimityksestä!
Dosentti Terttu Lempiäinen esitelmöi Mikael Agricola -seuran yhdistetyssä kevät- ja syyskokouksessa 29.9.2020 aiheesta ”Kumerkkia, humalaa ja yrttejä; Agricolan ajan maanviljely ja arkeobotaaniset aineistot.”
Esitelmä videoitiin, ja se on nyt nähtävissä Youtubessa:
Samalla Mikael Agricola -seuralle on luotu Youtube-kanava, jolla julkaistaan tulevaisuudessa muita vastaavankaltaisa sisältöjä.
Myös kaikki Retkiä Agricolan maailmaan -luentosarjan luennot ovat katseltavissa osoitteessa https://dreambroker.com/channel/hdvu8b8k, mukaanlukien luentosarjan viimeinen osa, joka jouduttiin siirtämään keväältä syksyyn koronaepidemian vuoksi.
Pernajan Agricola-seuran 15-vuotisjuhla oli määrä pitää 20.11.2020 Pernajan kirkossa. Koronan takia juhla on peruttu tai oikeammin siirretty parempaan aikaan. Tämä tiedoksi Agricola-seuran jäsenille ja Agricolan ystäville, ettei kukaan joudu tekemään hukkareissua Pernajaan.
Hukkareissua ei kuitenkaan tee se, joka matkaa Koskenkylään Agricola-museon ABC-näyttelyyn, jossa esillä on aapisia ABC-kiriasta nykypäivään suomeksi, ruotsiksi, saameksi ja romaniksi. Näyttelystä enemmän alla olevasta ilmoituksesta.
Mikael Agricola -seuran yhdistetty kevät- ja syyskokous järjestetään Turussa tiistaina 29.9. klo 17.00. Kokous pidetään Aboa Vetus & Ars Novan Factory-salissa osoitteessa Itäinen Rantakatu 4–6.
Vuosikokousesitelmän pitää FT Terttu Lempiäinen aiheenaan Kumerkkia, humalaa ja yrttejä; Agricolan ajan maanviljely ja arkeobotaaniset aineistot.
Tilaisuuteen on yleisöllä vapaa pääsy (enint. 50 h.), mutta ennakkoilmoittautuminen pakollinen
Historia tarkoittaa sananmukaisesti silminnäkijän kertomusta, mutta useimmiten tieto menneiden aikojen tapahtumista, henkilöistä ja heidän elämänpiiristään saavuttaa nykysuomalaiset välikäsien kautta. Satojen vuosien takaa on kuitenkin säilynyt monenlaista aineistoa, jonka avulla voi saada suoran yhteyden Mikael Agricolan ja hänen aikalaistensa maailmaan. Valtakunnallisen Mikael Agricola -seuran piirissä työskentelee monen eri tieteenalan asiantuntijoita, jotka omassa työssään tutkivat Agricolan ajan alkuperäisaineistoja. Seura on järjestänyt kevään 2020 aikana yhteistyössä Kansallisarkiston kanssa kuuden luennon sarjan Retkiä Agricolan maailmaan, jossa esiteltiin Agricolan ajan elämää ja saavutuksia historian, kirkkohistorian, kielitieteen, arkeologian ja musiikkitieteen näkökulmista.
Koronaepidemian vuoksi luentosarja keskeytettiin keväällä, mutta nyt viimeinen luentotilaisuus voidaan järjestää yleisön edessä, minkä lisäksi luentotilaisuus myös videoidaan ja se tullaan myös aiempien luentojen tapaan jakamaan myöhemmin osoitteessa https://dreambroker.com/channel/hdvu8b8k#/menu
Tässä tilaisuudessa professori em. Erkki Tuppurainen kertoo, miten suomalaiset oppivat laulamaan virsiä ja miksi luterilaiset virret ovat sellaisia kuin ovat. Emeritusarkkipiispa. Jukka Paarman esityksen aiheena on Maskun kirkkoherra Hemminki, jonka nimi säilyy ikuisesti suomalaisen kirkkolaulun historiassa.
Luentotilaisuus järjestetään Helsingissä Kansallisarkiston vanhassa tutkijasalissa tiistaina 22.9. klo 14-16. Koronarajoitusten vuoksi osallistujia voi olla korkeintaan 50, ja osallistumisesta on ilmoitettava ennakkoon 21.9. klo 12 mennessä seuran sihteerille sähköpostitse (nimi ja sähköpostiosoite sekä puhelinnumero): sihteeri.mikaelagricolaseura@gmail.com
Kevään luentotilaisuuksissa professori em. Simo Heininen kertoi Agricolan ja hänen aikalaistensa opiskelusta Wittenbergissä, ajalle ominaista värikästä ylioppilaselämää unohtamatta. Professori Tuomas Lehtonen selvitteli Viipurin koulusta opintielle ponnistaneiden Ruuth-suvun jäsenten osuutta Piae Cantiones -nimellä tunnettujen keskiaikaisten koululaulujen julkaisemiseen, mistä koitui sekä mainetta että monenlaisia ongelmia. Professori em. Kaisa Häkkinen kertoi Agricolan matkoista ja esittelee Agricolan teoksista löytyviä kohtia, joissa kuvataan matkustamista ja siihen liittyviä vaaroja käyttäen ajalle ominaista sanastoa. Arkeologi Ilari Aalto selosti, miten ja miksi keskiajan taitteessa yleensä matkustettiin ja millainen oli matkalaisen kohtaama todellisuus tuon ajan Suomessa. Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva ja tutkimusjohtaja Päivi Happonen esittelivät nykyajan sähköisiä arkistoja ja niitä tapoja, joilla arkistojen aarteet voidaan kätevästi avata kaikkien kiinnostuneiden ulottuville. Professori Jyrki Knuutila kuvaili, millaisten vaiheiden kautta katolisuudesta siirryttiin luterilaisuuteen Agricolan ja hänen seuraajiensa aikana. Kevään luennot järjestettiin samansisältöisenä Turussa ja Helsingissä, joskin esitysten järjestys oli erilainen. Luentojen jälkeen on tilaisuus esittää kysymyksiä ja keskustella. Tilaisuudet ovat maksuttomia. Luentosarjan toteuttamisen on tehnyt mahdolliseksi Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen maakuntarahaston myöntämä apuraha.
Mikael Agricola -palkinto jaetaan vuosittain tunnustuksena merkittävän kaunokirjallisen teoksen erinomaisesta suomennoksesta. Vuoden 2020 palkinto myönnetään Helene BützowilleKazuo Ishiguron teoksen Surullinen pianisti (Tammi) suomennoksesta. Alkuteos on englanninkielinen.
Mikael Agricola -seura onnittelee Helene Bützowia!
Palkinnon myöntää Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry yhteistyössä Suomen Kirjasäätiön kanssa. Lisätietoja: https://www.sktl.fi/?x18668=2244734
Agricolan ja suomen kielen päivän seppeleen lasku Turussa Mikael Agricolan muistomerkillä (Oskari Jauhiainen, 1950) suoritettiin koronaepidemian johdosta ilman yleisöä aurinkoisessa ja tuulisessa säässä.
Seppeleen laskivat Mikael Agricola -seuran varapuheenjohtaja, Raision kirkkoherra Sari Lehti ja Turun tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen Mika Mäntyranta.
Turun tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen Mika Mäntyranta ja Mikael Agricola -seuran varapuheenjohtaja, kirkkoherra Sari Lehti. Kuva: Ossi Tuusvuori
Kuva: Ossi Tuusvuori
Kuva: Ossi Tuusvuori
Seppelenauhassa lukee ”Mikael Agricolan elämäntyötä kunnioittaen. Turun tuomiokirkkoseurakunta, Turun ja Kaarinan seuakuntayhtymä, Mikael Agricola -seura”.
Tänä keväänä koko maailma on poikkeustilassa korona-pandemian takia. Kokoontumisrajoitukset vaikuttavat siihenkin, että Agricolan päivänä kirjakielemme isän patsaalla on vain pieni seppelpartio, turvavälejä noudattaen sekin. Liput kylläkin nousevat salkoihin 9.4. kuten aina ennenkin. Ehkäpä lippujen liehuminen ja kirkonkellojen soitto saavat aivan uudenlaisen merkityksen yhteisöllisyyden ilmentäjänä, kun ihmiset joutuvat pysymään kodeissaan ja välttämään kontakteja. Yhteyden symbolit pitävät toivoa yllä.
Myös Mikael Agricolan elinaikana oli ruttoa ja muita kulkutauteja, jotka pakottivat ihmiset rajoittamaan kanssakäymistä. Kun sanoma rutosta tuli kaupunkiin tai kyliin, ihmiset alkoivat vältellä toisiaan tai pakenivat piilopirteilleen. Voimme yrittää samaistua menneinä aikoina vallinneisiin sotien tai kulkutautien aiheuttamiin pelkotiloihin näinä viikkoina. Jotain samaa pelkoa tuntemattoman virus-vihollisen edessä koemme me vuorostamme nyt kaikkialla maailmassa.
Vuonna 1544 ilmestynyt Agricolan rukouskirja on tehty mitä moninaisempia elämäntilanteita varten. Sinne maisteri Mikael on suomentanut useita sellaisia rukouksia, joiden sanoin reagoidaan vallitseviin olosuhteisiin. Rukoukset ovat ajattomia ja siksi niiden perspektiivit ja sanat voivat rohkaista meitäkin. Eräässä kärsimysiin liittyvässä rukouksessa vilahtelee tällaisia näkökulmia: ”Laupiain Lunastaja, joka olet aina armollinen ja aina Vapahtaja, sallitpa meille murhetta tai iloa… Nämä kärsimykset saattavat olla hauraalle luonnolle ylivoimaisia, mutta sinä olet paljon enemmän kärsinyt minun puolestani… Sinä annat myös lohdutuksen öljyä, jonka avulla kestämme niitä kärsimyksiä, joita muuten emme jaksaisi kestää… Tyyni ilma seuratkoon tätä myrskyä…Silloin kiittäisin sinua siitä, että muutat vaivojen katkeruuden makeaksi lohdutukseksi.”
Presidenttimme sanoja lainaten: ”Kyllä me tästäkin selviämme”.
Hyvää Agricolan päivää!
Juhani Holma, Mikael Agricola -seuran puheenjohtaja
Historia tarkoittaa sananmukaisesti silminnäkijän kertomusta, mutta useimmiten tieto menneiden aikojen tapahtumista, henkilöistä ja heidän elämänpiiristään saavuttaa nykysuomalaiset välikäsien kautta. Satojen vuosien takaa on kuitenkin säilynyt monenlaista aineistoa, jonka avulla voi saada suoran yhteyden Mikael Agricolan ja hänen aikalaistensa maailmaan.
Valtakunnallisen Mikael Agricola -seuran piirissä työskentelee monen eri tieteenalan asiantuntijoita, jotka omassa työssään tutkivat Agricolan ajan alkuperäisaineistoja. Seura järjesti Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahaston tukemana kevättalven mittaan kahdeksan luennon sarjan Retkiä Agricolan maailmaan, jossa esiteltiin Agricolan ajan elämää ja saavutuksia historian, kirkkohistorian, kielitieteen, arkeologian ja musiikkitieteen näkökulmista.. Koronaepidemian vuoksi sarja keskeytettiin, mutta kiirastorstaina 9.4. vietettävän Agricolan päivän kunniaksi ovat kuuden pidetyn luennon videot nyt katsottavissa vapaasti osoitteessa: https://dreambroker.com/channel/hdvu8b8k
Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva ja tutkimusjohtaja Päivi Happonen esittelevät nykyajan sähköisiä arkistoja ja niitä tapoja, joilla arkistojen arteet voidaan kätevästi avata kaikkien kiinnostuneiden ulottuville. Professori Jyrki Knuutila kuvaa, millaisten vaiheiden kautta katolisuudesta siirryttiin luterilaisuuteen Agricolan ja hänen seuraajiensa aikana.
Professori Simo Heininen kertoo Agricolan ja hänen aikalaistensa opiskelusta Wittenbergissä, ajalle ominaista värikästä ylioppilaselämää unohtamatta. Professori Tuomas Lehtonen selvittelee Viipurin koulusta opintielle ponnistaneiden Ruuth-suvun jäsenten osuutta Piae Cantiones -nimellä tunnettujen keskiaikaisten koululaulujen julkaisemiseen, mistä koitui sekä mainetta että monenlaisia ongelmia.
Professori Kaisa Häkkinen kertoo Agricolan matkoista ja esittelee Agricolan teoksista löytyviä kohtia, joissa kuvataan matkustamista ja siihen liittyviä vaaroja käyttäen ajalle ominaista sanastoa. Arkeologi Ilari Aalto selostaa, miten ja miksi keskiajan taitteessa yleensä matkustettiin ja millainen oli matkalaisen kohtaama todellisuus tuon ajan Suomessa.
Luentosarjan 4. luentotilaisuus videoitiin koronaedpidemian takia vastasyksyllä. Emeritusarkkipiispa Jukka Paarman esityksen aiheena on Maskun kirkkoherra Hemminki, jonka nimi säilyy ikuisesti suomalaisen kirkkolaulun historiassa. Professori Erkki Tuppurainen kertoo, miten suomalaiset oppivat laulamaan virsiä ja miksi luterilaiset virret ovat sellaisia kuin ovat.
Sarja järjestettiin samansisältöisenä Turussa Aboa Vetus & Ars Nova –museossa ja Helsingissä Kansallisarkiston vanhassa tutkijasalissa ja jokaisella luentokerralla kuuliin kaksi esitystä, joiden jälkeen oli tilaisuus esittää kysymyksiä ja keskustella.
